KESÄASUKAVALKADI JA INTROVERTIN KUULUMISIA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korvikset/Earrings – Vintage, Niin Mua

Huivihiusdonitsi/Scarf srunchie – Lahja siskolta/A gift from my sister

Toppi/Top – H&M (2011)

Laukku/Bag – Club Vintage

Hame/Skirt – Mummuni vanha/My grandmother’s old

Kengät/Shoes – Vintage, Wardrobe Queen

Hyvää syksyistä sunnuntaihuomenta! Blogi jäi puolivahingossa kesälomalle ja vielä kesäloman jatkoajallekin, ja parisen kuukauttahan siinä sitten vierähti. Jotenkin sitä muka oli lomallakin niin kiireinen, että kirjoittamiselle ei jäänyt aikaa. Halusin myös vältellä kaikkia velvollisuuksia, ja vaikkei blogin kirjoittaminen minulle sellainen olekaan, niin koneella istuminen toi liiaksi velvollisuudet mieleen. Nautin lomalla mieluummin ulkoilmasta.

Töihin paluun jälkeen olenkin sitten ollut oikeasti kiireinen. Paineet väitöskirjan valmistumisesta ja kaikenlaiset muutkin työkiireet ovat alkaneet kasautua niskaan. Tämänkin viikon vietin lähes kokonaan konferenssissa Kööpenhaminassa. Kiireet eivät ole kuitenkaan rajoittuneet pelkästään töihin. Tuntuu, että viimeiseen kuukauteen en ole ehtinyt vapaa-ajallakaan levätä hetkeäkään. On ollut häitä, hautajaisia, sukulaistapaamisia ja ylipäänsä kaikenlaista sosiaalista toimintaa ja reissaamista. Ainakaan neljään peräkkäiseen viikonloppuun en ole ehtinyt viettää aikaa kotona ollenkaan.

Vaikka tykkäänkin – tietenkin – tavata ystäviä, perhettä ja sukulaisia, ja suurin osa kaikesta kiireestä on ollutkin sinänsä todella ihanaa, niin kaltaiselleni introvertille tällainen on kyllä melkoinen burn outin paikka. Katsokaas, kun introvertti ei kykene koskaan täysin rentoutumaan ja palautumaan sosiaalisissa tilanteissa, vaan aivot käyvät ylikierroksilla, jos välillä ei saa viettää aikaa omassa rauhassaan. Olenkin päättänyt, että ensi viikonlopun vietän vihdoin kotona enkä sovi mitään menoa kenenkään kanssa. Ehkä jopa pakenen jonnekin luontoon. Oletteko tekin introvertteja, joita sosiaalinen kanssakäyminen väsyttää vai ekstrovertteja, jotka puolestaan saavat ihmisten kohtaamisesta energiaa? Vai kenties jotain siltä väliltä?

Instagramin puolella olen muuten ollut blogitaukoni aikanakin aktiivinen, koska sinne postaaminen ei vie yhtä paljon aikaa kuin blogiin kirjoittaminen. Instassa kannattaakin seurata (@tuphanna), jos kaipaa vaikka tyyli-inspiraatiota, sillä esimerkiksi kesän aikana olen julkaissut paljon asukuvia, jotka eivät ole blogiin saakka ehtineet. Ajattelin nyt koota tähän postaukseen kavalkadin osasta niistä. Nämä tosin voisivat olla aivan hyvin vaikka tältä viikolta, sillä ainakin Oulussa lämpötilat olivat kuulemma jopa kesäisempiä kuin Köpiksessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korvikset/Earrings – Aarikka, mummuni vanhat/My grandmother’s old

Mekko/Dress – Äitini vanha/My mother’s old

Laukku/Bag – Club Vintage

Kengät/Shoes – Vagabond (2010?)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Mint & Berry (2017)

Mekko/Dress – Indiska, siskoni vanha/My sister’s old

Laukku/Bag – Vintage, Wardrobe Queen

Kengät/Shoes – Carmela (2018)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Jaggar Vintage

Korvikset/Earrings – Vintage, Niin Mua

Mekko/Dress – Pop Sick Vintage

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Kengät/Shoes – Next (2018)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Mint&Berry (2017)

Paita/Blouse – Second hand Zara, Rekki

Laukku/Bag – Club Vintage

Hame/Skirt – Vintage, Niin Mua

Kengät/Shoes – Vintage, Wardrobe Queen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korvikset/Earrings – Vintage, Niin Mua

Takki/Jacket – Vintage Levis, Brag Vintage

Toppi/Top – Second hand Zara, Rekki

Laukku/Bag – Vintage/Wardrobe Queen

Housut/Pants – Vintage/Wardrobe Queen

Kengät/Shoes – Birkenstock, second hand

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toppi/Top – Kirpparilta/Thrifted

Hame/Skirt – Noisy May (2017)

Laukku/Bag – Octopus (2017)

Kengät/Shoes – Angulus (2017)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Mint&Berry (2017)

Neule/Sweater – Second hand Asos, Rekki

Laukku/Bag – Vintage, Niin Mua

Mekko/Dress – Secons hand Gant, Rekki

Kengät/Shoes – Vintage, Niin Mua

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aurinkolasit/Sunglasses – Marimekko (2018)

Korvikset/Earrings – Vintage, Niin Mua

Toppi/Top – H&M, kirpparilta/thrifted

Laukku/Bag – Vintage, kirpparilta/thrifted

Hame/Skirt – Vintage-kaupasta Amsterdamista/From a vintage shop in Amsterdam

Kengät/Shoes – Moheda (2018)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korvikset/Earrings – Second hand, Niin Mua

Paita/Blouse – Kirpparilta/Thrifted

Laukku/Bag – Vintage, Wardrobe Queen

Farkut/Jeans – Very Nice, Äitini vanhat/My mother’s old

Kengät/Shoes – Birkenstock, second hand

IMG-20190726-WA0035

Hattu/Hat – Second hand H&M, Zadaa

Mekko/Dress – Vintage, Style of the Salvaged

Laukku/Bag – Vintage, Wardrobe Queen

Kengät/Shoes – Birkenstock, second hand

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korvikset/Earrings – Second hand, Niin Mua

Mekko/Dress – Vintage, Niin Mua

Laukku/Bag – Vintage, Niin Mua

Kengät/Shoes – Vintage-kaupasta Berliinistä/From a vintage shop in Berlin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Second hand H&M, Zadaa

Korvikset/Earrings – Aarikka (2018)

Mekko/Dress – Indiska, my sister’s old

Vyö/Belt – My mother’s old

Laukku/Bag – Club Vintage

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Second hand H&M, Zadaa

Toppi/Top – Crossroads (Made in Australia, lahja isotädiltäni/a gift from my aunt)

Laukku/Bag – Vintage, kirpparilta/thrifted

Shortsit/Shorts – Levis, Pop Sick Vintage

Kengät/Shoes – Birkenstock, second hand

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Second hand H&M, Zadaa

Korvikset/Earrings – Second hand, Niin Mua

Aurinkolasit/Sunglasses – Pilgrim (2017, nämä  valitettavasti putosivat ja katosivat Qstockissa!)

Mekko/Dress – Second hand Mango, Rekki

Laukku/Bag – Vintage, kirpparilta/thrifted

Kengät/Shoes – Moheda (2018)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Takki/Jacket – Vintage Levis, Brag Vintage

Korvikset/Earrings – Second hand, Niin Mua

Mekko/Dress – Vintage/Wardrobe Queen

Kengät/Shoes – Vagabond (2010?)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hiuspanta/Headband – Pull&Bear

Donitsit/Scrunchies – Glitter

Kauluspaita/Shirt – Mieheni tädin vanha/Used to belong to my husband’s aunt

Laukku/Bag – Vintage, Niin Mua

Vyö/Belt – Siskoni vanha/My sister’s old

Kengät/Shoes – Vintage/Niin Mua

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Second hand H&M, Zadaa

Korvikset/Earrings – Vintage, Niin Mua

Vyö/Belt – Second hand Marimekko, Rekki

Laukku/Bag – Vintage, kirpparilta/thrifted

Kengät/Shoes – Next (2018)

I wanted to take a four-week summer holiday break from the blog, but I was so busy after returning to work that it actually turned into a two-month break. I’ve been more active on Instagram though (@tuphanna), so I recommend following me there, but I’m also activating on the blog again from now on. Here are some of my outfits that I’ve posted on Instagram during the summer.  Have a happy Sunday!

w/ ♥, Hanna

PURPPURATUOMI

Meinasin ensin kirjoittaa otsikoksi “turhaa höpinää”, mutta päätin antaa postaukselle vielä toisen mahdollisuuden. Älkää silti hämääntykö, todennäköisesti tämä teksti kuitenkin on turhaa höpinää.  En ole oikeastaan ikinä blogiteksteihini tyytyväinen. Niistä tuntuu aina joko puuttuvan jotain tai sitten niissä on liikaa jaarittelua. Varsinkin turhassa jaarittelussa olen hyvin kyvykäs, pitääkin muistaa lisätä tämä taito CV:hen. Tuntuu myös, etten nykyisin enää koskaan pääse sellaiseen kirjoitustilaan, jossa teksti soljuisi kauniisti, melkein kuin itsekseen. Joskus osasin tämänkin! Kaiken lisäksi olen ilmeisesti unohtanut vähintään puolet suomen kielen adjektiiveista, ja siksi asioiden kuvailu on kirjoituksissani luokattoman yksitoikkoista. Syytän tieteellisten tekstien parissa viettämiäni vuosia, jotka ovat tehokkaasti kitkeneet käyttämästäni kielestä vähätkin koukerot sekä sitä, ettei minulla muka ole vuosiin ollut aikaa lukea tarpeeksi kirjoja. Haluaisin kirjoittaa kaunista ja sujuvaa tekstiä. Turhauttaa, etten pysty siihen. Jostain syystä teksteihini myös hiipii aina jonkinlainen sarkastinen häivähdys, vaikka en siihen  pyrkisi. Siitä voin kai syyttää vain kieroa luonnettani.

Tällä hetkellä ajatteluni on vielä jotenkin erityisen tahmeaa, sillä koko viikko on tuntunut todella väsyneeltä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa edes jotain, ettei tavoittelemaani tekstin tasoa määrittävä rima nousisi päässäni entistä korkeammalle eikä minkäänlaista writer’s blockia pääsisi syntymään – jos sellaisesta edes höpöhöpöjuttuja blogiinsa kirjoittelevan henkilön kohdalla kehtaa puhua. Siispä kirjoitan purppuratuomesta, koska sellainen nyt sattuu näiden kuvien taustalla esiintymään.

Ennen kuin kolme vuotta sitten keväällä muutimme nykyiseen asuntoomme, olin nähnyt vain valkokukkaisia tuomia. Alkukesän saapuessa yllätyinkin suuresti, kun pihaamme vastapäätä, tien toisella puolella kasvavaan puuhun puhkesi kummallisen värisiä lehtiä, sellaisia punertavaan tai ruskeaan taittavia vihreitä kirkkaanvaaleanvihreiden sijaan. Sitten siihen puhkesi pinkkejä kukkia. Piti ottaa Google avuksi: löytyi Prunus padus colorata, purppuratuomi. Koska Oulussa ei juuri kirsikkapuita ole, niin minusta on ihanaa, että edes jonkinlainen pinkkikukkainen puu täälläkin kasvaa. Olenkin ollut joka vuosi kyseisen puun kukinnasta ihan naurettavan innoissani ja höpöttänyt siitä Teemulle jatkuvasti – hän sen sijaan ei ole yleensä edes noteerannut koko asiaa! Tänä vuonna hoksasin purppurapuun olevan hyvä tausta asukuville, ja sattuipa näiden kuvien asukin sopimaan väriensä puolesta yhteen sen kanssa. Tällä hetkellä puu muuten tiputtelee viimeisiä kukkiaan, mutta parit muutkin asukuvat sen edessä sentään ehdittiin napata rajallisena kukinnan hetkenä.

Baskeri/Beret – Äitini tai mummuni vanha/My mother’s or grandmother’s old

Korvikset/Earrings – Aarikka

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Mekko/Dress – Jaggar Vintage

Kengät/Shoes – Pertti Palmroth, kirpparilta/Flea market

Onneksi tänään on perjantai, ja viikonloppuna on tiedossa ainakin ystävien tapaamista. Mitä viikonloppusuunnitelmia teillä on?

I have been feeling very tired and unable to write anything meaningful this week. Basically I just had to write something so that I wouldn’t accidentally take a huge break from posting and develop a writer’s block – if you can even use that phrase in case of someone who’s just writing some nonsense on their blog. So I wrote about how I had never seen a purple bird cherry tree – they are usually white – before my husband and I moved to our current house three years ago. And I wrote about how I desided to match my outfit to the tree in question. That’s about it. Thank goodness it’s Friday tomorrow (or today actually). What are your weekend plans? I’m planning to meet my friends and also to get some sleep.

w/ ♥, Hanna

P.S. Postasin myöhään eilisiltana tämän asun myös Instagramin puolelle, ja samalla sekunnilla koko sovellus kaatui kaikkialla maailmassa. Mitähän tästäkin nyt sitten pitäisi ajatella?

SYNNINPÄÄSTÖ X 10

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itselleen pitää olla armollinen. Näin olen naistenlehdistä oppinut. Päätinkin nyt tunnustaa ja antaa itselleni anteeksi kymmenen syntiä, joihin olen viime aikoina syyllistynyt.

1. Keskeneräiset käsityöt. Minulla on erittäin paha tapa aloittaa uusia käsityöprojekteja siinä vaiheessa, kun edellinen tai edellisiä on vielä kesken. Tälläkin hetkellä käsityökorissa on mitä erinäisimmissä keskeneräisyyden vaiheissa ainakin muutama mekko, parit housut, yksi pipo ja kaulaliina, ja silti suunnittelen koko ajan aloittavani jonkin uuden työn. Korjattavien tai pienennettävien vaatteiden kasasta en halua edes keskustella.

2. Keskeneräiset kirjat. Edellä kuvailtu toimintatapa kohdistuu myös kirjoihin. Juuri nyt kesken on ainakin kolme eri romaania. Sanokaa nyt, että teillekin käy näin!

3. Aamuviivyttely. Saan aamuisin tuhlattua ihan käsittämättömän paljon aikaa johonkin. En todellakaan edes tiedä, mihin. Heräämisestä menee yleensä noin kolme tuntia siihen, että pääsen ovesta ulos, vaikka aamupalaakaan en koskaan ehdi syödä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

4. Karkinsyönti. Olen harrastanut sitä viime aikoina melkein joka päivä. Hups.

5. Urheilun laiminlyönti. Salikortti on viimeiset puoli vuotta toimittanut lähinnä lompakontäytteen virkaa. Toinen hups. Onneani geenilotossa käy varmaankin kiittäminen siitä, etten ole tämän lihavampi.

6. Koiran kiusaaminen. Koiramme karvanlähtö on jatkunut tänä keväänä poikkeuksellisen pitkään. Nähdessäni mahdollisesti irtoamassa olevan karvatupon en millään voi vastustaa kiusausta nypätä se irti. Koira vihaa syvästi tätä nyppimistä ja pakenee sängyn alle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

7. Blogin heitteillejättö. Milläpä muullakaan asiaa selittelisin kuin ainaisilla työkiireillä. Sellainen vinkki tähän väliin, että jos arvostatte vapaa-aikaanne, niin älkää ikinä lähtekö tekemään väitöskirjaa. Töiden lisäksi olen kaason ominaisuudessa käyttänyt aikaani – erittäin mielelläni kylläkin – rakkaan ystäväni viimeviikonloppuisten polttareiden suunnitteluun. Jäljelle jäävät vähäiset tunnit ovatkin kuluneet sitten nukkumiseen, sillä tänä vuonna siitepölyallergiani on oireillut tavanomaisten silmä- ja nenäoireiden lisäksi poikkeuksellisen voimakkaana väsymyksenä. Onko joku muu allerginen kärsinyt samasta vaivasta?

8. Vanhat asukuvat. Postaan jälleen kerran yli kuukauden vanhoja asukuvia. Tosin nyt on aivan yhtä kylmä kuin kuvien ottamisen hetkellä huhtikuussa, joten olen viimeiset pari päivää viilettänyt jotakuinkin tässä samassa asussa.

9. Periaatteista luistaminen. Olen ostanut kuvissa esiintyvän River Islandin hameen uutena tänä vuonna. Vaikka ei pitäisi ostaa uusia vaatteita. Eikä ainakaan ketjuliikkeistä. Etsin kuukausien ajan tuloksetta oranssia tai ruskeaa farkkuhametta käytettynä, joten yksinkertaisesti kyllästyin ja valitsin helpoimman tien.

10. Huono mielikuvitus. No siis oikeasti en keksinyt kymmenettä syntiä tähän hätään, mutta pitihän tämä teksti saada sopimaan kymmenen juttua -kategoriaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Second hand (Mayser)

Huivi/Scarf – Carhartt (2018)

Takki/Coat – Vintage/SPR Kontti/Finnish Red Cross charity shop

Laukku/Bag – Peekaboo Vintage

Hanskat/Gloves – Sain mummiltani ehkä 12-vuotiaana, sopivat edelleen/My grandma gave them to me when I was about 12 and they still fit

Neule/Sweater – Second hand (Anne Linnonmaa)/Kirppari/Flea market

Hame/Skirt – River Island (2019)

Sukkahousut/Tights – Lindex (2018)

Kengät/Shoes – Mjus (2017)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ten things that I’ve been feeling bad about lately but decided to forgive myself: 1. Starting new sewing/knitting projects when I haven’t finished the current ones. 2. Starting reading new books when I haven’t finished the current ones. 3. Spending too much time on some nonsense in the mornings. 4. Eating candy almost every day. 5. Skipping gym. 6. Teasing the shedding dog by plucking loose hair. 7. Forgetting about my blog for a month. 8. Posting an outfit from last month. 9. Buying a new skirt. 10. Bad imagination. (Can’t come up with the tenth one but ten things sounded better than nine.)

Hyvää viikonloppua! Ja tähän sitten jokin loppukaneetti, jossa kehotetaan lukijoitakin olemaan itselleen armollisia.

w/ ♥, Hanna

UUSI VAHINKOLEMPIVÄRI JA HYVÄSTIT TALVELLE

Lempivärini on oikeasti oranssi, mutta viime aikoina olen vahingossa pukeutunut jatkuvasti vihreään, minkä tajusin vasta asukuvakansiotani selatessani: sekä tämän että viime postauksen asut ovat aika vihertäviä ja pari vihreähköä asua on kuvattuna ja tulossa pian. Onkohan lempivärini muuttunut salakavalasti vihreäksi? Tai ehkä ei ole täysin vallankumouksellinen ajatus, että ihmisellä voisi olla yhden lempivärin sijaan vaikka kaksi tai useampia. Sitä paitsi vihreä ja oranssi ovat täydellinen mätsi. Katsokaa vaikka näitä kuvia!

Löysin kuvien puseron muutama viikko sitten kirpparilta. Se on H&M:n ja sisustusbrändi Morris & Co:n yhteistyömallistosta, joka julkaistiin viime syksynä. Malliston vaatteista löytyy siis Morris & Co:n tunnettuja tapetti- ja verhoiluprinttejä. Rakastuin kuoseihin täysin ja olen syksystä saakka ihaillut niitä muiden päällä Instagramissa. Ajattelin kuitenkin – hieman pitkin hampain tosin tällä kertaa – pidättäytyä ostamasta uusia vaatteita. Saatoinkin hypähtää innostuksesta hieman ilmaan, kun bongasin puseron kirpparirekistä seitsemän euron hintaan. Ajatella, että joku on näin nopeasti laittanut uuden vaatteensa kiertoon! Nyt se kuitenkin oli minun onneni. Näin heti mielessäni puseron yhdistettynä metsänvihreään vintage-mokkahameeseeni ja ihaniin YCM designin käsinmaalattuihin nahkakorviksiini. Käykö teillekin niin, että jonkin kivan vaatekappaleen löytäessänne tiedätte heti, minkä kanssa sen haluatte yhdistää? Minulle tätä tapahtuu ainakin ihan jatkuvasti, ja päässäni on muutenkin koko ajan erilaisia asusuunnitelmia.

Nämä ovat toivottavasti viimeiset näin talviset asukuvat. Luntahan vielä toki on reilusti, mutta ei onneksi enää ihan niin paljoa kuin näissä jokin aika sitten otetuissa kuvissa. Tällä hetkellä ihana kevätaurinko lämmittää ihailtavan ahkerasti, ja toissapäivänä naamaan sataneet ja asvalttiin jäätyneet tiskirätit ovat onneksi muisto vain. Sää vaikuttaa mielialaani ehkä enemmän kuin ihmisillä keskimäärin. Lämpö ja auringonpaiste vain yksikertaisesti saavat minut onnellisemmaksi kuin mikään muu asia. Kunpa tämä vain jatkuisikin näin ja inhottava talvi olisi oikeasti vihdoin takana. Valitan blogissa(kin) talvesta usein, joten olisi ehkä paikallaan hieman avata sitä, mikä siinä oikeastaan mättää niin paljon. Ajattelin, että pieni listaus talven ja kesän hyvistä ja huonoista puolista voisi vähän selventää asiaa.

Aloitetaan talvesta:

Talven hyvät puolet

  • Ei ole hyttysiä.

Talven huonot puolet

  • Pimeys. Eihän tätä tarvitse edes perustella. Voin lyödä vasemman käteni pikkusormesta vetoa, ettei maailmasta löydy ainoatakaan kaamoksesta nauttivaa ihmistä. Onneksi siitä on nyt päästy muutamaksi kuukaudeksi.
  • Kylmyys. Lyön oikean käteni pikkusormesta vetoa, ettei tästäkään nauti kukaan.
  • Talvivaatteet. Niihin pukeutuminen kestää ikuisuuden. Laskin juuri, että koska olen 29-vuotias, ja koska talvi kestää noin puoli vuotta ja talvisin vaatteiden kanssa säätämiseen kuluu päivittäin vähintään puoli tuntia, olen elämäni aikana tuhlannut siihen yhteensä noin 110 vuorokautta. Lisäksi talvivaatteet ovat liian usein tylsiä ja värittömiä. Talvella pukeutumista ylipäänsäkin rajoittaa ihan liikaa vaatimus vaatteiden lämpimyydestä.
  • Kipeät keuhkot. Ihmistä ei varmaankaan ole tarkoitettu asumaan paikassa, jossa hengittäminen sattuu.
  • Kuivuus. Ihoni on tälläkin hetkellä talven jäljiltä kauttaaltaan niin kuiva, että jos erehdyn hipaisemaankaan käsilläni jotain tyynyä terävämpää objektia, jokainen sormenpääni repeää auki, alkaa syöstä verta tuhannen suihkulähteen voimalla, ja kaikki, mihin kosken, muuttuu murhapaikan näköiseksi. Aamuisin naamastani täytyy rapsuttaa pois kova, hilseilevä kuori, joka päivän mittaan kuitenkin ilmestyy siihen uudelleen. Lisäksi silmäluomiini tulee atooppista ihottumaa. Ihanaa. Ja jos en suihkun jälkeen upottaudu rasvasammioon, nahkani kiristää niin paljon, etten pysty liikuttamaan raajojani.
  • Talvipyöräily. Pyöräilen ympäri vuoden kaikki arkimatkani, koska haluan ajatella ilmastoa ja terveyttäni. Pyöräily talvisin on kuitenkin todella perseestä, koska olosuhteet ovat joko niin kylmät, että öljykin jäätyy eikä pyörä liiku mihinkään vaikka polkisin sitä kovempaa kuin Lance Armstrong doupattuna, niin liukkaat, että joudun ennen lähtöä pikaisesti hankkimaan itselleni henkivakuutuksen tai sitten niin lumiset ja loskaiset, että käsilläni kävellenkin olisin nopeammin perillä.
  • Talvitukka ja talvinaama. Jos joudun poistumaan talvella kotoani, näytän heti kammottavalta. Siinä vaiheessa kun isken päähäni pipon, voin välittömästi heittää hyvästit sille, että tukka olisi enää loppupäivänä hyvin. Ja vaikka minkälaisen teatterimaskin levittäisin naamalleni, nenän punaisuus puskee sen läpi hetkessä. Talvella silmäni vuotavat koko ajan, joten silmämeikkini löytyy hetken kuluttua poskipäiltäni. Voitte myös varmaan kuvitella, että edellä jo mainittu hilseilevä naama ei ole kovin kaunista katseltavaa. Tai no, teistä en tiedä, mutta itse ainakin näyttäisin talvisinkin mieluummin ihmiseltä kuin nahkaansa luovalta käärmeeltä.

Voisin jatkaa listaa luultavasti äärettömyyksiin saakka, mutta jotta postauksesta ei tulisi luvattoman pitkä, niin siirrytään seuraavaksi kesään:

Kesän huonot puolet

  • On hyttysiä.

Kesän hyvät puolet

  • Kaikki muu paitsi se, että on hyttysiä.

Toivottavasti listaus oli tarpeeksi tyhjentävä. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Hyvästi, ilkeä Talvi! Tervetuloa, ihana Kevät! Äläkä enää alistu takatalven edessä!

P2101869-2

Baskeri/Beret – Äitini vanha/My mom’s old

Nahkakorvikset/Leather earrings – YCM Design (2019)

Paita/Blouse – Second hand (H&M x Morris Co)

Laukku/Bag – Peekaboo Vintage

Hame/Skirt – Vintage/Niin Mua

Nahkatoppatakki/Padded leather coat – Vintage/Niin Mua

Kaulahuivi/Scarf – Ei muistikuvaa/Can’t remember

Hanskat/Gloves – XXL (2016)

Kengät/Shoes – Billi Bi (2017)

It seems that I’ve accidentally picked green as my new favorite color. I mean, I was wearing green in my last post and there are also a couple of greenish outfits coming up next. But listen, my dear Orange, there’s no reason to worry, I think this is just a passing phase. You will always be my number one color, I will never let you go, I promise. Besides, don’t you look good with Green!

Did you notice that H&M launched a collaboration collection with the interiors brand Morris & Co last October? It featured the famous Morris & Co wallpaper prints and, as a huge print enthusiast, I fell in love with every piece of it! However, I decided not to buy new clothes, so you can only imagine how happy I was when I found this blouse for seven euros at a local fleamarket. I knew right away that I wanted to pair it with my forest green vintage suede skirt and greenish YCM design leather earrings. Does it happen to you too: you find something pretty and you immediately know what to wear it with? To me, it happens all the time!

I hope I can really, finally say goodbye to winter now. It doesn’t mean that there won’t be snow in the outfit photos any more. Because there will. But at least the sun is shining, the weather is warming up and the snow has started melting. I’m very happy because I’m not the biggest fan of winter. I think one could even say I hate winter but maybe that’s not a politically correct way to express it. I actually listed the pros and cons of summer and winter in Finnish above, just to give an idea why winter is just not my thing. In short, here’s the list in English:

  • Pros of winter: There are no mosquitos.
  • Cons of winter: Everything else but the fact that there are no mosquitos.
  • Pros of summer: Everything else but the fact that there are mosquitos.
  • Cons of summer: There are mosquitos.

I hope this explains everything. Welcome, spring!

w/ ♥, Hanna

EI TULLUT TALVI-IHMISTÄ, MUTTA EHKÄ HOUSUIHMINEN?

“Jos ei ole hyvää sanottavaa, älä sano mitään.” Sen lisäksi, että olen viimeisten viikkojen aikana paahtanut hullun lailla töitä, osasyy pienelle postaustauolle on edellinen lause. Olisi nimittäin saattanut päästä pari vähän turhan äkkipikaisesti valittua sanaa Oulun talvesta, joka on – onneksi – jo jonkin aikaa kitunut henkitoreissaan ja jonka olisin täysin valmis päästämään tuskistaan ja hautaamaan niin syvälle, että lapion terä iskeytyy graniittiin.

Toisina päivinä kuuntelen jo onnellisena veden tippumista räystäistä ja tarvon tyytyväisenä loskassa elätellen toivoa keväästä. Joudun silti jatkuvasti pettymään, koska kuolinkorinoissaankin talvi onnistuu aina kiskomaan jostain lisää happea ja vyörymään kerta toisensa jälkeen niskaan uuden lumimyräkän tai aurinkoisen, mutta jäätävän pakkaspäivän voimalla siirtäen kevään tuloa jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Niin, mikäpä pahan tappaisi? Tänä talvena yritin ihan tosissani muuttua talvi-ihmiseksi ja johonkin helmikuun loppupuolelle saakka jaksoinkin väkisin ajatella, että onhan siellä nyt sentään ihan nätin näköistä. Ilmeisesti en kuitenkaan onnistunut huijaamaan itseäni tarpeeksi hyvin, koska kovin lämpimiä tunteita talvea kohtaan ei minulta vieläkään liikene.

En malttaisi millään odottaa sitä, että kevät ihan oikeasti saapuu ja saan haistaa sulavan maan tuoksun, huomata auringon lämmittävän kasvoja, pyöräillä täyttä vahtia kuivalla asvaltilla ja nähdä silmujen aukeavan koivujen oksissa. Haluaisin niin kovasti jo päästä nauttimaan keväästä kaikilla aisteillani ja tuntea olevani elossa taas. Kuinkahan kauan on vielä kärsittävä ennen sitä?

Tämänkertainen asu on kuvattu yhtenä niistä lohduttoman harmaista ja hämyisistä lumisadepäivistä, joita en kaipaisi enää yhtään enempää. Pukeutumisessani on jo useamman vuoden vallinnut pillifarkkuihin kyllästymisestä johtuva hame- ja mekkokausi. Nykyään ei kuitenkaan ole enää kovin harvinaista nähdä minua housuissa, sillä olen tajunnut, että niitähän on olemassa muunkinlaisia. Esimerkiksi nämä ruutuhousut ja nämä mokkahousut ovat viime kuukausina päätyneet päälle usein. Niiden lisäksi olen täysin hurahtanut 70-luvun leveälahkeisiin farkkuihin, joita olen hankkinut parit kappaleet, joten niitä varmasti näkyy kevään mittaan asukuvissa. Ja sitten on tämänhetkinen suosikkiparini: nämä musta-vihreät, kultaisin kukkakuvioin koristellut 60-luvun brokadihousut.

Mainitsin vähän aikaa sitten, että joissakin vintage-nettikaupoissa pyydetään vaatteista vähän turhan kovaa hintaa. Peekaboo Vintage on yksi niistä kaupoista, joiden hinnat ovat minun mielestäni välillä kiskuriluokkaa. Heidän valikoimansa on tosin aivan ihana ja mallien stailaukset todella onnistuneita, joten usein selaan heidän sivujaan pelkästään asuinspiraation vuoksi. Korkeista hinnoista huolimatta olen välillä myös tilannut heiltä jotain, tosin yleensä vain silloin, kun heillä on ollut jokin alennuskampanja meneillään. Näitä housuja ihailin kauan, ja viikoittain päivitin nettisivua sydän kurkussa peläten, että niiden kohdalla lukisikin unavailable. Nämä housut ovat minusta sen verran upea ja erikoinen vintage-vaatekappale, että sinänsä olin niistä valmis hieman maksamaankin, mutta epäröin, koska pelkäsin rahojeni menevän hukkaan. Housujen ostaminen sovittamatta on nimittäin aina suurempaa arpapeliä kuin vaikkapa mekkojen ja hameiden, enkä oikein koskaan jaksaisi lähteä mihinkään palautusrumbaan. Kun housut sitten lopulta ilmestyivät alennukseen, tiesin, että nyt on pakko toimia tai muuten saattaisi myöhemmin kaduttaa, jos joku ehtisi ne nenäni edestä napata.

Itse asiassa housut olivatkin ensin kokonsa puolesta pieni pettymys, koska niitä ensimmäisen kerran sovittaessani ne kyllä mahtuivat päälle, mutta olivat reisistä hieman turhan tiukat ja siten käytössä epämukavat, koska niiden kangas on täysin joustamatonta. Mutta nyt, kun olen lopettanut kymmenen vuotta kestäneen ylimääräisten hormonien pumppaamisen kehooni ja sen seurauksena – täysin pyytämättä ja yllättäen – laihtunut kilokaupalla, lähestulkoon niihin kymmenen vuoden takaisiin mittoihini, on niistä tullut lempihousuparini kaikenlaisiin pienimuotoisiin juhlatilaisuuksiin, vaikken arkena olekaan niihin vielä rohjennut pukeutua. Täytyy kyllä sanoa, että tuntuu todella hyvältä tuntea taas vartalonsa omakseen ja mahtua kunnolla kaikkiin vaatteisiinsa. Ajattelin, että kirjoitan lopettamiskokemuksistani oman postauksensa kuukauden päästä eli sitten kun on kulunut puoli vuotta ilman ylimääräisiä hormoneja.

Toivottavasti jo pian koittaisivat lämpimämmät ja lumettomammat ajat, että voisin käyttää näitä nilkat paljastavia housuja matalavartisten kenkien kanssa ja yhdistää niihin jotain muutakin väriä kuin mustaa ja housujen värimaailmaan sopivaa vihreää. Mikä väri niiden kanssa sopisi? Olen miettinyt, että esimerkiksi hento vaaleanpunainen yläosa saattaisi toimia, tai sitten oranssi tai keltainen. Valkoinen olisi tietenkin varma vaihtoehto. Olen kuosimiksailussa valitettavan huono, mutta ehkä voisin uskaltautua yhdistämään niihin jonkin toisen kuosinkin. Mitä mieltä olette?

Hattu/Hat – H&M (2006)

Kaulaliina/Scarf – Aldo (2018)

Takki/Coat – Vintage (Dixi Coat)/Niin Mua

Laukku/Bag – Second Hand/Niin Mua

Hanskat/Gloves – XXL (2016)

Paita/Shirt – Gina Tricot (2016)

Housut/Trousers – Peekaboo Vintage

Kengät/Shoes – Vintage/Protect Me

Olen huomannut joidenkin muoti- ja tyylibloggaajien nykyään lisäävän asupostauksiinsa vuoden, jolloin he ovat ostaneet tai saaneet vaatteensa ja asusteensa. Varsinkin niin sanottujen isompien “vaikuttajien” kohdalla se on minusta tosi hyvä idea, sillä ei heitä tyhjän takia vaikuttajiksi kutsuta, vaan heillä on oikeasti mahdollisuuksia vaikuttaa seuraajiensa kulutukseen. Moni suomalaisistakin on bloggaajista kertonut alkaneensa pohtia omaa kulutustaan tarkemmin, ja on hyvä, jos he voivat konkreettisesti näyttää, etteivät enää osta tai kaupallisten yhteistöiden tiimoilta ota vastaan uusia vaatteita yhtä usein kuin aiemmin. Itsekin ajattelin alkaa toteuttaa tätä vuosilukutapaa uutena ostettujen vaatteiden ja asusteiden kanssa, vaikken mikään vaikuttaja olekaan. Uskon nimittäin, että jos tavallaan teen itsestäni tilivelvollisen itselleni (ja toki samalla teillekin), se nostaa omalla kohdallani entisestään uutena ostamisen kynnystä. Jos näkisin yhtäkkiä konkreettisesti mustana valkoisella, että uusia ostoksia alkaisi tälle vuodelle kertyä, niin se varmasti saisi hidastamaan tahtia. Vaikuttaako hyvältä idealta?

I know I already said it in my last post, but I’m just so sick of winter. Every time I get excited about spring, there’s always a new blizzard or a new freezing day to crash my high hopes. It’s very hard to not be a winter person and live in a place where winter is so depressingly long.

At some point during the past few years I got tired of wearing skinny jeans and mainly started wearing skirts and dresses instead. However, lately I’ve realized that skinny jeans are not the only option for pants! So nowadays it’s not such a rare event to see me wearing pants because I’ve found some really cool ones, including my favorite pair: these 60’s black & green brocade cigarette trousers with golden flower pattern. I can’t wait to wear them with shaftless shoes to show my bare ankles when it’s warm enough. I also would really like to combine them with something else than black but I’m having hard time figuring out what to wear them with. A light pink top might look good, or maybe yellow or orange? Maybe I could even try pattern mixing (even though I’m very bad at it)?  What do you think?

I thought I could start writing down the year when I bought all the non-second hand and non-vintage pieces of my outfits. I’ve seen some fashion influencers doing it and I think it’s a good way to show that you really are trying to buy less new stuff and wear your old clothes instead. Do you think it’s a good idea?

w/ ♥, Hanna

SÄÄSTELETKÖ KIVOJA ASIOITA “PAREMPAAN HETKEEN”?

Taidan kutsua aika monia vaatteitani lempivaatteiksini. Ehkä olenkin vihdoin tyylillisesti siinä ideaalitilanteessa, että vaatekaappi (=vaatehuone) on täynnä pelkkiä suosikkijuttuja. Niinhän sen pitäisikin olla! Vaatehuoneessani on kuitenkin joitain ihan ykkössuosikkeja (lempisuosikkeja? suosikkilemppareita?), jotka ovat ylitse muiden. Usein nämä ovat sellaisia vähän erikoisempia statement-juttuja, tunnearvoltaan tärkeitä mummuni vanhoja vaatteita tai sitten jotain tosi hienoja ja laadukkaita vintage-löytöjä, jotka olen onnistunut hankkimaan maksamatta maltaita. Juuri tuo onnistumisen tunne tuo usein oman lisänsä siihen, kuinka innostunut jostain vaatelöydostä olen.

Tämä punainen, mokkanahasta valmistettu, liivistä ja hameesta koostuva 70-luvun setti kuuluu viimeksi mainittuun kategoriaan. Törmäsin siihen viime vuonna Asos Marketplacella, ja minusta se oli upea, mutta meinasin skrollata vain nopeasti ohi, koska ajattelin sen maksavan vähintään 150 puntaa. 60- ja 70-luvun vaatteista nimittäin pyydetään usein vintage-kaupoissa sievoisia summia, minusta välillä suorastaan törkeää ylihintaa, enkä siksi raaski ostaa moniakaan ihailemiani vintage-aarteita. Pysähdyin kuitenkin vilkaisemaan hinnan, enkä ollut uskoa silmiäni: noin 40 puntaa! Sormi klikkasi “add to bag” -painiketta sillä sekunnilla.

Nämä kuvat ovat itse asiassa niinkin pitkän ajan takaa kuin jouluaatolta, jolloin yhdistin liivihameen mummuni vanhaan kukalliseen sifonkipuseroon, joka on blogissa ollut esillä ennenkin. Yksi ykkössuosikeistani sekin. Minusta yhdistelmä on tosi ihana ja oikein huutaa lempityylivuosikymmentäni eli 70-lukua. Jos järjestäisin gaalan, jossa palkitsisin viime vuoden suosikkiasujani, tämä olisi mukana kärkikahinoissa. Siitä huolimatta en ole käyttänyt asua kovin usein, tällaisenaan itse asiassa vain yhden kerran, silloin jouluaattona. Liiviä olen käyttänyt erikseen muutamia kertoja. Ihailen yhdistelmää kuitenkin jatkuvasti vaatehuoneeni hengarissa ja olen joka kerta kovin onnellinen siitä, että se päätyi juuri minulle.

Syy siihen, miksi asu ei ole päätynyt päälleni useammin, on varsin typerä: minulla on aina ollut omituinen tapa säästellä lempivaatteitani parempia tilaisuuksia varten. Jouluaatto ilmeisesti oli sitten lopulta tarpeeksi hyvä syy näiden vaatteiden pitämiseen, mutta sen jälkeen toista vastaavaa ei näköjään ole tullut. Eihän tällaisessa ole mitään järkeä, koska tuskin vaatteeni nyt kovastakaan käytöstä pahasti kuluisivat, varsinkaan, kun suurin osa niistä on valmiiksi vanhoja ja kestänyt käyttöä jo vuosikymmeniä. Yksi syy tämän blogin perustamiselle oli se, että minulla olisi oikeasti syy kehitellä kaikista kivoista vaatteistani erilaisia asuja sen sijaan, että panttaisin niitä kaapeissani. En ole kuitenkaan päässyt hölmöstä tavastani täysin eroon, vaan usein joku pieni ääni päässäni on sanomassa, että en voi pukea lempimekkoani arkena töihin, vaan minun on säästeltävä sitä johonkin erityisempään hetkeen ja pukeuduttava sen sijaan johonkin vähän tylsempään. Tällä ajatustyylillä lempivaatteet uhkaavat jäädä kaappiin, koska mikään tilaisuus ei välttämättä ole tarpeeksi hyvä, vaan on mahdollista, että aina tulee parempi, johon vaatetta on säästettävä.

Tämähän on juuri sitä paljon parjattua “sitten kun” -elämää pahimmillaan. Eikä sitkuttelu todellakaan jää pukeutumiseen, vaan minä ja varmasti moni muukin jää panttaamaan ihan kaikenlaisia elämän pieniä iloja tulevaisuutta varten, sitä “parempaa hetkeä” varten. Kesällä ei voi mennä rannalle, ennen kuin on tiputtanut viisi kiloa. Tavallisena tiistaina ei kateta ruokapöytään sitä vuosien mittaan kerättyä suosikkiastiasarjaa, vaan syödään joistain “vähän huonommista”. Ei voi ostaa kukkia maljakkoon, jos samaan aikaan nurkissa pyörii muutama villakoira. Viikonloppuna pystyy rentoutumaan ja lukemaan rauhassa sohvalla kirjaa vasta sitten, kun koti on puunattu puhtaaksi katosta lattiaan. Elokuvissa karkkipussia ei saa avata vielä mainosten aikana, vaan se on säästettävä itse leffaa varten. Herkkuja on muutenkin oikeus syödä vasta siinä vaiheessa, kun on tehnyt raskaan urheilusuorituksen ne ansaitakseen. Aamulla ei voi tehdä kivaa meikkiä, jos sattuu olemaan finni nenässä tai huono hiuspäivä. Mikään kiva juttu ei siis koskaan ole ansaittu nykyhetkessä, vaan sitten hamassa tulevaisuudessa, kun hetki on täydellinen tai ainakin parempi kuin nyt.

Aika surullista. Minä yritän ainakin tästä lähtien muistaa paremmin, että myös tämä hetki ja tämän hetken minä ovat kivojen juttujen arvoisia. Yritä sinäkin! Pue se lempivaatteesi huomenna töihin. Tee makaronilaatikolle oikein hieno kattaus lautasliinoineen päivineen. Puhalla pölypallot syvemmälle sohvan alle ja asettele tulppaaneja maljakkoon. Älä kiellä pientä herkutteluhetkeä itseltäsi. Äläkä ihmeessä välitä siitä finnistä nenässä, vaan sipaise huulillesi kirkkainta huulipunaasi.

Korvikset/Earrings – Second Hand/Niin Mua

Pusero/Blouse – Mummuni vanha/My grandmother’s old

Liivi & Hame/Waistcoat & Skirt – Black Label Vintage

Sukkahousut/Tights – Lindex

Kengät/Shoes – Vintage/Protect Me

This 70’s suede waistcoat & skirt co-ord set is one of my best vintage finds last year. I was scrolling through Asos Marketplace and I added it to my shopping bag in less than a second as soon as I saw it. I love everything about it: the color, the shape, the material, the golden buttons and the way it screams “the 70’s” which is, without a doubt, my favorite style decade. The co-ord is just perfet in every way and fits me perfectly. It’s also a perfect macth for my grandmother’s old chiffon blouse from the same decade. Did I already say “perfect”?

I know I call many of my clothes my favorites, but shouldn’t it be your goal to have a closet full of your favorite pieces? However, some of my clothes, like this co-ord, are my ultimate favorites. For some reason though, I tend to have this stupid habit of saving my favorite things “for best” – whatever it means. I mean, for example, that I too often think that I can’t wear something I really love on a normal day at work because I have to save it for a “more special occasion”. Or that I don’t deserve to wear a bright red lipstick if I happen to have a bad hair day. Or that I can’t buy flowers to my home unless I’ve cleaned everything first. Or that I have to excercise before I can eat anything sweet.

It’s very sad, because this all means that the current moment and the “current me” are not worth any nice things. I’m trying my best to get rid of this mindset – and everyone else should too! Wear your favorite dress to work tomorrow. Let your hair dry on it’s own and just put on that red lipstick. Blow the dust bunnies deeper under the sofa and buy some tulips, it’s the season. Eat a cupcake if you feel like it.

w/ ♥, Hanna

P.S. Kiitos Niin Mualle parin viikon takaisen postaukseni jakamisesta Facebookissa! Jos siellä on joku, joka eksyi sitä kautta tänään eka kertaa tämän blogin pariin, niin oikein paljon tervetuloa!

TOPPAHOUSUTRAUMA ELI AJATUKSIA TALVIPUKEUTUMISESTA

P1050740

Olen lapsesta asti ihaillut kauniita vaatteita. Estetiikantaju on tietysti vaihdellut vuosien mittaan – lapsena kiinnostivat pinkit prinsessaröyhlöt, myöhemmin vähän erilaiset vaatekappaleet. Tietynlainen innostus pukeutumiseen on kuitenkin säilynyt aina. Siksi talvet olivat jo lapsena ja ovat edelleen minusta melko ankeaa aikaa: kaikki kauniit vaatteet pitää peittää paksujen ja yleensä tosi tylsien ulkovaatekerrosten alle ja koko asu täytyy miettiä lämpimyyden kannalta, mikä rajaa pukeutumisvaihtoehtoja huomattavasti. Lämpimyys onkin ainoa käytännön seikka, josta en pukeutumisessani koskaan tingi – muuten vaatteiden käytännöllisyys on minulle aivan toissijaista. Mieheni kanssa puhuimme vastikään juuri siitä, että suhtaudumme pukeutumiseen täysin eri tavalla. Hänelle tärkeintä on se, miltä vaate tuntuu päällä, minulle se, miltä se näyttää. Kylmyyttä lukuunottamatta olen aivan valmis kärsimään kivan asun vuoksi pientä epämukavuutta.

Lapsuuden talvina aivan erityinen inhokkivaatekappaleeni oli toppahousut. Aina ne vain piti pukea jalkaan, vaikka kuinka olisi inttänyt vastaan ja vaikka kuinka rumat ne olisivat olleet. Erityisen hyvin muistan yhden talven, jolloin taisin olla toisella tai kolmannella luokalla. Sain joululahjaksi uudet talvikengät, jotka sain ihan itse käydä ennen joulua Kajaanin Prismasta valitsemassa. Ne olivat mustat mokkasaappaat, joissa oli varren yläreunassa karvareunus ja hieman alempana varressa kirjailua, muistaakseni jotain tähtiä ja sydämiä. Ne olivat mielestäni kauneimmat kengät ikinä. Mutta kaikkihan meni heti pilalle siinä vaiheessa, kun kengät piti pukea ulos: rumien toppahousujen lahkeet peittivät kengät kokonaan alleen. Tai jos paksujen housujen lahkeet työnsi kenkien sisään, näytti ihan typerältä. Itkuhan siitä sitten seurasi.

Minulla on oikeasti jonkinlainen trauma tästä toppahousuasiasta, koska sen jälkeen, kun olen itse alkanut päättää pukeutumisestani, en ole toppahousuja suostunut jalkaani vetämään, ellei kyseessä ole ollut ulkoilu urheilumielessä, kuten koiran kanssa lenkkeily tai laskettelurinne. Tai itse asiassa olisin kyllä aivan valmis toppahousuihin, jos löytäisin oikeasti hienot. Ongelma on vain siinä, että vuosien etsinnästä huolimatta en ole löytänyt yhtiäkään hienoja, kaupunkikäyttöön sopivia toppahousuja, sillä kaikki ovat urheiluun tarkoitettuja, enkä halua näyttää jatkuvasti miltään naparetkeilijältä tai ikuiselta hiihtolomalaiselta. En kuitenkaan tavoittele housuja, jotka näyttäisivät mahdollisimman paljon tavallisilta sisähousuilta, vaan sellaisia, jotka olisivat selvästi ulkokäyttöön tarkoitetut, mutta jotka olisivat kauniit ja joissa ei olisi mitään urheiluvaatteeseen viittaavaa, kuten vetoketjuja lahkeissa, muovisia osia, remmejä, tarroja, reisitaskuja tai valmistajan nimeä kissankokoisilla kirjaimilla. Mikäli jollain on tiedossa oikeasti hienot tai erikoiset toppahousut, joissa ei esiinny edellä mainittuja asioita, niin minulle saa heti vinkata! Olen kuitenkin jo melkein luopunut toivosta koskaan löytää sellaisia. Siksi minulla on työn alla mustasta kevyesti topatusta tikkikankaasta 70-luvun tyyliset leveälahkeiset ulkohousut, joihin haaveilen panevani jotkin nätit nepparit molempien lahkeiden ulkosivuille koko lahkeen matkalle. En ole koskaan aiemmin ommellut housuja ja kaavatkin olen joutunut piirtämään itse, joten homma on ollut hidasta ja housut ovat olleet kesken jo lähes vuoden, mutta ehkä ne valmistuvat joskus. Ainakin kuvitelmissani niistä on tulossa tosi hienot. Siihen saakka pidän sääreni lämpiminä muilla tavoin.

Ajattelinkin listata tähän postaukseen keinoja, joita olen keksinyt selviytyäkseni Suomen talvesta omasta tyylistäni tinkimättä. Minähän siis pyöräilen kaikki työ- ja muutkin arkimatkani ympäri vuoden, myös niillä 30 asteen pakkasilla, joten vakuutan, että näiden vinkkien avulla pysyy oikeasti lämpimänä säällä kuin säällä.

P1050675-2

Sisävaatteet. Talvella kerrokset ovat tärkeitä eikä ole ollenkaan merkityksetöntä, mitä pukee ulkovaatteidensa alle. Itse suosin villaa, koska se pitää oikeasti lämpimänä. Villan alle puen puuvillaa tai silkkiä. Näiden kuvien beige villaneule on äitini vanha ja kokoa L, mutta ihan sopiva S-kokoiselle, mikä jälleen kerran todistaa sen, ettei vanhojen vaatteiden kohdalla kannata koskaan luottaa kokomerkintöihin. Villahame on vintagea 70-luvulta.  Jalat pysyvät lämpimänä ilman toppahousujakin, kun ne peittää villasukkahousuilla. Mitä enemmän pakkasta, sitä useampi kerros. Yleensä minulla on talvisin pari-kolme kerrosta sukkahousuja (näissä kuvissa taitaa olla kahdet villaiset), mutta onpa joskus kovilla pakkasilla tainnut olla neljä tai viisikin paria päällekkäin.

Takki. Saattaa olla yllättävää, mutta olen todennut nahan kaikista parhaaksi talvitakkimateriaaliksi, sillä se pitää myös kylmän viiman loitolla paremmin kuin mikään muu materiaali. Tämä on oleellista etenkin Oulussa, jossa tuulee aina. Näissä kuvissa näkyvä “kelsitakki” on lämpimin takki, jonka omistan. Etsiskelin pitkään sopivaa vintage-kelsitakkia, kunnes löysin Asos Marketplacelta tämän 70-luvun takin, joka on ihanan vihreä väriltään, sopivan pientä kokoa, istuvaa mallia ja tarpeeksi lyhyt pyöräilyä varten eli juuri täydellinen minun tarpeisiini. Kirjoitin kelsitakin lainausmerkeissä, sillä vaikka takin pinta onkin oikeaa mokkaa, niin sen lampaankarvamainen vuoraus ja kauluksen karva eivät ole aitoja, ja siksi takki oli myös huomattavasti halvempi kuin aidot turkit. Siitä huolimatta takki lämmittää paremmin kuin hyvin. Karvaosio suojaa herkästi palelevaa rintakehää ja kaulaa, ja kun kaulukset nostaa pystyyn ja kietoo niiden ympärille paksun villahuivin, ei jäätävä viima pääse viiltämään naamaa pyöräillessäkään. Tämä takki on siis todellinen kylmän sään vaate. Hieman kevyemmillä pakkasilla käytän usein topattua pitkää 70-luvun nahkatakkia. Omistan myös pari villakangastakkia, mutta ne eivät sovellu muutamaa pakkasastetta kylmemmille säille, koska ne suojaavat tosi huonosti kylmältä viimalta.

Kengät. Mielestäni parhaimmat talvikengät ovat vuoratut nahkasaappaat. Paras vuori on villainen, mutta myös tekokarva lämmittää. Mitä pidemmät saappaiden varret ovat, sitä paremmin ne  tietysti lämmittävät myös sääriä. Talvikenkien kannattaisi mieluiten olla yhtä kokoa liian isot, jolloin niiden sisälle saa mahtumaan lämpöpohjalliset ja ehkä vielä villasukatkin. Valitettavasti lämpimiä talvikenkiäkään ei valmisteta kovin erikoisia, vaan kaikki ovat aina niitä samoja tylsiä ruskeita ja mustia. Näiden kuvien vintage-saappaat ovat Aaltosen valmistamat, ja niissä on sentään erikoisuutena kultaiset metalliyksityiskohdat. Haluan yleensä, että kenkäni ovat sirot ja hameiden ja mekkojen kanssa sopivat, joten myös sen suhteen talvikenkiä on vaikea löytää. Oikeasti lämpimät kengät kun yleensä tuppaavat olemaan aivan kamalia klohmoja. Myös hienoista tai vähän erikoisemmista talvikengistä saa siis ehdottomasti vinkata! Olen yrittänyt etsiskellä varsinkin kauniita punaisia talvisaappaita.

Asusteet. Ilman kunnollisia asusteita ei talvella selviä. Näissäkin tärkein asia on materiaali. Pipo lämmittää parhaiten, jos se on (ainakin suurimmaksi osaksi) aitoa villaa, mutta jos se on hyvin harvaan neulottu, niin viima pääsee siitä läpi. Siksi neuloin tämän pipon itselleni nelinkertaisesta Seitsemän veljestä -langasta, jolloin siitä tuli todella tiivis. Myös kaulaliinan pitää olla mahdollisimman paksu ja tiivis, jottei takin kauluksista pääse vuotamaan kylmää ilmaa iholle. Villavuoratut nahkarukkaset ovat varsinkin talvipyöräilyyn ainoa oikea valinta. Jos vuoraus ei tunnu lämmittävän tarpeeksi tai se on käytössä kulunut ohueksi, voi rukkasten sisään vielä pukea villalapaset. Tänä talvena olen hoksannut vielä yhden ehdottoman asusteen, jota ilman en enää pakkasiin lähde: ranteenlämmittimet. Jos takissa ei ole sellaisia erikseen, niin villaisten ranteenlämmittimien pukeminen sisäpaidan hihojen päälle tukkii kylmältä ilmalta jälleen yhden mahdollisuuden päästä iholle.

P1050642

Tiivistettynä siis sanoisin, että talvipukeutumisessa olennaisinta ovat kerrokset ja luonnolliset materiaalit. Ja vaikka nyt kevät selvästi jo lähenee ja kovimmat pakkaset saattoivat jo jäädä tämän talven osalta taakse (tosin yleensä ainakin Oulussa koetaan aina maaliskuussa jonkin sortin takatalvi), niin kerrosten määrää säätelemällä nämä samat pukeutumisvinkit sopivat minusta millaiseen talvisäähän tahansa.

Kuitenkin eräs asia, jota olen viime aikoina alkanut eläinperäisten materiaalien käytön suhteen pohtia, on niiden eettisyys ja ekologisuus. Tuotantoeläinten huonot olot ja huoli ilmastonmuutoksesta ovat nimittäin saaneet minut vähentämään tehotuotetun lihan kulutuksen lähes olemattomiin ja maitotuotteiden kulutustakin huomattavasti, mutta miten sitten pitäisi suhtautua muihin eläinperäisiin hyödykkeisiin kuin ravintoon? Täytyy myöntää, että en ole nähnyt mitenkään järjettömän paljon vaivaa selvittääkseni näitä asioita enkä siksi voi lyödä tiskiin mitään rautaista faktaa aiheesta, mutta minulla on joitain yleisiä käsityksiä, joihin olen pohdintani perustanut.

Ensinnäkin, en pidä villaa kauhean ongelmallisena. Tiedän kyllä, että sitäkin voidaan tuottaa vastuullisesti tai vähemmän vastuullisesti, mutta noin yleisesti ottaen kuitenkin lampaat laiduntavat vapaina tai suurissa aitauksissa, pystyvät syömään ihmiselle kelpaamatonta ravintoa, eikä niitä tietenkään tapeta villantuotannon takia. Parhaassa tapauksessa luonnonlaitumilla laiduntavat lampaat jopa pitävät yllä monille lajeille soveltuvia elinympäristöjä ja parantavat luonnon monimuotoisuutta. Suurin osa villavaatteistani on useita kymmeniä vuosia vanhoja, mikä kertoo siitä, kuinka kestävä materiaali on kyseessä. Uutena ostan lähinnä villalankoja käsitöitä varten ja villaa sisältäviä sukkahousuja. Olen sitä mieltä, että ainakin pohjoisen Suomen oloissa on melko vaikeaa pärjätä ilman villaa, sillä se on ehdottomasti lämpimin mahdollinen materiaali talvipakkasten kerrospukeutumiseen.

Myös nahkaa käytän aika huoletta, sillä vaikka kannatankin lihantuotannon vähentämistä, ajattelen, että niin kauan kuin lihantuotantoa on olemassa, on hyvä, että kaikki osat eläimestä hyödynnetään. Myös nahkavaatteistani suurin osa on valmistettu jo vuosikymmeniä sitten ja ne jos mitkä ovat osoittautuneet hyvin kestäviksi. Minusta on ehdottomasti hyvä asia, että nämä jonkun joskus hylkäämät nahkatuotteet ovat päässeet uudestaan käyttöön. Uutena olen elämäni aikana ostanut yhden nahkatakin ja useampia kenkiä ja laukkuja. Kenkien ja laukkujen kohdalla syy nahan suosimiselle on se, että kokemukseni perusteella muut materiaalit eivät kestä päivittäistä käyttöä. Olen aikoinani joutunut heittämään roskiin liian monet tekonahasta (eli muovista) tai kankaasta valmistetut kengät tai laukun vain muutaman kuukauden käytön jälkeen. Tosin uskon, että materiaalit ovat kehittyneet niin, että nykyisin niin sanottu vegaaninahka voi olla hyvinkin kestävää, joten minunkin olisi varmasti jo aika päivittää mielipiteeni tässä asiassa.

Sitten se varmasti eniten mielipiteitä jakava materiaali: turkis. Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että vastustan ehdottomasti turkistarhausta eli eläinten sulkemista pieniin häkkeihin ja usein muutenkin huonoihin olosuhteisiin pelkästään turkistuotannon takia, etenkin kun näitä turkistuotteita käytetään usein vain ulkonäön vuoksi eikä oikeasti kylmältä suojautumiseen. Mutta on myös pakko sanoa, että en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka kategorisesti vastustavat ihan kaikkia turkiksia, mutta silti käyttävät nahkaa ja syövät lihaa surutta. Onhan nimittäin turkiksissakin eroa. Esimerkiksi luonnosta metsästettyjen tai auton alle jääneiden (Suomessa esimerkiksi supikoirat) sekä vapaana laiduntaneiden eläinten turkikset (esimerkiksi lammaskelsiturkit) ovat minusta eettisesti ajatellen ihan eri asia kuin tarhattujen eläinten turkikset enkä sinänsä vastusta niitä, vaikka itse en uutta turkistuotetta varmasti hankkisikaan. Ongelma on vain siinä, että eihän turkiksista päällepäin näe, ovatko ne tarhattuja vai eettisemmin tuotettuja eikä läheskään aina sitäkään, onko kysessä tekoturkis vai aito turkis. Siksi mitä tahansa turkista tai sen näköistä tuotetta käyttämällä saattaakin leimaantua turkistarhaamisen kannattajaksi ja sitä kautta tavallaan tukea kyseistä toimintaa.

Oma lukunsa ovat myös vintage-turkikset. Olisihan tietysti järjellä ajatellen hyvä, tai ainakin ekologista, että nämä jo vuosikymmeniä sitten valmistetut turkikset (jotka ehkä parhaassa tapauksessa on valmistettu vapaana eläneiden eläinten turkeista), olisivat käytössä eivätkä ihmisten varastojen perällä tai pahimmassa tapauksessa kaatopaikoilla. Mutta eihän sitäkään välttämättä turkiksesta päällepäin näe, että kyseessä on vanha vaate, joka on pois heittämisen sijaan otettu hyötykäyttöön. Meilläkin olisi kotona pari ellei useampikin kappale isomummojen peruja olevia täysmittaisia turkkeja varastossa, mutta juuri niiden mahdollisesti antaman väärän viestin takia en ole ikinä osannut ajatella pukeutuvani niihin.

Näiden kuvien takki taitaa olla ainoa vaatteeni, jossa on edes tekokarvaa, aidosta turkiksesta puhumattakaan, ja itse asiassa pohdinkin melko pitkään, voinko sen takia käyttää sitä ollenkaan. Lisäksi pohdin, että mitä jos kaulusten karva on sittenkin aitoa, koska materiaalimerkinnät puuttuvat. Vuoraukseen käytetty “lampaankarva” on nimittäin saumoista paremmin esillä ja nopeallakin vilkaisulla ihan selvästi synteettistä, mutta kauluksen erilaisen karvan laadun sataprosenttinen varmistaminen vaatisi saumojen ratkomista, enkä ole halunnut tehdä sitä. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että karvan pohjana olisi jonkinlainen neulos nahan sijaan ja minusta karva ei muutenkaan tunnu ihan aidolta. Olen tullut siihen tulokseen, että voin käyttää takkia, sillä minusta on kaikesta huolimatta hieman outo ajattelutapa, että tekoturkista käyttämällä kannattaisi turkistarhausta. Ja vaikka kauluksen karva paljastuisi aidoksi, käyttäisin luultavasti takkia silti. Takkihan on valmistettu luultavasti lähes viisikymmentä vuotta sitten eli kauan ennen minun syntymääni, ja se on edelleen erinomaisessa kunnossa, mutta joku on sen silti heittänyt pois. Minusta olisi suurta tuhlausta olla käyttämättä näin kestävää vaatekappaletta ja ostaa sen sijaan uusi vastaava vain tämän karva-asian takia. Takki on ollut minulla tammi-helmikuussa lähes jokapäiväisessä käytössä ja lämpimyydessään se on pelastanut työmatkani tänä talvena. En siis todellakaan hankkinut sitä pelkästään ulkonäkösyistä.

P1050640

Pipo/Beanie – Itse tehty/DIY

Huivi/Shawl – Zara

Takki/Coat – Old But Gold Vintage

Laukku/Bag – Octopus

Rukkaset/Leather mittens – Markkinoilta/The marketplace in my hometown

Villapaita/Wool sweater – Äitini vanha/My mom’s old

Villahame/Wool skirt – Vintage/I Dream of Wires

Merinovillasukkahousut/Merino wool tights – Norlyn

Saappaat/Boots – Vintage (Aaltonen)/Niin Mua

P1050722

I’ve always loved beautiful clothes, dresses and skirts especially, and hated winter, because you have to hide all those pretty things under boring outdoor clothing. I’m particularly traumatized by ugly insulated trousers that my parents always made me wear as a child. This is why I have developed alternative ways to stay warm in winter and still maintain my own style. I’ve come to the conclusion that the key factor to survive the winter here in the North is to wear layers and natural materials, such as wool and leather. In these photos I’m wearing lined vintage leather boots, DIY wool beanie made of fourfold yarn, thick shawl, leather mittens with wool ones inside of them, my mom’s old wool sweater, 70’s vintage wool skirt and a couple of layers of merino wool tights. Remeber that you can always increase or reduce the number of layers according to the temperature. When it’s -30 °C, I can wear as much as 4 or 5 layers of wool tights, for example. But NEVER the damn insulated trousers, unless I’m walking my dog or skiing.

The vintage ‘shearling coat’ is the warmest thing I own. It’s made of real suede, which blocks the freezing wind very effectively, but the ‘fur parts’ are actually fake. Lately I’ve been pondering if it’s ethically correct to wear materials derived from animals. I think wool is fine and even though I don’t eat much meat, in my opinion it’s good to take advantage of all parts of an animal as long as meat production exists, so I’m also wearing leather. However, most of my leather items are dozens of years old. But fur farming is something I am definitely against, I think it should be banned everywhere. However, fur products can also be more ethically made from roadkill animals or hunted wild animals. I also think it’s better to wear vintage fur than throw it in the trash, so even if the fur parts of this vintage coat were real, I would probably still wear it. It would be only to keep me warm, not for the looks. What is your opinion on these issues?

Sattuuko sinulla olemaan mitään ideaa hienoista ulkohousuista? Saitko tästä postauksesta mitään hyviä talvipukeutumisvinkkejä tai olisiko sinulla jakaa omiasi? Entä herättikö pohdinta eläinperäisten materiaalien käytöstä mitään ajatuksia?

w/ ♥, Hanna