AINAKIN YKSI KIVA KOMMENTTI PÄIVÄSSÄ

Oulu, Suomi, elokuun alku

Olen matkalla hakemaan pakettia Postista. Jätän pyöräni nojaamaan liikennemerkkiä vasten ja kaivan laukustani lukon avainta, kun huomaan lähistöllä seisoskelevan nuoren miehen. Hänellä on tosi kiva asu: upea kukallinen bomber-takki, hieno huopalierihattu, istuvat farkut ja tyylikkäät kengät. Hidastelen pyöräni lukitsemisen kanssa ja jään norkoilemaan paikoilleni. Pitäisikö mennä kehumaan asua? Lukitsen pyöräni ja kävelen kohti Postin ovelle johtavia portaita ja samalla miestä, joka seisoo niiden edessä. Mitenhän aloittaisin? Sanonko vain, että “hei, kiva asu”? Mitähän se ajattelisi, jos sanoisin? Mies vilkuilee puhelintaan. Kävelen ohi ja avaan jo puoliksi suuni. Sekoaisin kuitenkin sanoissani. Ja olisi kai muutenkin noloa puhua ventovieraalle. Se varmasti pitäisi minua outona. Mies panee puhelimensa taskuun ja lähtee ylittämään suojatietä. Minä suljen suuni ja kävelen portaat ylös.

Portorož, Slovenia, elokuun loppu

Kävelen rantadun reunaa ja kaivan samalla laukustani kameraa maisemakuvia varten. Minulla on päälläni tosi kiva vintage-mekko, mutta tunnen siitä huolimatta oloni ihan nuhjuiseksi. En ole jaksanut laittaa päivällä suolavedessä uitettuja hiuksiani, vaan antanut niiden vain kuivua itsekseen ja yrittänyt peittää sotkuista vaikutelmaa hiuspannalla. Meikkini koostuu ripsiväristä ja huulipunasta, jota olen sohinut huulieni lisäksi poskipäilleni. Uudet sandaalit ovat hanganneet rakot molempiin pottuvarpaisiini. Hetkeä aiemmin syöty, aivan liian suuri annos friteerattuja mustekalarenkaita tuntuu turvotuksena mahassani, ja pelkään mekkoni nappien ponnahtavan irti ja lentävän mereen.

Yhtäkkiä joku puhuu minulle. Tyttö on juossut kauempaa kavereidensa luota viereeni ja pyytää anteeksi aiheuttamaansa häiriötä. Mitähän se haluaa? Varmaan pyytää ottamaan kaveriporukasta kuvan. Tyttö sanoo, että hän tykkää tosi paljon asustani ja että näytän kivalta. Hämmennyn. Saan sanottua “kiitos, kiitos paljon”. Yritän keksiä jotain muutakin sanottavaa. Nyt keksin: sanon sille, että kommentti pelasti iltani! Että tuli tosi hyvä mieli!  Tyttö on kuitenkin kadonnut yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Muistan yhtäkkiä hetken muutaman viikon takaa Oulun Postin edessä. Miksi en sanonut sille miehelle mitään? Ehkä senkin päivää olisi piristänyt, jos joku, vaikka tuntematonkin, olisi kehunut sen asua.

Oulu, Suomi, syyskuun loppu

Olen päättänyt, että vastedes yritän aina avata suuni ja sanoa ihmisille ääneen, jos ajattelen heistä jotain mukavaa. Ei siitä haittaakaan voi olla, ja parhaassa tapauksessa sillä voi oikeasti saada jonkun paremmalle fiilikselle. Tuntemattomille jutteleminen on kuitenkin – ainakin minulle – melko korkean kynnyksen takana. Siksi päätinkin aloittaa somesta, sillä siellähän on tunnetusti helppo huudella – niin hyvässä kuin pahassa. Itse keskityn tietenkin edellämainittuun, sillä hyvän mielen levittämisestä tulee hyvä mieli itsellekin.

Kuten tässä postauksessa kerroin, olen viime aikoina tietoisesti muuttanut somekäyttäytymistäni. En enää halua olla se haamuseuraaja, joka vain stalkkaa, tykkää harvoin eikä kommentoi koskaan! Tykkäämisten suhteen olen pyrkinyt petraamaan jo pidemmän aikaa: jos oikeasti tykkään kuvasta, niin en vain skrollaa ohi, vaan myös ilmaisen tykkäykseni. Lisäksi yritän nykyään kommentoida enemmän. Kommentointi vie tietysti paljon enemmän aikaa kuin pelkkä tykkääminen. Olen kuitenkin päättänyt, että vähintään yhden kivan kommentin päivässä ehdin aina jättää jonkun toisen – oli se sitten tuttu tuntematon – päivää piristääkseni. Onhan minulla tietysti omakin lehmä ojassa: Minustakin olisi kiva saada enemmän kommentteja, mutta miten voisin olettaa muiden kommentoivan minulle, jos en itse tee niin muille. Haastan myös muut kokeilemaan tätä joko somessa tai sitten ihan livenä: ainakin yksi kiva kommentti jollekin toiselle päivässä!

Hiuspanta/Headband – Pull and Bear

Korvikset/Earrings – Second hand Aarikka/Niin Mua

Mekko/Dress – Vintage/Pop Sick Vintage

Laukku/Bag – Vintage/Niin Mua

Kello/Watch – DKNY

Kengät/Shoes – Carmela

Long story short: a single event made me change my social media behavior. One evening in Slovenia, at the end of August, a girl, a total stranger, came to me and said she really liked my outfit and thought I looked nice. It totally made my day since I thought my hair was a mess and was not feeling very pretty in general. It also made me think of all the times I thought something nice about someone but did not say it aloud, maybe because I thought it would be awkward. I’ve decided to change this and start telling people if I think something nice about them! I’m still struggling when it comes to talking to strangers in real life but I thought social media would be a good place to start. So now, whenewer I have something nice to say, in addition to liking people’s posts, I also try to comment them as much as possible. Sometimes it can be a little time-consuming, but I’m sure I will always have time to write at least one positive comment a day. Besides, what’s a better way to spend time than spreading positivity?

w/ ♥, Hanna

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.