TALVIAJAN TAHMEAA TAJUNNANVIRTAA

Vuoden vaikein neljännes eli marras-tammikuun välinen ajanjakso on täällä. Se on tälläkin kertaa alkanut tahmeasti. Talviaikaan siirtyminen tuntuu vielä yli viikon jälkeenkin kerta kaikkiaan kamalalta, kun illat pimenevätkin yhtäkkiä niin aikaisin. Päivisinkään ei ole valoisaa, vaan ilmassa on harmaata sumua ja auringon edessä kilometrin paksuinen pilvikerros. Iltaisin katulamppujen valo heijastuu märästä asvaltista suorastaan oksettavan kelmeänä, paitsi silloin, kun lamput on säästösyistä sammutettu. Lonkeronharmaan ja kelmeänkeltaisen lisäksi muita värejä ei maailmassa sitten olekaan. Kaikki elämä on pysähtynyt eikä missään tapahdu mitään. Viime vuonna tähän aikaan pakenin neljäksi viikoksi Australiaan, mutta nyt mitään livistämismahdollisuutta ei ole tiedossa, ja tunnen suunnatonta pakokauhua, kun vain ajattelenkin kolmea edessä olevaa kuukautta – pardon my French – Mörön perseessä. Siis jäätävää ja pimeää, tiedättehän.

Pimeys ja kellonaikojen sörkkiminen ovat sysänneet aivoni kaaokseen. Päivisin yritän vain pysyä hereillä ja selviytyä, mutta siitä huolimatta öisin käyn ylikierroksilla eikä uni tule. Töissä mikään ei etene. Tuijotan silmät ristissä Excelissä olevaa dataa ja taistelen nukahtamista vastaan. Päänsärky vaivaa jatkuvasti. Elän pullalla, koska ruokahalu on kadonnut. Liikunnasta ei voida edes puhua, varsinkaan, kun yskä ja nuha eivät ota hellittääkseen – keuhkojeni pihinästä päätellen olen saanut flunssani jälkeen jonkin sortin jälkitaudin.

Olen aina reagoinut kellojen siirtoon näin. Jostain syystä jo tunnin muutos saa rytmini täysin sekaisin, ja minun on tosi vaikea saada kaikesta uudelleen kiinni. Siitä taas seuraa kaikenlaisia fyysisiä oireita. Jonkinlaista jetlagia tämäkin kai tavallaan on. Onko teillä vastaavaa? Jos jollain on hyviä vinkkejä siitä, miten saada aivonsa tajuamaan päivän ja yön ero ja löytämään jonkinlainen rytmi, niin eikun kommenttia tulemaan! Kiitos EU:n kanssakansalaisille, että järjettömästä ajanvenkslauksesta ollaan vihdoin pääsemässä eroon. Itse toivon, että jäisimme pysyvään kesäaikaan, koska koen oman mielenterveyteni kannalta tarvitsevani kaiken mahdollisimman iltavalon, mutta pääasia nyt kuitenkin on, että siirtelyhullutus loppuisi, ja mieluiten mahdollisimman pian.

En voi edes yrittää väittää näiden kuvien olevan viime päiviltä. Lehdet ovat puissa, pihjajissa on marjoja ja minulla on paljaat nilkat eikä takkia ollenkaan, joten nämä taitavat olla syyskuulta. Olivat vain jääneet julkaisematta, mutta saavat luvan nyt piristää tätä muuten ankeahkoa tunnelmaa. Kuvissa päälläni on korviksia lukuunottamatta pelkästään käytettyjä juttuja. Huomatkaa myös asun pilkku-/palloteema!

Lokakuultakin olisi varastossa muutamat kivat asukuvat, ja päässä kyllä pyörii paljonkin kaikenlaisia teksti-ideoita, mutta aina kun avaan blogin, iskee tyhjän näytön syndrooma. Syytän tätä tahmeaa marraskuuta siitäkin, että ajatukset vain eivät muotoudu sanoiksi. Tai vaikka muotoutuisivatkin, niin sanat eivät kulje aivoista sormenpäihin ja niistä näppäimistölle ja näytölle saakka. Siksi en olekaan postannut puoleentoista viikkoon, vaikka olen melkein joka päivä aloittanut kirjoittamisen. Joka kerta olen myös pyyhkinyt tönköiltä kuulostaneet lauseet pois.

Paljon olisi myös asuja kuvaamatta, mutta kun sekä aamuisin että iltaisin on pimeää, niin kuvaamatta ne meinaavat jäädäkin. Pimeyden takia mitään muutakaan ei ole tullut kuvattua. En tiedä, oletteko huomanneet, että esimerkiksi viikon suosikkikuvia ei ole ilmestynyt aikoihin. En kuitenkaan aio luovuttaa! Asujen suunnittelu ja blogi ovat nimittäin välillä ainoat piristävät asiat kaiken harmauden, pimeyden ja ahdistuksen keskellä. Siksi ainakin parhaat asut on kuvattava! Olen päättänyt, että pyydän Teemun kuvaamaan viikon asut vaikka putkeen aina viikonloppuisin tai varastan välillä aamuisin itselleni hetken valoisaa aikaa ennen töihinmenoa ja menen kameran ja jalustan kanssa pihalle heilumaan. Asukuvat kun ovat minusta tämän blogin olennaisinta kuvasisältöä, ja ainakin niitä haluan postata, vaikka muut kuvat pimeinä kuukausina jäisivätkin vähemmälle.

Hattu/Hat – Pop Sick Vintage

Korvikset/Earrings – Aarikka

Neule/Sweater – Second hand Lindex/Rekki

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Vyö/Belt – Isäni vanha/Used to belong to my father

Hame/Skirt – Mummuni vanha/Used to belong to my grandmother

Kengät/Shoes – Vintage (tehty Suomessa/made in Finland)/Wardrobe Queen

Haluaisin sanoa teille lukijoille, että kiitos, kun olette siellä! Vaikka blogi onkin minulle henkireikä ja kanava oman (pukeutumis)inspiraationi toteuttamiselle, niin en varmasti olisi yhtä motivoitunut kirjoittamaan, jos tätä ei kukaan lukisi. Kiva siis nähdä, että teitä siellä on, ja että juttuni ehkä kiinnostavat. Meinaan olla välillä postauksiani kohtaan turhankin kriittinen sekä kielen, kuvien että sisällön suhteen, mutta yritän ajatella, että postaus on onnistunut, jos saan herätettyä lukijassa jonkinlaisen ajatuksen. Ei sen tarvitse olla mitään hienoa ja ylevää, vaan jokin ihan arkipäiväinen juttu riittää. Ehkä joku muukin vaikkapa kärsii kellojen siirrosta ja sai tämän postauksen luettuaan helpotusta ajatuksesta, ettei ole ainoa. Kenties joku toinen huomasi, että tummanvihreä ja tummansininen näyttävät ihan kivalta samassa asussa tai että löysän yläosan ja väljän hameen yhdistelmään saa hieman muotoa, kun tunkee neuletta hameen sisään ja lisää asuun vyön. Voi olla, että joku jopa hoksasi, että pelkästään käytetyistä vaatteistakin voi saada ihan hyvännäköisen asun ja innostuu kokeilemaan vaikkapa kirppistelyä itsekin. Tai ehkä joku vain naurahti Mörön perseelle.

Varoitin jo otsikossa tajunnanvirrasta, ja sitähän tämä totisesti olikin. Ehkä ensi kerralla tapaamme selkeämpien ajatusten merkeissä.

I’m so jealous of people who live somewhere where November is still considered autumn and filled with colourful leaves and even sunshine at times. For us in the North, November is – along with December and January – one of the most depressing months of the year, because all the leaves have fallen, days get really – I mean really – short and the sky is covered by thick clouds most of the time. So even when there’s daylight, everything’s just grey. That’s why I’ve been feeling a bit under the weather lately and too tired to post anything. It’s also very difficult to find time to take outfit photos when it’s dark all the time, but I will try to do that in weekends, and I also have many nice outfits from October yet to post. This polka dot -themed outfit is actually from September.

w/ ♥, Hanna

One thought on “TALVIAJAN TAHMEAA TAJUNNANVIRTAA

  1. Onpa kiva hattu! Olin kirjoittamassa, että tykkäisin käyttää enemmän hattuja, mutta en ole sittenkään aivan varma 😀 Hatut näyttää usein muilla tosi hyvältä, mutten ole oikein tottunut hattuun itselläni baskerin ja myssyjen lisäksi. Olen ilmeisesti myös niin isopäinen, ettei moni mikään (ainakaan naisille suunnattu) hattu tai pipo tunnu hyvältä. Joten tykkään hatuista muilla ja ajatuksena, ainakin toistaiseksi. 😀
    Tsemppiä syksyyn! Omalla kohdalla valon vähäisen määrän huomaa eniten siitä, että jos suunnittelee lähtevänsä ulos kuvaamaan, pitää olla hyvissä ajoin liikkeellä…

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.