TAKKIMANIA JA VÄÄRÄN VUOSIKYMMENEN VARTALO

PA209796

Asiahan on sillä tavalla, että takkeja ei voi omistaa liikaa, ainakaan jos sattuu olemaan minun laillani huono pukeutumaan jatkuvasti samoihin vaatteisiin ja asumaan paikassa, jossa on verhottava itsensä jonkin sortin ulkoilupukineeseen noin 11,5 kuukautta vuodesta. Esimerkiksi eräässä nimeltä mainitsemattomassa Pohjolan Valkeassa Kaupungissa, jossa jännittävällä tavalla yhdistyvät pohjoisten leveysasteiden kylmyys ja jatkuvasti mereltä puhaltava viima. Sitä paitsi, siinä missä esimerkiksi Kajaanissa siirtymä talvitakeista kesätakkeihin ja toisinpäin tapahtuu suhteellisen kivuttomasti, Oulussa koetaan vuodessa useita epämääräisiä välikausia, joihin on tietysti oltava omat takkinsa. En odota kovin innolla esimerkiksi talven ja kevään välissä esiintyvää kautta, jolloin joka päivä tuulee ja sataa räntää, aamuisin on yhä 20 astetta pakkasta, mutta päivällä kahlataan loskassa, joka illan taas viiletessä jäätyy perunapelloksi, jossa pyöräily on nätisti sanottuna vaikeaa. Tätä yleisesti maaliskuunakin tunnettua ajankohtaa kutsun itse talven krapulaksi siksi, että se on vain kärsittävä ennen kuin elämä voittaa ja kevät voi alkaa.

Anteeksi sivuraiteille eksymiseni, en vain voi koskaan jättää käyttämättä tilaisuutta valittaa Oulun ilmastosta. Takaisin takkeihin: edellä mainituista seikoista johtuen minulla saattaa olla muutama kappale niitä kaapeissani. Mutta ei kuitenkaan missään nimessä liikaa, niin kuin taloutemme toinen osapuoli välillä virheellisesti antaa ymmärtää. Suurin osa takeistani on peräisin 60- ja 70-luvuilta. Kuten yleensäkin sen ajan vaatteet, myös takit istuvat minulle täydellisesti, sillä vartaloni malli luultavasti edustaa hyvin tuon ajan keskimääräistä ruumiinrakennetta. Sen sijaan modernien vaatteiden kanssa minulla on usein ongelmia, koska ne tuppaavat roikkumaan rumasti hartioitteni kohdalta ja olemaan liian löysiä vyötäröltä, mutta puolestaan kiristämään inhottavasti lantion seudulta. Lisäksi nykyvaatteiden hihat, lahkeet ja helmat ovat lähes poikkeuksetta liian pitkiä minulle. Ihmisten ruumiinrakenne on muutamassa vuosikymmenessä ilmeisesti muuttunut pidempään, harteikkaampaan ja tasapaksumpaan suuntaan, ja tällainen lyhyt henkilö kapeine harteineen ja leveine lanteineen on syntynyt ihan väärälle vuosikymmenelle.

PA209793

Mutta onneksi on vintage-kauppoja ja kirppiksiä! Niistä saattaa löytyä ratkaisu myös sinulle, jos koet, etteivät nykyvaatteet koskaan istu hyvin eli erityisesti siinä tapauksessa, jos olet keskimääräistä lyhyempi ja kevytrakenteisempi tyyppi. Vanhoja vaatteita ostaessa kannattaa muuten aina muistaa, että kokomerkintöihin ei pidä kiinnittää liikaa huomiota. Ihmisten keskimääräinen koko on tosiaan kasvanut vuosikymmenten mittaan, ja vaate, joka on esimerkiksi 40 vuotta sitten ollut kokoa L tai 40, voi ihan hyvin vastata nykymitoituksessa kokoa S tai 34. Siksi vintage-nettikaupoissa on yleensä ilmoitettu vaatteiden tarkat mitat tai koko, jota vaate nykyään vastaa. Ne kannattaa aina tarkistaa.

Näiden kuvien ihana takki on suomalaisen Dixi Coatin 70-luvulla valmistama, ja olen tilannut sen lempikaupastani Niin Muasta. Sen niskaan on muuten ommeltu alkuperäisen omistajan nimilappu. Tällaiset pienet yksityiskohdat, jotka paljastavat jotain vaatteen aiemmasta omistajasta, ovat minusta ihania! Takki on kaikin puolin täydellinen: se istuu kuin hansikas, on sopivan pitkä hameiden ja mekkojen kanssa käytettäväksi, on tavallaan yksinkertainen, mutta kuitenkin täynnä trensseille tyypillisiä yksityiskohtia, ja sen tummansininen sävy on juuri oikea – erityisen hyvin yhteensopiva konjakinruskean ja leopardikuosin kanssa.

PA209792

Hattu/Hat – Stockmann

Huivi/Scarf – Ei muistikuvaa merkistä, ostettu Budapestista interrail-reissulla 2013/Can’t remember the label, bought in Budapest when interrailing in 2013

Trenssi/Trench coat – Vintage (Dixi Coat)/Niin Mua

Laukku/Bag – Club Vintage

Kengät/Shoes – Mjus

PA209786

Let me make this clear: there is no such thing as too many coats and jackets if you happen to live in a place where you basically have to cover yourself with something for 11.5 months of the year but don’t want to wear the same outfit everyday. Well, actually, I bet you lovely readers understand this very well, but I just had to put this here in case my husband reads this, because for some reason he’s having trouble understanding… Anyway, this vintage trench coat is one of my favorites or maybe even the favorite one. It was made in Finland in the 70’s, and it’s perfect in so many ways: fits like a glove, is long enough to be worn over skirts and dresses, is quite simple yet has many details, and the dark blue shade is just the right one – a great match for cognac brown and leopard print.

Actually, many of my jackets and coats, as well as my other vintage pieces, for that matter, were made in the 60’s and 70’s. I feel that the clothes they made back then fit me very well, whereas modern clothes are almost always too big for my shoulders and waist but too tight for my hips. Also the sleeves, legs and hems are usually way too long. It seems to me that the average person nowadays is taller and more rectangular than the average person 40 to 60 years ago, but my body resembles the latter, so I guess I was born in the wrong decade. If you also feel like modern clothes never fit you because you are short and not very heavily built, I advice you to look for vintage items! Just remember that when people got bigger, so did the clothing sizes, so you should never trust the size that’s written on the label but instead always check the measurements if you are shopping online.

This is my last unposted outfit from last autumn. From now on you will see a lot of snowy outfit photos, probably until May or so, since it just won’t stop snowing. And I’m not kidding here.

Tämä on viimeinen syksyasu tältä erää! Talvisia maisemia siis tiedossa seuraavissa asukuvissa, näillä lumimäärillä luultavasti jonnekin toukokuun hujakoille saakka.

Hyvää uutta viikkoa! It’s a new week, so have a good one!

w/ ♥, Hanna

One thought on “TAKKIMANIA JA VÄÄRÄN VUOSIKYMMENEN VARTALO

  1. Ihana nähdä nuoren ihmisen arvostavan ja myös käyttävän tuon aikakauden takkia! Yritin etsiä kuvaa sinisestä samettitrenssistä, jollainen minulla oli 70-luvun lopussa. Muistelen, että takkini olisi ollut Dixi-Coatin, mutta aivan varma en enää ole. Takkini oli kirkkaansinistä vakosamettia. Tykkäisin siitä kyllä nykyäänkin, vaan ei sopisi ylleni enää. Onneksi minulla on takista jonkinlainen kuva kuva olemassa, kun oli rippikuvissani yllä.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.