YHDISTELMÄEHKÄISYN LOPETUS – PALELUN LOPPU JA MIGREENIN ALKU?

Takana on täysin harakoille mennyt marraskuu. Töiden suhteen, blogin suhteen, pukeutumisen ja asukuvien suhteen, liikunnan ja terveellisen ruokavalion suhteen, neule- ja ompeluprojektien suhteen. Siis ihan kaiken suhteen. Suurimman osan ajasta olen joutunut vain keskittymään selviytymiseen, ja syynä on ollut kroonistunut migreeni. Viime postauksessani jo ohimennen mainitsin päivittäisen päänsäryn, mutta enpä vielä silloin arvannut, että se yltyisi lopulta jatkuvaksi piinaksi, joka on kestänyt jo kuukauden, joka vie usein toimintakyvyn ja johon tavalliset tulehduskipulääkkeet eivät auta. Tällä hetkellä tilanne näyttää onneksi jo hieman valoisammalta: en enää kärsi migreenikohtauksista ihan joka päivä, kuten kolme marraskuun ensimmäistä viikkoa, vaan viimeisen viikon aikana on jo ollut kokonaiset kolme täysin päänsärytöntä päivää.

Marraskuussa ei ole tullut juuri asukuviakaan otettua, joten kuvituksena toimikoon asukuvat lokakuun alkupuolelta, vaikka ne eivät postauksen aiheeseen mitenkään liitykään. Ajattelin nimittäin kirjoittaa tänään siitä, mihin tämänhetkinen migreenini hyvin todennäköisesti liittyy: hormonaalisesta ehkäisystä ja erityisesti sen lopettamisesta, omasta näkökulmastani tietysti. Haluan tuoda omat kokemukseni esille siksi, että minusta ainakin on tosi mielenkiintoista lukea muiden tarinoita tästä aiheesta, ja myös siksi, että en ole oikein löytänyt muista blogeista tai netin keskustelupalstoilta kovinkaan paljon samanlaisia kokemuksia kuin itselläni on ollut, joten ehkä tästä kirjoituksesta on joskus apua jollekin. Varoituksen sana: tästä tulee pitkä postaus. Toivon, että silti lukisit sen, ja vielä enemmän toivon, että kertoisit kommenttikentässä omia ajatuksiasi, kokemuksiasi ja mahdollisia vinkkejäkin käsittelemiini aiheisiin liittyen. Olen muuten muuttanut blogin ulkoasua hieman, ja samalla otin käyttöön myös täysin anonyymin kommentointimahdollisuuden, joten kynnys kommentointiin on nyt toivottavasti entistä matalampi.

Aloitin yhdistelmäehkäisyn käytön kymmenen vuotta sitten eli 18-vuotiaana lukiolaisena. Suurin syy oli se, että teinivuosien kuluessa kuukautiskivut olivat käyneet sietämättömiksi – sellaisiksi, että oli lintsattava tunneilta, koska makasin koulun vessan lattialla oksentamassa. Lähes varma ehkäisy ja apu iho-ongelmiin tulivat seuraavina perusteluina. Söin Yasminelle-pillereitä seitsemän vuotta, kunnes kolmisen vuotta sitten vaihdoin Nuvaring-renkaaseen, joka tuntui käytännöllisemmältä vaihtoehdolta. Taukoa yhdistelmäehkäisystä en ole pitänyt kertaakaan, koska olen kokenut sen sopivan minulle varsin hyvin: kuukautiskivut ovat vähentyneet huomattavasti, iho on pysynyt hyvässä kunnossa ja pitkään ajattelin, ettei minulla ollut hormoneista mitään negatiivisia sivuvaikutuksia. Jossain vaiheessa tieto yhdistelmäehkäisyn ja aurallisen migreenin yhteydestä aivoverenkiertohäiriöihin ilmeisesti lisääntyi, sillä yhtäkkiä reseptin uusimisen yhteydessä lääkärit alkoivat kovasti kysellä aurallisesta migreenistä. Minulla on kuin onkin ollut elämässäni muutama aurallinen migreenikohtaus, joten periaatteessa en saisi yhdistelmäehkäisyä käyttää. Aurallinen migreenini ei kuitenkaan ole ollut aktiivinen, vaan kohtauksia on ollut yhden käden sormilla laskettava määrä ja niiden välillä on ollut vuosia, joten olen riskit tiedostaen jatkanut pillereiden ja sittemmin renkaan käyttöä, koska olen kokenut hyötyväni siitä niin paljon.

Viime vuosina olen kuitenkin alkanut pohtia, pitäisikö yhdistelmäehkäisy lopettaa. Olisihan se nimittäin ihan hyvä saada aivohalvausriskiään pienenettyä. Toisekseen, olen kokenut jo pitkään syyllisyyttä siitä, että hormonaalisen ehkäisyn käyttäjänä olen osasyyllinen siihen, että hormonit kertyvät vesistöihin ja aiheuttavat ongelmia esimerkiksi kalojen lisääntymiselle. Lisäksi olen ollut yksinkertaisesti utelias – olen miettinyt, olisiko oma olotila jotenkin erilainen ilman ylimääräisiä hormoneja. Olen nimittäin lukenut paljon kokemuksia hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta paitsi netin keskustelupalstoilta, myös useista blogeista. Vastikään omasta lopettamiskokeilustaan julkaisi videon myös Ylen toimittaja. Tämän lisäksi useat ystäväni ovat lopettaneet hormonaalisen ehkäisyn käytön. Tällä otannalla suurimman osan kokemukset lopettamisesta ovat minun mielestäni vaikuttaneet positiivisilta. Moni on sanonut, että mieliala ja yleinen olotila on parempi, osa on jopa kuvaillut saaneensa itsensä takaisin ja kertonut lopettamisen olleen elämänsä paras päätös. Toisaalta joillakin seuraukset ovat olleet myös negatiivisia, esimerkiksi kuukautiskivut ja akne ovat palanneet. Niiden – varsinkin kipujen – pelko on ollut itsellänikin syy siihen, etten ole uskaltanut lopettaa yhdistelmäehkäisyä aiemmin. Kunnes marraskuun alussa, kymmenen vuoden tauottoman käytön jälkeen päätin, että nyt on aika kokeilla olla ilman.

Viimeinen niitti päätökselleni oli eräs oivallus, joka liittyy jo pitkään elämääni vaikeuttaneeseen ongelmaan eli sairaalloiseen paleluun. Siihen ei vuosikausien lääkärissä ravaamisen ja erilaisten verikokeiden jälkeenkään tuntunut löytyvän mitään lääketieteellistä syytä eikä siten myöskään mitään hoitoa. Kesät ja talvet olen nukkunut yöni kahteen tai kolmeen villakerrokseen pukeutuneena untuvapeiton alla ja sähköllä toimivan lämpöpatjan päällä, mutta silti herännyt aamuyöllä kylmästä täristen. Pakkasella jo pelkkä ovesta ulos astuminen on saanut kaikista vaatekerroksista huolimatta aikaan välittömän jäätymisen, ja ilmastoiduissa sisätiloissa oleskelu on ollut tuskallista. Päällimmäisin muistoni opiskeluajoilta on yliopiston jäätävän kylmät luentosalit. Palelu on välillä tuntunut suorastaan kipuna. Takki päällä sisällä istuminen, kuuman juominen tai sauna eivät ole auttaneet. Kerran Espanjassa rannalla lämpötilan ollessa +35 sai pieni tuulenvire minut palelemaan niin, että oli kääriydyttävä pyyhkeeseen. Palelu on haitannut tosi paljon liikunnan harrastamista, varsinkin ulkona kylmällä säällä liikkuminen on tuntunut vaikealta, kun lihakset vain eivät ole lämmenneet tarpeeksi. Esimerkiksi hiihtoa, josta muuten tykkäisin, en ole pystynyt kunnolla harrastamaan vuosiin. Olen usein jättänyt varsinkin töissä aterioita väliin, koska olen pelännyt niin paljon ruuanjälkeistä tuskallista palelua. Palelusta siis muodostui vuosien mittaan minulle paitsi fyysinen ongelma, myös henkinen este, joka sai minut pelkäämään mahdollisesti palelua aiheuttavia tilanteita ja rajoittamaan elämääni sen mukaan. Olenhan – hitto soikoon – viime vuodet suunnitellut koko tulevaisuuteni sen varaan, että muutan heti sopivan tilaisuuden tullen ulkomaille, koska en kestä Suomen ilmastoa. Talvet, varsinkin kaksi viimeisintä, ovat olleet erityisen vaikeita ja olenkin moneen kertaan julistanut vihaavani talvea enemmän kuin mitään muuta.

Olen saanut usein osakseni kauhistelua, ihmettelyä ja kehotuksia mennä lääkäriin, mutta toisaalta taas välillä vihaisia kommentteja, sillä minua on pidetty turhasta valittajana. Olen kokenut paljon vähättelyä, mitä en oikeastaan ihmettele, koska kuulostaahan tämä kaikki todella kummalliselta enkä varmasti itsekään uskoisi palelun voivan olla niin lamaannuttavaa, jos en olisi sitä kokenut. Välillä olen alkanut epäillä omia tuntemuksiani: ehkä muistakin tuntuu tältä ja ehkä todellakin vain valitan turhasta? Vuosikausia olen yrittänyt googlettaa, mihin tautiin palelu voisi liittyä ja ravannut eri lääkäreillä, kun olo jatkuvan tärinän kanssa on käynyt sietämättömäksi. On tutkittu muun muassa kilpirauhas- ja lisämunuaishormoneja, hemoglobiinia, ferritiiniä ja vitamiinitasoja. Kun mitään ei ole löytynyt, lääkärit ovat nostaneet kädet pystyyn, käskeneet pukea enemmän päälle ja tyrkyttäneet masennuslääkereseptiä.

Tämän vuoden hellekesä helpotti elämääni suunnattomasti. Trooppisina öinä nukuin paremmin kuin vuosikausiin, koska en herännyt paleluun. Olin pirteä ja energinen. Siinä missä muut valittivat liiasta kumuudesta, minä kävin päivittäin juoksulenkillä, kun se kerrankin ei tuntunut pahalta. Ihanan kesän jälkeen syksyn viilentyminen iskikin sitten vielä tavallista pahemmin päin naamaa, ja tunsin epätoivoa ja pakokauhua, kun vain ajattelinkin tulevaa talvea. Lokakuussa marssin taas kerran työterveyteen valittamaan paleluani ja pyysin verikokeet kaikista sellaisista arvoista, jotka edes jotenkin etäisesti voisivat liittyä siihen. Kaikki tulokset olivat tietenkin jälleen viiterajoissa.

Tässä vaiheessa tein ratkaisevan oivallukseni: entä jos syyllinen paleluuni onkin hormonaalinen ehkäisy? Kun aloin miettiä tarkemmin, niin tajusin, että teinivuosinani en ollut yhtä paha palelija. Muistin myös, että ystäväni kertoi palelleensa raskauden alussa paljon, ja yhdistelmäehkäisyhän luo kehoon raskautta muistuttavan tilan. Ja jos vaihdevuosien hormonaaliset muutokset häiritsevät lämmönsättelyä aiheuttaen kuumia aaltoja ja hikoilua, niin miksipä pillereiden ja renkaan sisältämät hormonitkin eivät voisi vaikuttaa lämmönsäätelyyn toiseen suuntaan? Kun kirjoitin googleen “e-pillerit + palelu”, löysin pari keskustelua, joissa ihmiset kertoivat pillereiden saaneen heidät palelemaan voimakkaasti. Aloin vähitellen uskoa teoriaani.

Ja kuinka ollakaan: nyt, kuukausi lopettamisen jälkeen, paleluni on vähentynyt huomattavasti. Enää en tarvitse villavaatteita öisin ja lämpöpatjaakin vain harvoin. Yhtenä yönä kävin jopa vääntämässä makuuhuoneen patteria pienemmälle, sillä heräsin siihen, että minulla oli kuuma! Aivan ennenkuulumatonta. Töissä olen ollut välillä t-paidassa, siinä missä ennen kääriydyin villaneuleisiin ja huiveihin ja litkin litrakaupalla teetä lämmetäkseni. Pakkasaamuina ilma on yhtäkkiä tuntunut mukavan raikkaalta ja helpolta hengittää. Vielä kuukausi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että kylmällä säällä ulkona oleminen voisi oikeasti tuntua hyvältä ainaisen tuskan ja kivun sijaan. Talven tulo ei tällä hetkellä ahdista juuri ollenkaan. Tuntuu uskomattomalta, että muutos voi olla näin suuri.

Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Kuten jo kerroin, viheliäisenä seuralaisenani on ollut renkaan poisjättämisestä saakka päivittäinen migreeni, auraton sellainen. Olen ollut päänsärkyherkkä lapsesta saakka enkä poistu ikinä kotoa ilman särkylääkkeitä. Minä olen se typpi, jonka käsilaukusta löytyy aina tarvittaessa Buranaa muillekin. Olen kuitenkin vasta viimeisen parin vuoden aikana ymmärtänyt, että tavallisen jännityspäänsäryn lisäksi minulla on ollut ajoittain myös migreeniä. Nykyään osaan erottaa nämä päänsärkytyypit helposti: Auraton migreeni esiintyy minulla aina vain vasemmalla puolella, mutta jännistyspäänsärky yleensä koko päässä. Migreenikipu on jyskyttävää ja yleensä niin kovaa että se vie toimintakyvyn, kun taas jännistyspäänsärky on tasaista ja tuntuu lähinnä ärsyttävältä. Jännityspäänsärkyyn voi auttaa pieni kävelylenkki, mutta migreenikohtauksen pahimmassa vaiheessa liikkuminen ei tulisi mieleenkään, varsinkaan, kun siihen yleensä liittyy myös pahoinvointia. Migreeniin ei tunnu oikein mikään tavallinen särkylääke auttavan, kun taas jännityspäänsärky usein helpottuu tulehduskipulääkkeillä. Lisäksi minulla on ollut muutaman kerran elämässäni kolmoishermosärkyä eli kovia pistäviä kipuja toisella puolella kasvoja kolmoishermon alueella.

Kun etsin tietoa migreenistä, huomasin, että on olemassa sellaiset ilmiöt kuin kuukautismigreeni ja synnytyksen jälkeinen migreeni, jotka johtuvat estrogeenitason laskusta. Siihenhän tämä minunkin tilanteeni nyt varmasti liittyy. Olen vielä tässä vaiheessa toiveikas sen suhteen, että oman hormonitoiminnan tasoittuessa migreenikin vähitellen helpottaisi. Olen kuitenkin kuullut naisista, jotka kärsivät migreenistä koko elämänsä raskauksia ja yhdistelmäehkäisyjaksoja lukuunottamatta, joten tiedostan, että on mahdollista, että minullakin migreeni jää krooniseksi. Silloin ei kai auta muu kuin selvittää estolääkityksen mahdollisuutta.

Juuri nyt yritän vain elää migreenin kanssa. Päänsäryn kestettyä kaksi viikkoa hankin reseptin migreenin täsmälääkkeeseen eli triptaaniin. Se on joka kerta auttanut 30–90 minuutin kuluessa, mutta sen käyttö tulisi rajoittaa särkylääkepäänsärkyriskin vuoksi korkeintaan kymmeneen päivään kuussa, joten otan sitä vain, jos kohtaus on todella vaikea ja kestää tunti- tai päiväkausia. Yritän myös vältellä migreeniä laukaisevia tekijöitä. Tosin usein päänsärky alkaa öisin eli päätä särkee jo valmiiksi aamulla herätessä enkä silloin osaa yhdistää sitä mihinkään. Jos migreenikohtaus on tullut vasta illalla, niin silloin sen on yleensä laukaissut joko sauna tai raskas liikunta, joten niitä en nyt ole harrastanut. Alkoholista olen pysytellyt erossa, sillä pari rentouttavaa viinilasia saattaa hyvinkin auttaa jännityspäänsärkyyn, mutta migreeniä ne luultavasti vain pahentaisivat. Pyrin juomaan paljon vettä ja normaaleista tavoistani poiketen syömään välipaloja sekä vielä illalla myöhään jotain iltapalaa, ettei nestehukka tai verensokerin lasku aiheuttaisi migreenikohtausta. Olen vältellyt ylimääräistä ruudun tuijottelua, minkä vuoksi blogikin on ollut heitteillä. Stressiä vältelläkseni olen aina kyetessäni tehnyt jotain rentouttavaa, kuten neulonut, kävellyt rauhallisen lenkin koiran kanssa tai kuunnellut Youtubesta ASMR-videoita. (Suosittelen niitä muuten lämpimästi kaikille, joilla on stressiä tai nukahtamisvaikeuksia! Itselläni ainakin toimivat paremmin kuin vaikka rauhallinen musiikki. Suosikkejani ovat kaikenlaiset naputteluäänet.) Siinä vaiheessa, kun migreenikohtauksen päänsärky ei ole vielä yltynyt kauhean kovaksi tai pahin vaihe on jo hellittänyt, olen kokenut, että päähieronnasta, käsien pyörittelystä jumppanauhan avulla ja raittiiseen ulkoilmaan menemisestä on ollut apua. Tosi kevyt hieronta on auttanut varsinkin siinä vaiheessa, kun migreenikohtausta on seurannut keskushermoston herkistyminen eli allodynia, jossa migreenin esiintymispuolella päänahka muuttuu araksi ja hiusten harjaaminen tai muu tavallinen kosketus tuntuu kipuna. Eräs ystäväni vinkkasi, että maca-jauheella oli vähintäänkin lumevaikutus hänen pillereiden lopettamisen seurauksena alkaneeseen migreeniinsä, joten ajattelin kokeilla myös sitä, koska tuskin siitä haittaakaan on.

Hattu/Hat – Stockmann A+more

Korvikset/Earrings – Aarikka

Huivi/Scarf – Vintage/Niin Mua

Takki/Jacket – Vintage/Niin Mua

Paita/Shirt – Gina Tricot

Laukku/Bag – Jo & Mr. Joe

Hame/Skirt – Lapin Vintage

Sukat/Socks – Lindex

Kengät/Shoes – Vintage/Niin Mua

Kuukausi yhdistelmäehkäisyn lopettamisen jälkeen havaittavissa on siis yksi selvästi hyvä puoli eli palelun väheneminen ja yksi valitettava haittapuoli eli migreeni. Yhden positiivisen pikkujutun olen lisäksi havainnut: jonkinlainen pöhötys on ilmeisesti vähentynyt, koska housujen ja hameiden vyötäröt tuntuvat aiempaa löysemmiltä. Mielialasta en näin lyhyessä ajassa osaa oikein sanoa mitään. Nähtäväksi jää myös, palaavatko kivut, räjähtääkö naama ja lähtevätkö hiukset päästä. Aion raportoida kokemuksistani lisää, kun aikaa on kulunut enemmän.

Nyt olisi tosi mielenkiintoista kuulla niitä sinun kokemuksiasi ja ajatuksiasi aiheesta! Oletko käyttänyt yhdistelmäehkäisyä tai progesteroniehkäisyä ja onko se sopinut sinulle? Pohditko hormonaalisen ehkäisyn lopettamista tai oletko jo kenties lopettanut? Oletko kärsinyt hankalista oireista lopetettuasi? Puhkesiko akne ja muuttuivatko menkat kivuliaiksi vai oliko lopetus elämäsi paras päätös? Entä onko sinulla koskaan ollut voimakasta palelua ja oletko huomannut sen liittyvän hormoneihin? Jos kärsit migreenistä, niin kerro myös ihmeessä, jos sinulla on jotain vinkkejä sen kanssa elämiseen ja etenkin migreenikohtausten ennaltaehkäisyyn. Onko esimerkiksi jotain tiettyjä laukaisevia tekijöitä, joita kannattaisi ehdottomasti vältellä, mutta joita en ehkä ole tullut ajatelleeksi?

Today I’m talking about hormonal contraception. The topic is guite far from my blog’s usual theme but I wanted to write about it since I feel that sharing my experiences concerning health issues may help somebody else. I originally started using hormonal contraception because of very painful periods but stopped using it a month ago, mainly because I’m not actually allowed to use it due to my – very rare – migraine with aura. I was also worried about the effects of the hormones on the environment, curious to know what life would be like without them and wondering if hormones could be the reason I was always freezing, no matter the temperature. After all, I had been using hormonal contraception without any breaks for ten years so I thought it was about time to get rid of it, at least for a while. Well, after a month I can say  that, luckily, I don’t feel so cold anymore, which is pretty amyzing, but unfortunately I stared having migraine without aura every day. I’m really hoping the migraine will end as soon as my own hormone levels settle but until that, do you have any good tips to deal with migraine? What are your experiences of hormonal contraception or quitting it?

w/ ♥, Hanna

4 thoughts on “YHDISTELMÄEHKÄISYN LOPETUS – PALELUN LOPPU JA MIGREENIN ALKU?

  1. Onpa hyvä, että palelu on helpottanut ja toivottavasti tuohon migreeniin nyt löytyisi joku hyvä ratkaisu! Monelle tosiaan tuollainen palelu voi olla tosi hankala kuvitella ja siitä, niinkuin muistakin ongelmista puhuminen auttaa, kun tulee kohdattua tilanteita, joita ei välttämättä itselle tulisi mieleen ja otettua huomioon ihmisten kanssa (olipa monimutkainen lause, mutta siis lisää empatiaa jne).
    Maca on onneksi sellaista, että menee smoothieiden seassa helposti alas, pelkältään maistuu vähän kuivatulta lanttulaatikolta. Ostin joitakin vuosia sitten, mutten huomannut fyysisesti mitään, toisaalta kehoni tuntuu olevan muutenkin sellainen, ettei reagoi paljoa pieniin muutoksiin (paino on tosi vakaa esimerkiksi). Ei kokeilu kuitenkaan ole iso vaiva.
    Tsemppiä loppusyksyyn! 🙂

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.