SÄÄSTELETKÖ KIVOJA ASIOITA “PAREMPAAN HETKEEN”?

Taidan kutsua aika monia vaatteitani lempivaatteiksini. Ehkä olenkin vihdoin tyylillisesti siinä ideaalitilanteessa, että vaatekaappi (=vaatehuone) on täynnä pelkkiä suosikkijuttuja. Niinhän sen pitäisikin olla! Vaatehuoneessani on kuitenkin joitain ihan ykkössuosikkeja (lempisuosikkeja? suosikkilemppareita?), jotka ovat ylitse muiden. Usein nämä ovat sellaisia vähän erikoisempia statement-juttuja, tunnearvoltaan tärkeitä mummuni vanhoja vaatteita tai sitten jotain tosi hienoja ja laadukkaita vintage-löytöjä, jotka olen onnistunut hankkimaan maksamatta maltaita. Juuri tuo onnistumisen tunne tuo usein oman lisänsä siihen, kuinka innostunut jostain vaatelöydostä olen.

Tämä punainen, mokkanahasta valmistettu, liivistä ja hameesta koostuva 70-luvun setti kuuluu viimeksi mainittuun kategoriaan. Törmäsin siihen viime vuonna Asos Marketplacella, ja minusta se oli upea, mutta meinasin skrollata vain nopeasti ohi, koska ajattelin sen maksavan vähintään 150 puntaa. 60- ja 70-luvun vaatteista nimittäin pyydetään usein vintage-kaupoissa sievoisia summia, minusta välillä suorastaan törkeää ylihintaa, enkä siksi raaski ostaa moniakaan ihailemiani vintage-aarteita. Pysähdyin kuitenkin vilkaisemaan hinnan, enkä ollut uskoa silmiäni: noin 40 puntaa! Sormi klikkasi “add to bag” -painiketta sillä sekunnilla.

Nämä kuvat ovat itse asiassa niinkin pitkän ajan takaa kuin jouluaatolta, jolloin yhdistin liivihameen mummuni vanhaan kukalliseen sifonkipuseroon, joka on blogissa ollut esillä ennenkin. Yksi ykkössuosikeistani sekin. Minusta yhdistelmä on tosi ihana ja oikein huutaa lempityylivuosikymmentäni eli 70-lukua. Jos järjestäisin gaalan, jossa palkitsisin viime vuoden suosikkiasujani, tämä olisi mukana kärkikahinoissa. Siitä huolimatta en ole käyttänyt asua kovin usein, tällaisenaan itse asiassa vain yhden kerran, silloin jouluaattona. Liiviä olen käyttänyt erikseen muutamia kertoja. Ihailen yhdistelmää kuitenkin jatkuvasti vaatehuoneeni hengarissa ja olen joka kerta kovin onnellinen siitä, että se päätyi juuri minulle.

Syy siihen, miksi asu ei ole päätynyt päälleni useammin, on varsin typerä: minulla on aina ollut omituinen tapa säästellä lempivaatteitani parempia tilaisuuksia varten. Jouluaatto ilmeisesti oli sitten lopulta tarpeeksi hyvä syy näiden vaatteiden pitämiseen, mutta sen jälkeen toista vastaavaa ei näköjään ole tullut. Eihän tällaisessa ole mitään järkeä, koska tuskin vaatteeni nyt kovastakaan käytöstä pahasti kuluisivat, varsinkaan, kun suurin osa niistä on valmiiksi vanhoja ja kestänyt käyttöä jo vuosikymmeniä. Yksi syy tämän blogin perustamiselle oli se, että minulla olisi oikeasti syy kehitellä kaikista kivoista vaatteistani erilaisia asuja sen sijaan, että panttaisin niitä kaapeissani. En ole kuitenkaan päässyt hölmöstä tavastani täysin eroon, vaan usein joku pieni ääni päässäni on sanomassa, että en voi pukea lempimekkoani arkena töihin, vaan minun on säästeltävä sitä johonkin erityisempään hetkeen ja pukeuduttava sen sijaan johonkin vähän tylsempään. Tällä ajatustyylillä lempivaatteet uhkaavat jäädä kaappiin, koska mikään tilaisuus ei välttämättä ole tarpeeksi hyvä, vaan on mahdollista, että aina tulee parempi, johon vaatetta on säästettävä.

Tämähän on juuri sitä paljon parjattua “sitten kun” -elämää pahimmillaan. Eikä sitkuttelu todellakaan jää pukeutumiseen, vaan minä ja varmasti moni muukin jää panttaamaan ihan kaikenlaisia elämän pieniä iloja tulevaisuutta varten, sitä “parempaa hetkeä” varten. Kesällä ei voi mennä rannalle, ennen kuin on tiputtanut viisi kiloa. Tavallisena tiistaina ei kateta ruokapöytään sitä vuosien mittaan kerättyä suosikkiastiasarjaa, vaan syödään joistain “vähän huonommista”. Ei voi ostaa kukkia maljakkoon, jos samaan aikaan nurkissa pyörii muutama villakoira. Viikonloppuna pystyy rentoutumaan ja lukemaan rauhassa sohvalla kirjaa vasta sitten, kun koti on puunattu puhtaaksi katosta lattiaan. Elokuvissa karkkipussia ei saa avata vielä mainosten aikana, vaan se on säästettävä itse leffaa varten. Herkkuja on muutenkin oikeus syödä vasta siinä vaiheessa, kun on tehnyt raskaan urheilusuorituksen ne ansaitakseen. Aamulla ei voi tehdä kivaa meikkiä, jos sattuu olemaan finni nenässä tai huono hiuspäivä. Mikään kiva juttu ei siis koskaan ole ansaittu nykyhetkessä, vaan sitten hamassa tulevaisuudessa, kun hetki on täydellinen tai ainakin parempi kuin nyt.

Aika surullista. Minä yritän ainakin tästä lähtien muistaa paremmin, että myös tämä hetki ja tämän hetken minä ovat kivojen juttujen arvoisia. Yritä sinäkin! Pue se lempivaatteesi huomenna töihin. Tee makaronilaatikolle oikein hieno kattaus lautasliinoineen päivineen. Puhalla pölypallot syvemmälle sohvan alle ja asettele tulppaaneja maljakkoon. Älä kiellä pientä herkutteluhetkeä itseltäsi. Äläkä ihmeessä välitä siitä finnistä nenässä, vaan sipaise huulillesi kirkkainta huulipunaasi.

Korvikset/Earrings – Second Hand/Niin Mua

Pusero/Blouse – Mummuni vanha/My grandmother’s old

Liivi & Hame/Waistcoat & Skirt – Black Label Vintage

Sukkahousut/Tights – Lindex

Kengät/Shoes – Vintage/Protect Me

This 70’s suede waistcoat & skirt co-ord set is one of my best vintage finds last year. I was scrolling through Asos Marketplace and I added it to my shopping bag in less than a second as soon as I saw it. I love everything about it: the color, the shape, the material, the golden buttons and the way it screams “the 70’s” which is, without a doubt, my favorite style decade. The co-ord is just perfet in every way and fits me perfectly. It’s also a perfect macth for my grandmother’s old chiffon blouse from the same decade. Did I already say “perfect”?

I know I call many of my clothes my favorites, but shouldn’t it be your goal to have a closet full of your favorite pieces? However, some of my clothes, like this co-ord, are my ultimate favorites. For some reason though, I tend to have this stupid habit of saving my favorite things “for best” – whatever it means. I mean, for example, that I too often think that I can’t wear something I really love on a normal day at work because I have to save it for a “more special occasion”. Or that I don’t deserve to wear a bright red lipstick if I happen to have a bad hair day. Or that I can’t buy flowers to my home unless I’ve cleaned everything first. Or that I have to excercise before I can eat anything sweet.

It’s very sad, because this all means that the current moment and the “current me” are not worth any nice things. I’m trying my best to get rid of this mindset – and everyone else should too! Wear your favorite dress to work tomorrow. Let your hair dry on it’s own and just put on that red lipstick. Blow the dust bunnies deeper under the sofa and buy some tulips, it’s the season. Eat a cupcake if you feel like it.

w/ ♥, Hanna

P.S. Kiitos Niin Mualle parin viikon takaisen postaukseni jakamisesta Facebookissa! Jos siellä on joku, joka eksyi sitä kautta tänään eka kertaa tämän blogin pariin, niin oikein paljon tervetuloa!

One thought on “SÄÄSTELETKÖ KIVOJA ASIOITA “PAREMPAAN HETKEEN”?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.