TALVIAJAN TAHMEAA TAJUNNANVIRTAA

I’m so jealous of people who live somewhere where November is still considered autumn and filled with colourful leaves and even sunshine at times. For us in the North, November is – along with December and January – one of the most depressing months of the year, because all the leaves have fallen, days get really – I mean really – short and the sky is covered by thick clouds most of the time. So even when there’s daylight, everything’s just grey. That’s why I’ve been feeling a bit under the weather lately and too tired to post anything. It’s also very difficult to find time to take outfit photos when it’s dark all the time, but I will try to do that in weekends, and I also have many nice outfits from October yet to post. This polka dot -themed outfit is actually from September. Scroll down for details!

Vuoden vaikein neljännes eli marras-tammikuun välinen ajanjakso on täällä. Se on tälläkin kertaa alkanut tahmeasti. Talviaikaan siirtyminen tuntuu vielä yli viikon jälkeenkin kerta kaikkiaan kamalalta, kun illat pimenevätkin yhtäkkiä niin aikaisin. Päivisinkään ei ole valoisaa, vaan ilmassa on harmaata sumua ja auringon edessä kilometrin paksuinen pilvikerros. Iltaisin katulamppujen valo heijastuu märästä asvaltista suorastaan oksettavan kelmeänä, paitsi silloin, kun lamput on säästösyistä sammutettu. Lonkeronharmaan ja kelmeänkeltaisen lisäksi muita värejä ei maailmassa sitten olekaan. Kaikki elämä on pysähtynyt eikä missään tapahdu mitään. Viime vuonna tähän aikaan pakenin neljäksi viikoksi Australiaan, mutta nyt mitään livistämismahdollisuutta ei ole tiedossa, ja tunnen suunnatonta pakokauhua, kun vain ajattelenkin kolmea edessä olevaa kuukautta – pardon my French – Mörön perseessä. Siis jäätävää ja pimeää, tiedättehän.

Pimeys ja kellonaikojen sörkkiminen ovat sysänneet aivoni kaaokseen. Päivisin yritän vain pysyä hereillä ja selviytyä, mutta siitä huolimatta öisin käyn ylikierroksilla eikä uni tule. Töissä mikään ei etene. Tuijotan silmät ristissä Excelissä olevaa dataa ja taistelen nukahtamista vastaan. Päänsärky vaivaa jatkuvasti. Elän pullalla, koska ruokahalu on kadonnut. Liikunnasta ei voida edes puhua, varsinkaan, kun yskä ja nuha eivät ota hellittääkseen – keuhkojeni pihinästä päätellen olen saanut flunssani jälkeen jonkin sortin jälkitaudin.

Olen aina reagoinut kellojen siirtoon näin. Jostain syystä jo tunnin muutos saa rytmini täysin sekaisin, ja minun on tosi vaikea saada kaikesta uudelleen kiinni. Siitä taas seuraa kaikenlaisia fyysisiä oireita. Jonkinlaista jetlagia tämäkin kai tavallaan on. Onko teillä vastaavaa? Jos jollain on hyviä vinkkejä siitä, miten saada aivonsa tajuamaan päivän ja yön ero ja löytämään jonkinlainen rytmi, niin eikun kommenttia tulemaan! Kiitos EU:n kanssakansalaisille, että järjettömästä ajanvenkslauksesta ollaan vihdoin pääsemässä eroon. Itse toivon, että jäisimme pysyvään kesäaikaan, koska koen oman mielenterveyteni kannalta tarvitsevani kaiken mahdollisimman iltavalon, mutta pääasia nyt kuitenkin on, että siirtelyhullutus loppuisi, ja mieluiten mahdollisimman pian.

En voi edes yrittää väittää näiden kuvien olevan viime päiviltä. Lehdet ovat puissa, pihjajissa on marjoja ja minulla on paljaat nilkat eikä takkia ollenkaan, joten nämä taitavat olla syyskuulta. Olivat vain jääneet julkaisematta, mutta saavat luvan nyt piristää tätä muuten ankeahkoa tunnelmaa. Kuvissa päälläni on korviksia lukuunottamatta pelkästään käytettyjä juttuja. Huomatkaa myös asun pilkku-/palloteema!

Lokakuultakin olisi varastossa muutamat kivat asukuvat, ja päässä kyllä pyörii paljonkin kaikenlaisia teksti-ideoita, mutta aina kun avaan blogin, iskee tyhjän näytön syndrooma. Syytän tätä tahmeaa marraskuuta siitäkin, että ajatukset vain eivät muotoudu sanoiksi. Tai vaikka muotoutuisivatkin, niin sanat eivät kulje aivoista sormenpäihin ja niistä näppäimistölle ja näytölle saakka. Siksi en olekaan postannut puoleentoista viikkoon, vaikka olen melkein joka päivä aloittanut kirjoittamisen. Joka kerta olen myös pyyhkinyt tönköiltä kuulostaneet lauseet pois.

Paljon olisi myös asuja kuvaamatta, mutta kun sekä aamuisin että iltaisin on pimeää, niin kuvaamatta ne meinaavat jäädäkin. Pimeyden takia mitään muutakaan ei ole tullut kuvattua. En tiedä, oletteko huomanneet, että esimerkiksi viikon suosikkikuvia ei ole ilmestynyt aikoihin. En kuitenkaan aio luovuttaa! Asujen suunnittelu ja blogi ovat nimittäin välillä ainoat piristävät asiat kaiken harmauden, pimeyden ja ahdistuksen keskellä. Siksi ainakin parhaat asut on kuvattava! Olen päättänyt, että pyydän Teemun kuvaamaan viikon asut vaikka putkeen aina viikonloppuisin tai varastan välillä aamuisin itselleni hetken valoisaa aikaa ennen töihinmenoa ja menen kameran ja jalustan kanssa pihalle heilumaan. Asukuvat kun ovat minusta tämän blogin olennaisinta kuvasisältöä, ja ainakin niitä haluan postata, vaikka muut kuvat pimeinä kuukausina jäisivätkin vähemmälle.

Hattu/Hat – Pop Sick Vintage

Korvikset/Earrings – Aarikka

Neule/Sweater – Second hand Lindex/Rekki

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Vyö/Belt – Isäni vanha/Used to belong to my father

Hame/Skirt – Mummuni vanha/Used to belong to my grandmother

Kengät/Shoes – Vintage (tehty Suomessa/made in Finland)/Wardrobe Queen

Haluaisin sanoa teille lukijoille, että kiitos, kun olette siellä! Vaikka blogi onkin minulle henkireikä ja kanava oman (pukeutumis)inspiraationi toteuttamiselle, niin en varmasti olisi yhtä motivoitunut kirjoittamaan, jos tätä ei kukaan lukisi. Kiva siis nähdä, että teitä siellä on, ja että juttuni ehkä kiinnostavat. Meinaan olla välillä postauksiani kohtaan turhankin kriittinen sekä kielen, kuvien että sisällön suhteen, mutta yritän ajatella, että postaus on onnistunut, jos saan herätettyä lukijassa jonkinlaisen ajatuksen. Ei sen tarvitse olla mitään hienoa ja ylevää, vaan jokin ihan arkipäiväinen juttu riittää. Ehkä joku muukin vaikkapa kärsii kellojen siirrosta ja sai tämän postauksen luettuaan helpotusta ajatuksesta, ettei ole ainoa. Kenties joku toinen huomasi, että tummanvihreä ja tummansininen näyttävät ihan kivalta samassa asussa tai että löysän yläosan ja väljän hameen yhdistelmään saa hieman muotoa, kun tunkee neuletta hameen sisään ja lisää asuun vyön. Voi olla, että joku jopa hoksasi, että pelkästään käytetyistä vaatteistakin voi saada ihan hyvännäköisen asun ja innostuu kokeilemaan vaikkapa kirppistelyä itsekin. Tai ehkä joku vain naurahti Mörön perseelle.

Varoitin jo otsikossa tajunnanvirrasta, ja sitähän tämä totisesti olikin. Ehkä ensi kerralla tapaamme selkeämpien ajatusten merkeissä.

w/ ♥, Hanna

KYMMENEN POSITIIVISTA JUTTUA JUURI NYT

Minä, aiemmin kyynisenä pessimistinä tunnettu henkilö, olen huomannut, että elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa, jos yrittää ajatella positiivisesti ja valittaa vähemmän. Kuten tästäkin postauksesta saattaa huomata, minulla on asian kanssa vielä vähän tekemistä, koska välillä meinaa vahingossa lipsahtaa negatiivisuuden puolelle, mutta ainakin yritän kovasti olla positiivisempi. Siksipä päätin listata kymmenen tämän hetken positiivista juttua.

I decided to list ten positive things right now.

1. Neulominen. Lempiharrastukseni viime kuukausina, rentoutumista ja mindfullnessia parhaimmillaan! Olen huomannut, että stressaantuneena tai muuten ylivireystilassa puikkoihin tarttuminen on paras tapa rauhoittaa hermojaan ja laskea sykettään. Nyt flunssaisenakin, aina kun olen jaksanut hetkeksi nousta sängystä, olen neulonut muutaman kerroksen, ja heti on tullut parempi olo. Teemu huomautti minulle vastikään mummoutumisestani. Istuin kuulemma sohvalla neulomassa ja katsomassa jotain eläkeläissarjaa* kuin mummot konsanaan. En ymmärtänyt huomautuksen pointtia, minusta mummoilussa ei ole mitään vikaa. Viime aikoina olen neulonut lähinnä pipoja, kaulaliinoja ja sukkia, mutta päätin tarttua uuteen haasteeseen, ja ostin langat uusimmassa Novita-lehdessä olevaan ihanaan, sydänkuvioiseen kirjoneulepuseroon. Viimeksi olen neulonut villapaitoja yläasteella, mutta enköhän selviä ohjeiden avulla.

*Kyseessä oli Ylen esittämän Kotiin takaisin -sarjan viimeinen jakso. En ole seurannut sarjaa, telkkarista ei vain tullut juuri silloin muutakaan, mutta upeita 50-luvun vaatteita siinä näytti olevan. Lisäksi se sijoittuu suosikkimaahani Australiaan, joten täytyy ehkä yrittää selvittää, saisiko koko sarjan vielä katsottua jostain.

Knitting! The best way to relax.

2. Tunnin pidempi viikonloppu. En tykkää talviaikaan siirtymisestä yhtään, ja minusta Suomen pitäisi ehdottomasti jäädä kellojen siirtelyn loputtua kesäaikaan. Olisi kiva, jos syys-marraskuussa ja helmi-huhtikuussa illat olisivat vähän valoisampia, niin tulisi ulkoiltua enemmän. Kesällä ja talvellahan koko asialla ei ole mitään merkitystä. Yritin nyt kuitenkin löytää tästäkin asiasta positiivisen puolen – yhden lisätunnin viikonloppuun. Ja sanovathan ne viisaammat, että talviajassa olisi helpompi herätä aamuisin, joten ehkä sekin on sitten positiivista. Itse en tosin samaistu heräämisongelmiin  ollenkaan, koska minun ongelmani on ennemminkin se, että herään unesta liian helposti enkä osaa nukkua aamuisin pitkään, vaikka yrittäisinkin. Talvella ylös sängystä nouseminen ei ole koskaan ollut minulle vaikeaa pimeyden takia, vaan kylmyyden. Joudun keräämään vähintään puoli tuntia rohkeutta, että voin nousta untuvapeittoni ja sähköllä toimivan lämpöpatjani (paras keksintö ikinä!) suojista kylmään ilmaan.

The clocks were turned back and we got an extra hour to our weekend!

 3. Flunssa hellittää. Vihdoinkin. Tänään olen jo jaksanut tehdä vähän muutakin kuin nukkua. Vaikka yskäkohtaukset yhä repivätkin keuhkoja rikki vähän väliä, niin pahin vaihe on onneksi jo selvästi takana ja elämä voittaa lopulta, vaikka vielä eilen en ollut siitä ollenkaan varma.

I’m finally recovering from one of the nastiest colds ever.

4. Mummuni vanhat vaatteet. Olen niin onnellinen, että satun olemaan suunnilleen samaa kokoa kuin mummuni joskus 60–80-luvuilla, ja että hänen vaatteitaan noilta vuosikymmeniltä on tallessa melko paljon. Katsokaa vaikka näidenkin kuvien upeaa, kukallista sifonkipuseroa, jossa on leveät hihat ja vielä peplum-helmakin, joka näissä kuvissa tosin jää liivihameen alle piiloon. Tosin, mummuni on tainnut olla melkoinen tiimalasi noihin aikoihin, koska välillä hameiden vyötäröt saattavat tuntua vähän tiukoilta, mutta lantion kohdalla on hyvin tilaa. Saman olen kyllä huomannut muidenkin tuon aikakauden naistenvaatteiden kohdalla: ne istuvat hyvin naisten vartaloille, joissa lantio nyt tuppaa yleensä olemaan vyötäröä leveämpi. Nykyvaatteet taas tuntuvat usein olevan tasapaksuja vailla mitään muotoja. Itse en esimerkiksi meinaa millään löytää kaupoista istuvia housuja: jos löydän koon, johon paksut reiteni mahtuvat, niin ne ovat vyötärön kohdalta aivan tuhottoman suuret. Olenkin miettinyt, että onkohan naisten yleisin ruumiinrakenne muuttunut noista ajoista niin paljon, että vaatteiden mallit ovat seuranneet mukana, vai eikö istuvia vaatteita nykyisin löydy sen takia, että suunnittelu on huonommalla tasolla kuin muutama vuosikymmen sitten. Ainakin trashionistana tunnettu Outi Pyy on sanonut, että kankaisiin nykyisin usein lisättävä elastaani on “saanut vaatesuunnittelijat menettämään kykynsä käsitellä vaatteen leikkauksia ja muotoja”.

My grandmother’s old clothes. Just look at this blouse!

5. Oma hiusväri. Päätin keväällä kokeilla kasvattaa oman hiusvärini esiin. Ennen tätä päätöstä hiuksissani oli hieman omaa väriäni tummempi sävy juuressa ja vaaleampaa latvassa. Siispä oman juurikasvun ja tummemman värin välistä eroa tasoitettiin vaaleilla raidoilla, jotta oma väri kasvaisi takaisin huomaamattomammin. Lisäksi tajusin ostaa hopeashampoon, sillä minun hiuksissani värjätyillä – erityisesti vaalennetuilla – osioilla on taipumus muuttua keltaisiksi varsinkin auringon vaikutuksesta. Aiemmat oman värin kasvatusprojektit ovatkin tyssänneet aina siihen, että juurikasvun väri on keltaiseen taittavan latvan rinnalla näyttänyt ihan harmaalta. Näissä kuvissa otsatukka on omaa väriäni, mutta latvoissa on vaaleaa raitaa. Edellisessä postauksessani näkyvät hiukseni ilman hattua, ja rajan oman juurikasvun ja vaalealla raidoitetun latvan välillä kyllä huomaa tarkasti katsomalla, mutta minusta se ei ole mitenkään häiritsevä, koska hopeashampoo on vienyt latvan keltaisuutta tehokkaasti pois. Tällä kertaa projekti saattaa siis jopa onnistua.

I’m growing out my natural hair colour and I actually like it.

6. Aurinko. Se on paistanut tänään ja eilen. Kovin matalalta, mutta paistanut kuitenkin. Ja vaikka olenkin viettänyt aikaani muutamia koiranpissatuksia lukuunottamatta sisätiloissa, niin kummasti se on virkistänyt mieltä ikkunankin läpi. Huomennakin pitäisi paistaa!

The sun is shining!

7. Lumettomuus. Jossain päin Suomea tuli somen perusteella lunta eilen. Oulussa on vielä lumetonta, ja minä lasken sen positiiviseksi asiaksi, sillä en juurikaan pidä lumesta ja talvesta. Joku voisi jopa sanoa, että vihaan talvea, mutta tämän piti olla positiivinen postaus, joten jätetään nyt liian vahvat ilmaukset tästä pois. Toivon, että saamme nauttia lumettomasta ajasta mahdollisimman pitkään, koska pyöräily on pääasiallinen liikkumismuotoni ympäri vuoden, ja lumi hankaloittaa sitä huomattavasti. Varsinkin, kun pyöräteiden auraus on itseään talvipyöräilykaupungiksi kutsuvassa Oulussa luokattoman huonolla tasolla. Ai niin, se positiivisuus… No, siirrytään seuraavaan!

There’s no snow yet which is a good thing if cycling is your main mode of transport.

8. Jäätelö. Tunnustan, että olen vetänyt vuorokaudessa melkein kokonaisen paketillisen Aino-maitosuklaajäätelöä. Kyllä, yksin. Mutta se on ihan ok, koska sodassa, rakkaudessa ja flunssan torjunnassa kaikki keinot ovat sallittuja. Sitä paitsi talven varalle on ihan hyvä kasvattaa kevyt rasvakerros kalisevia luita lämmittämään. Onneksi paketista on vielä rippeet jäljellä, että voin syödä kohta vielä lisää.

Ice cream. Chocolate ice cream.

9. Naispuolinen Doctor Who. En ole mikään hard core -fani, mutta olen seurannut sarjaa satunnaisesti. Huomasin uuden kauden alkaneen, katsoin Yle Areenasta pari ensimmäistä jaksoa ja vakuutuin Jodie Whittakerista uutena Tohtorina. Jos Tohtori voi degeneroitua minkälaiseen ruumiiseen vain, niin johan hänen oli aikakin ottaa naisen muoto. Kolmas jakso näyttääkin ilmestyneen Areenaan, joten taidan lappaa loput jäätelöt kulhoon ja siirtyä sohvalle katsomaan sitä.

Female Doctor Who. I love her!

10. Oma koira. Viimeisin, mutta ei todellakaan vähäisin juttu. Teemu oli pari päivää reissussa, kun makasin flunssan kourissa kotona. Mutta onneksi en silti ollut yksin, vaan Muru oli uskollisesti seuranani ja makasi jalkopäässäni suurimman osan ajasta. Paitsi seuralaisena, Muru toimii myös ylös, ulos ja lenkille pakottavana tekijänä varsinkin näinä aikoina, kun pimeys ja kylmyys eivät sinne muuten houkuttelisi. Ja onhan koirilla tunnetusti vaikka minkälaisia positiivisia terveysvaikutuksia.

My dog. No explanation needed.

Baskeri/Beret – Vintage/Niin Mua

Pusero/Blouse – Mummuni vanha/Used to belong to my grandmother

Liivihame/Pinafore – Cooperative

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Sukkahousut/Tights – Lindex

Kengät/Shoes – Vintage/Protect Me

Mitä sinun positiivisuuslistallasi on? What’s on your list?

w/ ♥, Hanna

KUMMITTELEMATON MEKKO, SUKKAHOUSUNIKSI JA FLUNSSAEPÄTOIVO

Suomeksi alempana.

´Nothing haunts us like the vintage we didn’t buy´ and I’m really glad I’m not haunted by this 60’s dress that I bought in a vintage shop in Berlin. First I thought that it’s something I wouldn’t really wear – because I’m usually more into earthy tones and floral patterns – but  it actually looked so good on me that I decided to go for it, and I’ve worn it many times since. However, what really haunts me right now is a pair of 70’s paisley flare pants that I didn’t buy. Oh well, there could be much worse things to be haunted by, especially when it’s Halloween soon! It also means that it’s getting colder and bare legs are no longer an option. But you know how it sometimes feels that black thights will completely ruin the outfit? Well, I have a solution! Buy colourful ones and either match them to your outfit like I did here or make a statement with very bright ones.  And yes, I was also wearing a jacket but didn’t want to hide the dress in the photos. Scroll down for outfit details! Also, feel free to leave a comment, especially if you have some good tips to beat a nasty cold!

Nothing haunts us like the vintage we didn’t buy eli mikään ei palaa kummittelemaan ajatuksiimme myöhemmin niin kuin vintage, jota emme ostaneet. Olenkin iloinen, ettei tämä 60-luvun mekko kummittele minulle nyt, sillä päädyin kuin päädyinkin ostamaan sen berliiniläisestä vintage-kaupasta, vaikka harkitsin asiaa pitkään. Kovin kirkkaat värit ja abstraktit kuviot kun eivät yleensä ole minun juttuni, mutta tämä mekko näytti niin kivalta, että astuin ulos mukavuusalueeltani. Tällä kertaa se kannatti, sillä mekko pääsi päälleni heti Berliinissä työkonferenssin illalliselle, sen jälkeen Suomessa kaksille synttärijuhlille, ja eiköhän sitä tule käytettyä paljon jatkossakin. Vaikka pari postausta sitten kehotinkin miettimään aina vaateostoksilla, mikä sopii omaan tyyliin, niin välillä kannattaa myös sovittaa vaatteita, joihin ei välttämättä yleensä ensimmäiseksi kiinnittäisi huomiota. Mekon sijaan minulle muuten kummittelevat nyt yhdet ihanat 70-luvun leveälahkeiset paisley-housut, joiden kanssa pyörin sovituskopissa kohtuuttoman pitkään, mutta joita en sitten kuitenkaan liian korkean hinnan takia ostanut.

Aiheesta toiseen, nyt seuraa nimittäin yksi sukkahousuniksi! Paljaat sääret ovat tässä vaiheessa syksyä enää lämmin muisto vain, ja nailoniin on mekkotytön jalkansa verhottava. Mutta tiedättekö sen turhautumisen, kun ne tavalliset mustat sukkahousut eivät sovi asukokonaisuuteen yhtään ja tuntuvat pilaavan asun kokonaan? Olen vihdoin keksinyt ongelmaan ratkaisun! Tosin mitä kertoo järjenjuoksustani, että tämän maailman yksinkertaisimman ratkaisun keksimiseen meni 28 vuotta? No, joka tapauksessa, vastaus on värilliset sukkahousut. Olen tänä syksynä hamstrannut niiden ainaisten mustien sijaan sukkahousuja monissa eri väreissä ja käyttänyt niitä kahdella tavalla: joko asun väreihin sulautuvana osana – kuten mekon ja kenkien sävyyn sopivat tummansiniset tässä asussa – tai sitten ihan omana piristävänä elementtinään muuten tummassa asussa.

Korvikset/Earrings – Aarikka

Mekko/Dress – Vintage-kauppa Berliinissä/A vintage shop in Berlin

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Sukkahousut/Tights – Lindex

Kengät/Shoes – Mjus

Mitä itse kunkin viikonloppusuunnitelmiin kuuluu? Minulla on näillä näkymin tiedossa vain kotona möllöttämistä, sillä olen jo ties kuinka monetta päivää harvinaisen sitkeän ja lamauttavan flunssan kourissa. Kaikki alkoi jo yli viikko sitten epämääräisellä kurkkukivulla, lihassäryillä ja sydämentykytyksillä, sitten huononi yleiskunto ja kaulan imusolmukkeet turposivat valtaviksi, ja tämän päivän aikana onkin sitten ollut vuorossa räkimisvaihe ja järkyttävä päänsärky. Onko teillä ollut viime aikoina vastaavaa? Ja mikäli olette samanlaisesta taudista selvinneet, niin missä vaiheessa tilanteeseen olisi teidän kokemustenne perusteella odotettavissa jonkinlaista parannusta? Tai olisiko jotain toimiviksi todettuja vinkkejä, joilla taudin selkäranka taittuisi nopeammin? Kyselee nimimerkki Epätoivoinen Oulusta. Pahoittelut sekavahkosta postauksesta, pannaaan flunssan piikkiin! Parempaa viikonloppua teille!

w/ ♥, Hanna

KESKI-EUROOPAN SYKSY

Suomeksi alempana.

Even though I was born in Finland, it’s not, unfortunately, the right country for me to live in because of the cold weather that makes me very ill and depressed. I’m constantly planning on moving to a city in Central or Southern Europe where the climate would be much more gentle, and I probably will do that after I have finished my PhD in about two years. However, a week ago we got one day with such a warm weather that it reminded me of autumn in Central Europe. I was so happy! I was able to wear a summer dress with a leather jacket, boots with bare legs and a beret just for the looks – not to keep my head warm. What’s autumn like where you live and do you like it there? Scroll down for outfit details!

Suunnittelen jatkuvasti muuttoa johonkin Keski-Euroopan suurkaupunkiin. Haaveilen varsinkin syksyistä siellä, sillä minun ajautuksissani Keski-Euroopan syksy on lempeä. Ilmassa on aavistus raikkautta, mutta kesän kuumuus hehkuu vielä asvaltista ja kivitalojen seinistä. Kaduilla kulkijat ovat pukeneet takit päälleen ja vaihtaneet sandaalinsa nilkkureihin vain siksi, että niin kuuluu syksyisin tehdä, eivät siksi, etteivät muuten tarkenisi. Aurinko paistaa hieman matalammalta kuin kesällä ja värjää koko kaupungin lämpimänsävyisellä keltaisella. Sunnuntaisin nauravat ihmiset istuvat höyryävien kuppiensa kanssa kahviloiden terasseilla aurinkolasit päässään tai ulkoiluttavat koiriaan kauniissa puistoissa keltaisten ja oranssien vaahteranlehtien leijaillessa nurmikolle ja oravien kerätessä tammenterhoja talvivarastoihinsa.

Viikko sitten sunnuntaina meille oululaisillekin suotiin kerrankin yksi sellainen keskieurooppalaisen lämmin  syyspäivä, ja sain vihdoinkin pukeutua niin kuin olen aina syksyisin haaveillut: heittää huolettomasti nahkatakin hihattoman kesämekon päälle, pukea nilkkurit, mutta jättää sääret paljaiksi ja panna päähäni baskerin pelkästään ulkonäkösyistä, en pitääkseni pääni lämpimänä. Tuona päivänä olin ihan hölmön onnellinen kaikesta tästä ja hymyilin taukoamatta – ja kerrankin palelematta. Tiedän kyllä, että ilmastonmuutos lisää tuollaisten lämpöennätyksien todennäköisyyksiä, ja olen siitä huolissani ja yritän koko ajan tehdä omilla valinnoillani enemmän sen hidastamiseksi. En silti pysty olemaan saati halua olla nauttimatta lämpimistä säistä silloin harvoin, kun sellaisia saamme. Yleensähän täällä meillä syyspukeutuminen tarkoittaa valuvia sukkahousuja, paksuja kutittavia villapaitoja sekä pakollisia pipoja, hanskoja ja kaulahuiveja eli kaikkea sellaista hankalaa ja ärsyttävää, mikä ei koskaan näytä hyvältä ja minkä pukemiseen menee kaiken lisäksi tuhottomasti aikaa. Ja silti aina palelee.

Baskeri/Beret – Vintage/Niin Mua

Korvikset/Earrings – Second hand Aarikka/Niin Mua

Kaulakori/Necklace – Pieni kauppa Berliinissä/A small shop in Berlin

Takki/Jacket – Vintage/Niin Mua

Mekko/Dress – Second hand Mango/Rekki.fi

Laukku/Bag – Vintage/Hillhouse Vintage

Sukat/Socks – Lindex

Kengät/Shoes – Bruno Premi

Tarkistin juuri huvin vuoksi muutaman eurooppalaisen suosikkikaupunkini tämänhetkiset lämpötilat ja sitten Oulun ennusteen. Hupia siitä ei tosin oikeasti seurannut tippaakaan, vaan pelkästään masennusta Ouluun loppuviikoksi ennustettujen pakkaslukemien takia. Muualla lämpötilat huitelevat vielä mukavasti lähellä 20 astetta, niin kuin meillä tuona suloisena sunnuntaina. Olen huomannut, että huono sää – etenkin kylmyys – saa minut voimaan kaikkine paleluineni ja mummomaisine kolotuksineni paitsi fyysisesti huonosti, niin se myös latistaa mielialaani niin paljon, että Suomi – vaikka rakas onkin – on minulle valitettavasti väärä paikka asua. Siispä parin vuoden kuluttua tohtoriksi väiteltyäni todennäköisesti toteutan suunnitelmani hakea töitä jostain keskisen tai eteläisen Euroopan suurkaupungista.

Masentaako kylmyys sinuakin vai nautitko syksyn ja talven tulosta? (Olen kuullut villiä huhua, että jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia ihmisiä on oikeasti olemassa!) Missä viettäisit syksysi mieluiten? Haluaisitko muuttaa ulkomaille – tai asutko jo kenties maailmalla – vai jäisitkö mieluiten koti-Suomen kamaralle?

w/ ♥, Hanna

LOPPUELÄMÄN ASU?

Suomeksi alempana.

If you had to choose one outfit to wear for the rest of your life (horrible scenario, I know), what would it look like? I think this one could be my choice since it consists of so many things that I love: a floral dress, different shades of orange and red, my favorite shoes and favorite earrings, a hat, something old, something new and something that used to belong to my grandmother. The pictures were taken on a very windy evening in Oulu. It’s been so depressingly grey outside for the past two days that I can’t believe those sunflowers were there just three weeks ago – until a frosty night killed them. Scroll down for outfit details!

Jos sinun olisi pakko valita vain yksi asu, johon pukeutuisit koko loppuelämäsi ajan, millainen se olisi?

Aivan kauhea ajatuskin kaltaiselleni vaihtelun kaipaajalle ja pukeutumisintoilijalle, mutta tuo kysymys tuli mieleeni, kun valitsin päälleni näiden kuvien asua. Minulla on tapana aamuisin nakella erilaisia vaatteita ja asusteita työhuoneemme sohvalle tai lattialle, jotta näkisin helposti, mitkä sopisivat parhaiten yhteen. Koskaan en tietenkään ehdi panna mitään takaisin paikoilleen, ja kun sama kaava toistuu muutaman päivän ajan, on työhuone pian kuin mannerlaattojen törmäyksen jäljiltä – sinne on syntynyt kokonainen vaatevuoristo. Sellainen odottaa valloittajaansa tälläkin hetkellä. Sanokaa, etten ole ainoa, jolle käy aina näin! No, joka tapauksessa, erään tällaisen vaatteidennakkelusession jäljiltä olin koonnut lattialle tämän asun. Se näytti heti niin kivalta ja niin minulta, että mietin, että jos olisi ihan pakollisen pakottava pakko, niin tämä asu saattaisi hyvinkin olla minun vastaukseni tuohon ilmoille heittämääni kysymykseen.

Ensinnäkin, asu rakentuu mekon ympärille. En missään tapauksessa pukeutuisi loppuelämääni housuihin! Toiseksi, mekossa on kukkakuosi. Voisinko muka valita mitään muuta kuosia loppuelämäni mekkoon? Ostin ihanan viskoosimekon keväiseltä Amsterdamin-reissulta. Muotokielensä perusteella se on tehty joskus 90-luvun alussa, ja valmistusmaaksi on merkitty Yhdysvallat. Kolmanneksi, asussa on mukana lempivärejäni eli erilaisia punaisen sävyjä, viileästä violetista ikisuosikkiini lämpimänoranssiin. Kenkien oranssi ja laukun ja hatun violetti ovat itse asiassa melkein väriympyrän vastakkaisilta laidoilta, ja niiden yhdistelmä tuokin asuun tosi kivan color block -efektin. Mekon kukat sitovat sitten nämä värit sopivasti yhteen. Mitäs meninkään aiemmin sanomaan mätsäysneuroosista eroonpääsystä? Neljänneksi, loppuelämäni asussa pitää tietysti olla jotain suosikkijuttuja, kuten tässä nuo lempikorvikseni ja lempikenkäni. Viidenneksi, päässäni pitää ehdottomasti olla loppuelämäni ajan jokin päähine, tässä tapauksessa lierihattu. Kuudenneksi, asuni pitää olla sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa. Tässä kengät, kello ja laukku ovat uutena hankittuja, kun taas mekko, hattu ja korut käytettyjä. Seitsemänneksi, asu ei olisi minun loppuelämäni asu, jollei siinä olisi mukana jotain aiemmin mummulleni kuulunutta. Sitä virkaa toimittaa tässä asussa tuo sulallinen huopahattu.

Vaikka tässä asussa kaikki mielestäni toimii, ja se tuntuu omalta, niin kyllästyisin siihen silti varmasti noin kolmessa päivässä, jos minun olisi pukeuduttava siihen jatkuvasti. Enkä toki pystyisi kävelemään koko elämääni korkokengissä, ja talvella tarvitsisin tietenkin jotain lämmikettä päälleni. Sovitaan kuitenkin, että tässä ajatusleikissä ei tarvitse ottaa huomioon mitään käytännöllisyysseikkoja. Minusta ajatusleikki on hauska ja hyödyllinenkin, sillä sen kautta tulee pohdittua oman tyylin kulmakiviä ja sitä, minkälaisia vaatteita ja asusteita omaan kaappiin kannattaisi hankkia. Ehkä ne käyttämättä jäävät virhehankinnat vähenisivät, jos aina ostoksilla miettisi, onko vaate oikeasti mieluinen. Voisinko pukeutua siihen vaikka koko loppuelämäni ajan?

Hattu/Hat – Mummuni vanha/Used to belong to my grandmother

Korvikset/Earrings – Second hand Aarikka/Niin Mua

Mekko/Dress – Vintage-kauppa Amsterdamissa/A vintage shop in Amsterdam

Laukku/Bag – Hugo

Rannekoru/Bracelet – Vintage/Niin Mua

Kello/Watch – DKNY

Kengät/Shoes – Bruno Premi

Kuvat on otettu kolmisen viikkoa sitten, juuri ennen kuin pakkasyö vei auringonkukat mennessään, ja kun sää ei vielä ollut lohduttoman harmaa ja paljailla säärillä tarkeni – ainakin sisulla. Tuulenpuuskat olivat tuona päivänä aika kovia, joten kuka tahansa järkevä ihminen olisi luultavasti pukeutunut johonkin muuhun vaihtoehtoon kuin hattuun ja leveisiin helmoihin. Onneksi kuvien joukossa oli muutama otos, joissa hattu on päässä eikä mekko ole korvissa tai hiukset silmillä. Ehkä voisin joskus tehdä postauksen epäonnistuneista asukuvista, sillä niitä riittää.

Kuten jo kysyinkin, millainen sinun loppuelämäsi asu olisi? Pukeutuisitko helmoihin vai housuihin? Mitä värejä valitsisit? Ottaisitko rennosti vai laittaisitko päällesi jotain tosi asiallista? Millaisissa kengissä kulkisit ja mitä muita asusteita asuusi kuuluisi? Mikä on pukeutumisessa se sinun juttusi, jonka ehdottomasti haluaisit sisällyttää asuusi?

w/ ♥, Hanna

VINTAGE-VINKKI: SYKSYN TRENDIKUOSIT

We all know that fashion goes in circles. The things that are on trend now, have probably been on trend at some point in the past. That is why it is very easy to follow the latest trends and avoid buying new clothes at the same time – just buy second hand items from the last round! I listed here three trendy patterns of this autumn that are so classic that it is extremely easy to find them second hand or vintage: plaids, animal prints and florals.

Jos seuraat muotia – edes jossain määrin –, niin mistä tykkäät bongailla uusimpia trendejä? Itse en lue muotilehtiä juurikaan, mutta sen sijaan seuraan Instagramissa monia muotivaikuttajia ja välillä selailen netissä tyylisivustoja. Niiden lisäksi yksi suosimani – ja ehkäpä hauskin – tapa tutkia kuumimpia trendejä on vaateliikkeiden kiertely ja mallinukkejen stailausten tarkastelu. Juuri sitä tein syyskuussa Berliinissä, kun minulla oli pari tuntia aikaa kierrellä Kurfürstendammin kauppoja ennen lentokentälle lähtöä. Mitään en ostanut, vaan napsin puhelimellani asuinspiraatiokuvia mallinukeista sekä ketjuliikkeissä että KaDeWe-tavaratalon designer-osastolla.

Kiinnitin silloin huomiota samaan asiaan, johon olin törmännyt jo aiemmin syksyn mittaan Instagramia selaillessani: tämän syksyn trendeissä kolme kuosia nousee ylitse muiden. Päätinkin koota ne kaikki tähän postaukseen, mutta en kuitenkaan pelkästään syyspukeutumisinspiraatioksi, vaan myös – ja erityisesti – vinkeiksi siitä, mitä vintage- ja second hand -shoppaillessa kannattaa tänä syksynä etsiä, jos haluaa olla trendien aallonharjalla. Sillä – kuten kaikki tiedämme – muoti kiertää kehää, ja koko ajan nopeampaa tahtia. Siksi trendien seuraaminen ei vaadikaan välttämättä uusien vaatteiden ostamista, nimittäin siltä edelliseltä kierrokselta peräisin olevia käytettyjä on myynnissä pilvin pimein.

Varsinkin nämä tässä esitellyt kuosit ovat niin klassisia, että niitä on äärettömän helppo löytää paitsi hieman kalliimmalla vintage-kaupoista, niin myös tosi halvalla second hand -liikkeistä ja erilaisilta kirppiksiltä. Tämän postauksen mallinukkekuvien vaatteet ovat uusia, mutta muut kuvat ovat käytetyistä vaatteista – joko Berliinin vintage-kaupoista tai omista vintage-löydöistäni. Berliinissä otetuista kuvista huolimatta vakuutan, että merta edemmäs kalaan – tai siis second hand -shoppailemaan – ei ole tarvis lähteä: näitä kaikkia kuoseja olen bongannut viime aikoina sekä nettikirppareilla että ihan koti-Oulun kirppiskierroksellakin.

1. RUUTUROUVIEN ESIINMARSSI

ruudut2

Ruutubleiserit olivat pinnalla jo viime vuonna, mutta tänä syksynä ruudut ovat totisesti levinneet kaikkiin mahdollisiin vaatekappaleisiin: on ruudullisia takkeja, hameita, mekkoja ja housuja. Kaikista suosituimmat ruutukuosit tällä hetkellä ovat perinteisestä skottiruututyylistä inspiroituneita, mutta myös viime vuoden kesältä tuttu pieniruutuinen gingham- eli pöytäliinakuvio sekä suuremmat ja abstraktimmatkin ruudut näyttävät kivoilta. Erityisen trendikäs olet, jos pukeudut ruudulliseen jakkupukuun.

Ruudut tulevat muotiin yhä uudelleen, joten ruutuvaatteita menneiltä vuosilta ei ole vaikea löytää.  Toisaalta ruutukuosi on myös klassikko, joka ei koskaan mene muodista, joten ruudullisia vaatteita on huoletonta ostaa, koska niiden ei tarvitse pelätä näyttävän hetken kuluttua “viime sesongin vaatteilta”. Omaan kaappiini olen hankkinut pari ruutuhametta ja yhdet housut. Tänä syksynä olen myös yrittänyt etsiä second hand -ruutubleiseriä, mutta sopivaa ei ole vielä tullut vastaan. Uskon, että joku päivä se vielä löytyy, luultavasti silloin kun sitä vähiten etsin.

ruutuja

2. VILLIELÄINHYÖKKÄYS

eläimet4

Tänä syksynä leopardikuosiin pukeutuvat muutkin kuin kasarille jämähtäneet pubiruusut, mutta myös muut villieläinkuosit ovat pinnalla. Kaikkein trendikkäimpiä eläinkuosit ovat nyt laajoilla pinnoilla, kuten hameissa, mekoissa ja takeissa, mutta niiden lisäksi eläinkuosisia asusteita, kuten laukkuja ja kenkiä, näkyy paljon.

Edellisen kerran yhtä suuri leopardi- ja villieläinkuosibuumi on tainnut olla siinä 80–90-lukujen paikkeilla – ainakin yksi minun lempivaatteistani lapsena oli musta college-takki, jonka hihansuissa ja kauluksissa oli koristeena leopardikuvioista karvaa. Toki villieläinvaatteita on valmistettu paljon muinakin aikakausina, eikä niiden löytäminen käytettynä vaadi kummoisiakaan metsästystaitoja (pun intended). Itselläni oli ennestään yksi leopardihuivi, ja muutama viikko sitten löysin Kajaanista kirppikseltä aivan superhienon kimallelangasta kudotun villieläinkuvioisen 80–90-luvun vaihteen neulepaidan. Nyt – selvästi jouduttuani Instagramin leopardihameaivopesun uhriksi – hieman harmittaa, etten ostanut leopardikuosista hametta Berliinistä, vaikka niitä olisi ollut tarjolla rekkikaupalla. Lisäksi olen alkanut katsoa vähän sillä silmällä aiemmin vierastamaani käärmeprinttiä – Instagramin syytä sekin.

eläimiä

3. ANTAA KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA

kukat

Kukkakuosit ovat olleet muodissa jo pidempään, mutta ilmiölle ei näy vieläkään loppua. Kukkamekkojen rakastajana olen siitä hyvin onnellinen! Syksyn edetessä vaaleat kesäkukkakuosit voi vaihtaa tummempiin sävyihin ja kevyet liehuvat materiaalit vaikkapa vakosamettiin tai lämpimään villakankaaseen.

Kukat ovat varmaankin yksi yleisimmistä naistenvaatteiden kuoseista, joten kukallisia vaatteita, jos mitä, on helppo löytää käytettyinä. Itse bongailen esimerkiksi mustapohjaisia kukkakuosisia ysärimekkoja jatkuvasti myynnissä muun muassa Asos Marketplacen vintage-kaupoissa. Minunkin kaapissani kukat ovat ehdotomasti yleisin kuosi, ja alla olevassa kuvassa on muutama kukallinen vintage-löytöni viimeisten kuukausien ajalta. Nämä vaatekappaleet näkyvät varmasti vielä joissain tulevissa asukuvissa.

kukkia

Rohkea pukeutuja ei tietenkään tyydy vain yhteen näistä vaihtoehdoista, vaan yhdistelee sujuvasti kahta tai jopa useampaa kuosia. Itselläni on print mixingin kanssa vielä tekemistä, sillä minusta tuntuu aina, että muilla eri kuosien yhdistelmät näyttävät hyvältä, mutta minun päälläni aivan naurettavilta. Tänä syksynä olen kuitenkin vakaasti päättänyt tehdä uskaliaampia yhdistelmäkokeiluja! Nähtäväksi jää, saanko aikaan yhtään mielenkiintoista asua vai päädynkö vaihtamaan kaiken aina viime hetkellä ja poistumaan ulko-ovesta kokomustissa.

mix

Nyt minusta olisi tosi mukavaa kuulla palautetta juuri sinulta! Oliko tämä mielestäsi kiinnostava postaus ja oletko sitä mieltä, että minun kannattaisi jatkossakin tehdä vastaavia? Minusta ainakin postauksen suunnittelu ja tekeminen oli tosi hauskaa ja mielenkiintoista, vaikka aikaa ja vaivaa se tietysti vaati esimerkiksi normaalia asupostausta enemmän. Voisinkin mielelläni tehdä lisää tämäntyyppisiä postauksia aina silloin tällöin, jos ne kiinnostavat.

w/ ♥, Hanna

OMPELIN MEKON JA SITTEN OLIN IHAN LIKE A LADY

Suomeksi alempana.

I saw so many Instagram fashion influencers wearing orange or yellow dresses with white polka dots last spring that I just had to have one myself. I was also feeling like sewing something so I decided to combine the two desires and bought some orange polka dot fabric for a dress. I got the inspiration from this photo, drew some kind of patterns and started sewing. Even though I do say it myself, I think the dress turned out really lovely and I felt like a lady in this outfit! I wore it on our Slovenia holiday, in the beautiful coastal town of Piran. Scroll down for details!

Kuten viime postauksessani lupasin, tämä on nyt viimeinen kesäasupostaus ennen syysjuttuja. Ja säästinpä ihan tarkoituksella koko kesän suosikkiasuni viimeiseksi! Näin keväällä Instagramia selatessani paljon vaatteita, erityisesti mekkoja, joissa oli oranssilla tai keltaisella pohjalla valkoisia pilkkuja. Myönnän olleeni muoti-ilmiön uhri, sillä ne näyttivät niin kivoilta, että minunkin oli pakko saada sellainen. Lisäksi sormeni syyhysivät päästä ompelemaan jotain, joten päätin yhdistää nämä kaksi mielitekoa ja ostin oranssin, valkopilkullisen puuvillakankaan.

Suunnittelin, että teen kankaasta jonkinlaisen off shoulder -mekon röyhelöillä, mutten sitten keksinytkään, millaisen mallin oikeastaan haluaisin, ja pitäisikö minun tehdä mekko vai sittenkin joku kaksiosainen hame ja toppi -asu. Koska en osannut päättää, kangas jäi alkukesästä hetkeksi aikaa kaappiin.

Sitten törmäsin Instagramissa Jenny Cipolettin eli Margo and Me -blogin pitäjän ihanaan, Italian Caprilla otettuun kuvaan, ja päätös mekon mallista oli sillä selvä. Jenny on yksi suurimmista tyyli-idoleistani. Rakastan lähes poikkeuksetta kaikkia hänen asujaan, jotka jotenkin onnistuvat olemaan minusta samaan aikaan sekä naisellisen elegantteja että tyttömäisen leikitteleviä. Ja vaikka Jennyn asut ja kuvat ovatkin hyvin editorial-henkisiä, niin jotain hyvin “tavoitettavaa” niissä silti on. Tarkoitan siis sitä, että niistä on helppo löytää inpiraatiota esimerkiksi värien käyttöön, vaatteiden malleihin tai asusteiden yhdistelyyn, vaikka itse pukeutuisikin paljon rennommin ja arkisemmin.

Minulla ei tietysti ollut kyseiseen mekkomalliin minkäänlaisia kaavoja. Piirsin kuitenkin ennen kankaan leikkaamista sellaiset vähän-sinnepäin-kaavat käyttäen yläosan mallina keväällä Amsterdamista ostamaani haalaria. Alaosan hahmottelin vapaalla kädellä. Sitten vain annoin ompelukoneen hurista, pujottelin kuminauhat nauhakujiin, ja mekko oli muutamassa illassa valmis. Ja vaikka itse sanonkin, niin minusta siitä tuli aivan ihana!

Jenny käytti mekkoaan Italiassa, ja minusta tässä mekossa onkin tosi paljon sellaista kesä Italian rannikolla -fiilistä vai mitä mieltä olette? Kuvat on tosin otettu Sloveniassa, ihanassa Piranin rantakaupungissa, josta kuitenkin Italiaan on matkaa vain nelisenkymmentä kilometriä ja sen vaikutus kaupunkiin suuri, joten mekko tuntui olevan ihan oikeassa paikassa. Korkkareiden ja lierihatun kanssa minulla oli tässä asussa hyvin ladylike-olo. En malta odottaa ensi kesää, että voisin taas pitää mekkoa, sillä vaikka yritänkin tällä hetkellä laajentaa monien kesämekkojeni käyttöaikaa syksyn ja talven puolelle neuleiden ja sukkahousujen avulla, niin tämä mekko taitaa kuitenkin olla niin kesäinen, ettei se oikein syksy- ja talvikäyttöön taivu.

Hattu/Hat – Esprit

Aurinkolasit/Sunglasses – Marimekko

Korvikset/Earrings – Aarikka

Mekko/Dress – Itse tehty/DIY

Laukku/Bag – Vintage/Niin Mua

Kello/Watch – DKNY

Kengät/Shoes – Carmela

Anteeksi kuvatulvasta! Minusta näistä tuli niin ihania, etten osannut päättää, mitkä valitsisin tähän. Teemu osasi ottaa tällä kertaa ehkäpä kivoimmat kuvat, mitä minusta on koskaan otettu, vaikka kuvaushetkellä lämpötila lähenteli varmasti 40:tä astetta ja valotusolosuhteet olivat suorassa iltapäivän auringonpaisteessa vaaleahkojen taustojen kanssa vähintään haastavat. Voin kertoa, että Lightroomissa oli pakko vetää exposuret reilusti alas ja highlightsit lähes minimiin.

Mitä mieltä olet mekosta ja koko asusta?

Entä olisiko joku kiinnostunut ompelemaan samanlaisen mekon suunnilleen koossa S itselleen ensi kesäksi tai vaikkapa talven aurinkolomalle, jos sellainen on tiedossa? Kerro kommenteissa tai vaikka Instagramissa, jos sinua kiinnostaa! Mekko oli nimittäin tosi helppo tehdä, ja voisin laittaa kuvat niistä vähän-sinnepäin-kaavoista ja kirjoittaa ompeluohjeet, mikäli innokkaita löytyy.

w/ ♥, Hanna

P.S. Huomasin juuri, että tässä käyttämässäni teemassa tekstin sekaan lisäämieni linkkien väri on niin haalean vihreä, että se poikkeaa kovin vähän varsinaisesta tekstistä. Linkkejä voi siis olla hankala huomata, varsinkin, jos oman laitteen näyttö ei toista värejä kovin kirkkaina. Täytyy yrittää tehdä asialle jotain. Linkkejä tässä (kuten aiemmissakin) blogitekstissä kuitenkin on, esimerkiksi suoraan siihen Instagram-kuvaan, josta sain idean mekkoon, joten katso tarkasti!