KESÄASUKAVALKADI JA INTROVERTIN KUULUMISIA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korvikset/Earrings – Vintage, Niin Mua

Huivihiusdonitsi/Scarf srunchie – Lahja siskolta/A gift from my sister

Toppi/Top – H&M (2011)

Laukku/Bag – Club Vintage

Hame/Skirt – Mummuni vanha/My grandmother’s old

Kengät/Shoes – Vintage, Wardrobe Queen

Hyvää syksyistä sunnuntaihuomenta! Blogi jäi puolivahingossa kesälomalle ja vielä kesäloman jatkoajallekin, ja parisen kuukauttahan siinä sitten vierähti. Jotenkin sitä muka oli lomallakin niin kiireinen, että kirjoittamiselle ei jäänyt aikaa. Halusin myös vältellä kaikkia velvollisuuksia, ja vaikkei blogin kirjoittaminen minulle sellainen olekaan, niin koneella istuminen toi liiaksi velvollisuudet mieleen. Nautin lomalla mieluummin ulkoilmasta.

Töihin paluun jälkeen olenkin sitten ollut oikeasti kiireinen. Paineet väitöskirjan valmistumisesta ja kaikenlaiset muutkin työkiireet ovat alkaneet kasautua niskaan. Tämänkin viikon vietin lähes kokonaan konferenssissa Kööpenhaminassa. Kiireet eivät ole kuitenkaan rajoittuneet pelkästään töihin. Tuntuu, että viimeiseen kuukauteen en ole ehtinyt vapaa-ajallakaan levätä hetkeäkään. On ollut häitä, hautajaisia, sukulaistapaamisia ja ylipäänsä kaikenlaista sosiaalista toimintaa ja reissaamista. Ainakaan neljään peräkkäiseen viikonloppuun en ole ehtinyt viettää aikaa kotona ollenkaan.

Vaikka tykkäänkin – tietenkin – tavata ystäviä, perhettä ja sukulaisia, ja suurin osa kaikesta kiireestä on ollutkin sinänsä todella ihanaa, niin kaltaiselleni introvertille tällainen on kyllä melkoinen burn outin paikka. Katsokaas, kun introvertti ei kykene koskaan täysin rentoutumaan ja palautumaan sosiaalisissa tilanteissa, vaan aivot käyvät ylikierroksilla, jos välillä ei saa viettää aikaa omassa rauhassaan. Olenkin päättänyt, että ensi viikonlopun vietän vihdoin kotona enkä sovi mitään menoa kenenkään kanssa. Ehkä jopa pakenen jonnekin luontoon. Oletteko tekin introvertteja, joita sosiaalinen kanssakäyminen väsyttää vai ekstrovertteja, jotka puolestaan saavat ihmisten kohtaamisesta energiaa? Vai kenties jotain siltä väliltä?

Instagramin puolella olen muuten ollut blogitaukoni aikanakin aktiivinen, koska sinne postaaminen ei vie yhtä paljon aikaa kuin blogiin kirjoittaminen. Instassa kannattaakin seurata (@tuphanna), jos kaipaa vaikka tyyli-inspiraatiota, sillä esimerkiksi kesän aikana olen julkaissut paljon asukuvia, jotka eivät ole blogiin saakka ehtineet. Ajattelin nyt koota tähän postaukseen kavalkadin osasta niistä. Nämä tosin voisivat olla aivan hyvin vaikka tältä viikolta, sillä ainakin Oulussa lämpötilat olivat kuulemma jopa kesäisempiä kuin Köpiksessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korvikset/Earrings – Aarikka, mummuni vanhat/My grandmother’s old

Mekko/Dress – Äitini vanha/My mother’s old

Laukku/Bag – Club Vintage

Kengät/Shoes – Vagabond (2010?)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Mint & Berry (2017)

Mekko/Dress – Indiska, siskoni vanha/My sister’s old

Laukku/Bag – Vintage, Wardrobe Queen

Kengät/Shoes – Carmela (2018)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Jaggar Vintage

Korvikset/Earrings – Vintage, Niin Mua

Mekko/Dress – Pop Sick Vintage

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Kengät/Shoes – Next (2018)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Mint&Berry (2017)

Paita/Blouse – Second hand Zara, Rekki

Laukku/Bag – Club Vintage

Hame/Skirt – Vintage, Niin Mua

Kengät/Shoes – Vintage, Wardrobe Queen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korvikset/Earrings – Vintage, Niin Mua

Takki/Jacket – Vintage Levis, Brag Vintage

Toppi/Top – Second hand Zara, Rekki

Laukku/Bag – Vintage/Wardrobe Queen

Housut/Pants – Vintage/Wardrobe Queen

Kengät/Shoes – Birkenstock, second hand

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toppi/Top – Kirpparilta/Thrifted

Hame/Skirt – Noisy May (2017)

Laukku/Bag – Octopus (2017)

Kengät/Shoes – Angulus (2017)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Mint&Berry (2017)

Neule/Sweater – Second hand Asos, Rekki

Laukku/Bag – Vintage, Niin Mua

Mekko/Dress – Secons hand Gant, Rekki

Kengät/Shoes – Vintage, Niin Mua

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aurinkolasit/Sunglasses – Marimekko (2018)

Korvikset/Earrings – Vintage, Niin Mua

Toppi/Top – H&M, kirpparilta/thrifted

Laukku/Bag – Vintage, kirpparilta/thrifted

Hame/Skirt – Vintage-kaupasta Amsterdamista/From a vintage shop in Amsterdam

Kengät/Shoes – Moheda (2018)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korvikset/Earrings – Second hand, Niin Mua

Paita/Blouse – Kirpparilta/Thrifted

Laukku/Bag – Vintage, Wardrobe Queen

Farkut/Jeans – Very Nice, Äitini vanhat/My mother’s old

Kengät/Shoes – Birkenstock, second hand

IMG-20190726-WA0035

Hattu/Hat – Second hand H&M, Zadaa

Mekko/Dress – Vintage, Style of the Salvaged

Laukku/Bag – Vintage, Wardrobe Queen

Kengät/Shoes – Birkenstock, second hand

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korvikset/Earrings – Second hand, Niin Mua

Mekko/Dress – Vintage, Niin Mua

Laukku/Bag – Vintage, Niin Mua

Kengät/Shoes – Vintage-kaupasta Berliinistä/From a vintage shop in Berlin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Second hand H&M, Zadaa

Korvikset/Earrings – Aarikka (2018)

Mekko/Dress – Indiska, my sister’s old

Vyö/Belt – My mother’s old

Laukku/Bag – Club Vintage

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Second hand H&M, Zadaa

Toppi/Top – Crossroads (Made in Australia, lahja isotädiltäni/a gift from my aunt)

Laukku/Bag – Vintage, kirpparilta/thrifted

Shortsit/Shorts – Levis, Pop Sick Vintage

Kengät/Shoes – Birkenstock, second hand

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Second hand H&M, Zadaa

Korvikset/Earrings – Second hand, Niin Mua

Aurinkolasit/Sunglasses – Pilgrim (2017, nämä  valitettavasti putosivat ja katosivat Qstockissa!)

Mekko/Dress – Second hand Mango, Rekki

Laukku/Bag – Vintage, kirpparilta/thrifted

Kengät/Shoes – Moheda (2018)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Takki/Jacket – Vintage Levis, Brag Vintage

Korvikset/Earrings – Second hand, Niin Mua

Mekko/Dress – Vintage/Wardrobe Queen

Kengät/Shoes – Vagabond (2010?)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hiuspanta/Headband – Pull&Bear

Donitsit/Scrunchies – Glitter

Kauluspaita/Shirt – Mieheni tädin vanha/Used to belong to my husband’s aunt

Laukku/Bag – Vintage, Niin Mua

Vyö/Belt – Siskoni vanha/My sister’s old

Kengät/Shoes – Vintage/Niin Mua

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Second hand H&M, Zadaa

Korvikset/Earrings – Vintage, Niin Mua

Vyö/Belt – Second hand Marimekko, Rekki

Laukku/Bag – Vintage, kirpparilta/thrifted

Kengät/Shoes – Next (2018)

I wanted to take a four-week summer holiday break from the blog, but I was so busy after returning to work that it actually turned into a two-month break. I’ve been more active on Instagram though (@tuphanna), so I recommend following me there, but I’m also activating on the blog again from now on. Here are some of my outfits that I’ve posted on Instagram during the summer.  Have a happy Sunday!

w/ ♥, Hanna

PURPPURATUOMI

Meinasin ensin kirjoittaa otsikoksi “turhaa höpinää”, mutta päätin antaa postaukselle vielä toisen mahdollisuuden. Älkää silti hämääntykö, todennäköisesti tämä teksti kuitenkin on turhaa höpinää.  En ole oikeastaan ikinä blogiteksteihini tyytyväinen. Niistä tuntuu aina joko puuttuvan jotain tai sitten niissä on liikaa jaarittelua. Varsinkin turhassa jaarittelussa olen hyvin kyvykäs, pitääkin muistaa lisätä tämä taito CV:hen. Tuntuu myös, etten nykyisin enää koskaan pääse sellaiseen kirjoitustilaan, jossa teksti soljuisi kauniisti, melkein kuin itsekseen. Joskus osasin tämänkin! Kaiken lisäksi olen ilmeisesti unohtanut vähintään puolet suomen kielen adjektiiveista, ja siksi asioiden kuvailu on kirjoituksissani luokattoman yksitoikkoista. Syytän tieteellisten tekstien parissa viettämiäni vuosia, jotka ovat tehokkaasti kitkeneet käyttämästäni kielestä vähätkin koukerot sekä sitä, ettei minulla muka ole vuosiin ollut aikaa lukea tarpeeksi kirjoja. Haluaisin kirjoittaa kaunista ja sujuvaa tekstiä. Turhauttaa, etten pysty siihen. Jostain syystä teksteihini myös hiipii aina jonkinlainen sarkastinen häivähdys, vaikka en siihen  pyrkisi. Siitä voin kai syyttää vain kieroa luonnettani.

Tällä hetkellä ajatteluni on vielä jotenkin erityisen tahmeaa, sillä koko viikko on tuntunut todella väsyneeltä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa edes jotain, ettei tavoittelemaani tekstin tasoa määrittävä rima nousisi päässäni entistä korkeammalle eikä minkäänlaista writer’s blockia pääsisi syntymään – jos sellaisesta edes höpöhöpöjuttuja blogiinsa kirjoittelevan henkilön kohdalla kehtaa puhua. Siispä kirjoitan purppuratuomesta, koska sellainen nyt sattuu näiden kuvien taustalla esiintymään.

Ennen kuin kolme vuotta sitten keväällä muutimme nykyiseen asuntoomme, olin nähnyt vain valkokukkaisia tuomia. Alkukesän saapuessa yllätyinkin suuresti, kun pihaamme vastapäätä, tien toisella puolella kasvavaan puuhun puhkesi kummallisen värisiä lehtiä, sellaisia punertavaan tai ruskeaan taittavia vihreitä kirkkaanvaaleanvihreiden sijaan. Sitten siihen puhkesi pinkkejä kukkia. Piti ottaa Google avuksi: löytyi Prunus padus colorata, purppuratuomi. Koska Oulussa ei juuri kirsikkapuita ole, niin minusta on ihanaa, että edes jonkinlainen pinkkikukkainen puu täälläkin kasvaa. Olenkin ollut joka vuosi kyseisen puun kukinnasta ihan naurettavan innoissani ja höpöttänyt siitä Teemulle jatkuvasti – hän sen sijaan ei ole yleensä edes noteerannut koko asiaa! Tänä vuonna hoksasin purppurapuun olevan hyvä tausta asukuville, ja sattuipa näiden kuvien asukin sopimaan väriensä puolesta yhteen sen kanssa. Tällä hetkellä puu muuten tiputtelee viimeisiä kukkiaan, mutta parit muutkin asukuvat sen edessä sentään ehdittiin napata rajallisena kukinnan hetkenä.

Baskeri/Beret – Äitini tai mummuni vanha/My mother’s or grandmother’s old

Korvikset/Earrings – Aarikka

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Mekko/Dress – Jaggar Vintage

Kengät/Shoes – Pertti Palmroth, kirpparilta/Flea market

Onneksi tänään on perjantai, ja viikonloppuna on tiedossa ainakin ystävien tapaamista. Mitä viikonloppusuunnitelmia teillä on?

I have been feeling very tired and unable to write anything meaningful this week. Basically I just had to write something so that I wouldn’t accidentally take a huge break from posting and develop a writer’s block – if you can even use that phrase in case of someone who’s just writing some nonsense on their blog. So I wrote about how I had never seen a purple bird cherry tree – they are usually white – before my husband and I moved to our current house three years ago. And I wrote about how I desided to match my outfit to the tree in question. That’s about it. Thank goodness it’s Friday tomorrow (or today actually). What are your weekend plans? I’m planning to meet my friends and also to get some sleep.

w/ ♥, Hanna

P.S. Postasin myöhään eilisiltana tämän asun myös Instagramin puolelle, ja samalla sekunnilla koko sovellus kaatui kaikkialla maailmassa. Mitähän tästäkin nyt sitten pitäisi ajatella?

SYNNINPÄÄSTÖ X 10

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itselleen pitää olla armollinen. Näin olen naistenlehdistä oppinut. Päätinkin nyt tunnustaa ja antaa itselleni anteeksi kymmenen syntiä, joihin olen viime aikoina syyllistynyt.

1. Keskeneräiset käsityöt. Minulla on erittäin paha tapa aloittaa uusia käsityöprojekteja siinä vaiheessa, kun edellinen tai edellisiä on vielä kesken. Tälläkin hetkellä käsityökorissa on mitä erinäisimmissä keskeneräisyyden vaiheissa ainakin muutama mekko, parit housut, yksi pipo ja kaulaliina, ja silti suunnittelen koko ajan aloittavani jonkin uuden työn. Korjattavien tai pienennettävien vaatteiden kasasta en halua edes keskustella.

2. Keskeneräiset kirjat. Edellä kuvailtu toimintatapa kohdistuu myös kirjoihin. Juuri nyt kesken on ainakin kolme eri romaania. Sanokaa nyt, että teillekin käy näin!

3. Aamuviivyttely. Saan aamuisin tuhlattua ihan käsittämättömän paljon aikaa johonkin. En todellakaan edes tiedä, mihin. Heräämisestä menee yleensä noin kolme tuntia siihen, että pääsen ovesta ulos, vaikka aamupalaakaan en koskaan ehdi syödä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

4. Karkinsyönti. Olen harrastanut sitä viime aikoina melkein joka päivä. Hups.

5. Urheilun laiminlyönti. Salikortti on viimeiset puoli vuotta toimittanut lähinnä lompakontäytteen virkaa. Toinen hups. Onneani geenilotossa käy varmaankin kiittäminen siitä, etten ole tämän lihavampi.

6. Koiran kiusaaminen. Koiramme karvanlähtö on jatkunut tänä keväänä poikkeuksellisen pitkään. Nähdessäni mahdollisesti irtoamassa olevan karvatupon en millään voi vastustaa kiusausta nypätä se irti. Koira vihaa syvästi tätä nyppimistä ja pakenee sängyn alle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

7. Blogin heitteillejättö. Milläpä muullakaan asiaa selittelisin kuin ainaisilla työkiireillä. Sellainen vinkki tähän väliin, että jos arvostatte vapaa-aikaanne, niin älkää ikinä lähtekö tekemään väitöskirjaa. Töiden lisäksi olen kaason ominaisuudessa käyttänyt aikaani – erittäin mielelläni kylläkin – rakkaan ystäväni viimeviikonloppuisten polttareiden suunnitteluun. Jäljelle jäävät vähäiset tunnit ovatkin kuluneet sitten nukkumiseen, sillä tänä vuonna siitepölyallergiani on oireillut tavanomaisten silmä- ja nenäoireiden lisäksi poikkeuksellisen voimakkaana väsymyksenä. Onko joku muu allerginen kärsinyt samasta vaivasta?

8. Vanhat asukuvat. Postaan jälleen kerran yli kuukauden vanhoja asukuvia. Tosin nyt on aivan yhtä kylmä kuin kuvien ottamisen hetkellä huhtikuussa, joten olen viimeiset pari päivää viilettänyt jotakuinkin tässä samassa asussa.

9. Periaatteista luistaminen. Olen ostanut kuvissa esiintyvän River Islandin hameen uutena tänä vuonna. Vaikka ei pitäisi ostaa uusia vaatteita. Eikä ainakaan ketjuliikkeistä. Etsin kuukausien ajan tuloksetta oranssia tai ruskeaa farkkuhametta käytettynä, joten yksinkertaisesti kyllästyin ja valitsin helpoimman tien.

10. Huono mielikuvitus. No siis oikeasti en keksinyt kymmenettä syntiä tähän hätään, mutta pitihän tämä teksti saada sopimaan kymmenen juttua -kategoriaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Second hand (Mayser)

Huivi/Scarf – Carhartt (2018)

Takki/Coat – Vintage/SPR Kontti/Finnish Red Cross charity shop

Laukku/Bag – Peekaboo Vintage

Hanskat/Gloves – Sain mummiltani ehkä 12-vuotiaana, sopivat edelleen/My grandma gave them to me when I was about 12 and they still fit

Neule/Sweater – Second hand (Anne Linnonmaa)/Kirppari/Flea market

Hame/Skirt – River Island (2019)

Sukkahousut/Tights – Lindex (2018)

Kengät/Shoes – Mjus (2017)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ten things that I’ve been feeling bad about lately but decided to forgive myself: 1. Starting new sewing/knitting projects when I haven’t finished the current ones. 2. Starting reading new books when I haven’t finished the current ones. 3. Spending too much time on some nonsense in the mornings. 4. Eating candy almost every day. 5. Skipping gym. 6. Teasing the shedding dog by plucking loose hair. 7. Forgetting about my blog for a month. 8. Posting an outfit from last month. 9. Buying a new skirt. 10. Bad imagination. (Can’t come up with the tenth one but ten things sounded better than nine.)

Hyvää viikonloppua! Ja tähän sitten jokin loppukaneetti, jossa kehotetaan lukijoitakin olemaan itselleen armollisia.

w/ ♥, Hanna

UUSI VAHINKOLEMPIVÄRI JA HYVÄSTIT TALVELLE

Lempivärini on oikeasti oranssi, mutta viime aikoina olen vahingossa pukeutunut jatkuvasti vihreään, minkä tajusin vasta asukuvakansiotani selatessani: sekä tämän että viime postauksen asut ovat aika vihertäviä ja pari vihreähköä asua on kuvattuna ja tulossa pian. Onkohan lempivärini muuttunut salakavalasti vihreäksi? Tai ehkä ei ole täysin vallankumouksellinen ajatus, että ihmisellä voisi olla yhden lempivärin sijaan vaikka kaksi tai useampia. Sitä paitsi vihreä ja oranssi ovat täydellinen mätsi. Katsokaa vaikka näitä kuvia!

Löysin kuvien puseron muutama viikko sitten kirpparilta. Se on H&M:n ja sisustusbrändi Morris & Co:n yhteistyömallistosta, joka julkaistiin viime syksynä. Malliston vaatteista löytyy siis Morris & Co:n tunnettuja tapetti- ja verhoiluprinttejä. Rakastuin kuoseihin täysin ja olen syksystä saakka ihaillut niitä muiden päällä Instagramissa. Ajattelin kuitenkin – hieman pitkin hampain tosin tällä kertaa – pidättäytyä ostamasta uusia vaatteita. Saatoinkin hypähtää innostuksesta hieman ilmaan, kun bongasin puseron kirpparirekistä seitsemän euron hintaan. Ajatella, että joku on näin nopeasti laittanut uuden vaatteensa kiertoon! Nyt se kuitenkin oli minun onneni. Näin heti mielessäni puseron yhdistettynä metsänvihreään vintage-mokkahameeseeni ja ihaniin YCM designin käsinmaalattuihin nahkakorviksiini. Käykö teillekin niin, että jonkin kivan vaatekappaleen löytäessänne tiedätte heti, minkä kanssa sen haluatte yhdistää? Minulle tätä tapahtuu ainakin ihan jatkuvasti, ja päässäni on muutenkin koko ajan erilaisia asusuunnitelmia.

Nämä ovat toivottavasti viimeiset näin talviset asukuvat. Luntahan vielä toki on reilusti, mutta ei onneksi enää ihan niin paljoa kuin näissä jokin aika sitten otetuissa kuvissa. Tällä hetkellä ihana kevätaurinko lämmittää ihailtavan ahkerasti, ja toissapäivänä naamaan sataneet ja asvalttiin jäätyneet tiskirätit ovat onneksi muisto vain. Sää vaikuttaa mielialaani ehkä enemmän kuin ihmisillä keskimäärin. Lämpö ja auringonpaiste vain yksikertaisesti saavat minut onnellisemmaksi kuin mikään muu asia. Kunpa tämä vain jatkuisikin näin ja inhottava talvi olisi oikeasti vihdoin takana. Valitan blogissa(kin) talvesta usein, joten olisi ehkä paikallaan hieman avata sitä, mikä siinä oikeastaan mättää niin paljon. Ajattelin, että pieni listaus talven ja kesän hyvistä ja huonoista puolista voisi vähän selventää asiaa.

Aloitetaan talvesta:

Talven hyvät puolet

  • Ei ole hyttysiä.

Talven huonot puolet

  • Pimeys. Eihän tätä tarvitse edes perustella. Voin lyödä vasemman käteni pikkusormesta vetoa, ettei maailmasta löydy ainoatakaan kaamoksesta nauttivaa ihmistä. Onneksi siitä on nyt päästy muutamaksi kuukaudeksi.
  • Kylmyys. Lyön oikean käteni pikkusormesta vetoa, ettei tästäkään nauti kukaan.
  • Talvivaatteet. Niihin pukeutuminen kestää ikuisuuden. Laskin juuri, että koska olen 29-vuotias, ja koska talvi kestää noin puoli vuotta ja talvisin vaatteiden kanssa säätämiseen kuluu päivittäin vähintään puoli tuntia, olen elämäni aikana tuhlannut siihen yhteensä noin 110 vuorokautta. Lisäksi talvivaatteet ovat liian usein tylsiä ja värittömiä. Talvella pukeutumista ylipäänsäkin rajoittaa ihan liikaa vaatimus vaatteiden lämpimyydestä.
  • Kipeät keuhkot. Ihmistä ei varmaankaan ole tarkoitettu asumaan paikassa, jossa hengittäminen sattuu.
  • Kuivuus. Ihoni on tälläkin hetkellä talven jäljiltä kauttaaltaan niin kuiva, että jos erehdyn hipaisemaankaan käsilläni jotain tyynyä terävämpää objektia, jokainen sormenpääni repeää auki, alkaa syöstä verta tuhannen suihkulähteen voimalla, ja kaikki, mihin kosken, muuttuu murhapaikan näköiseksi. Aamuisin naamastani täytyy rapsuttaa pois kova, hilseilevä kuori, joka päivän mittaan kuitenkin ilmestyy siihen uudelleen. Lisäksi silmäluomiini tulee atooppista ihottumaa. Ihanaa. Ja jos en suihkun jälkeen upottaudu rasvasammioon, nahkani kiristää niin paljon, etten pysty liikuttamaan raajojani.
  • Talvipyöräily. Pyöräilen ympäri vuoden kaikki arkimatkani, koska haluan ajatella ilmastoa ja terveyttäni. Pyöräily talvisin on kuitenkin todella perseestä, koska olosuhteet ovat joko niin kylmät, että öljykin jäätyy eikä pyörä liiku mihinkään vaikka polkisin sitä kovempaa kuin Lance Armstrong doupattuna, niin liukkaat, että joudun ennen lähtöä pikaisesti hankkimaan itselleni henkivakuutuksen tai sitten niin lumiset ja loskaiset, että käsilläni kävellenkin olisin nopeammin perillä.
  • Talvitukka ja talvinaama. Jos joudun poistumaan talvella kotoani, näytän heti kammottavalta. Siinä vaiheessa kun isken päähäni pipon, voin välittömästi heittää hyvästit sille, että tukka olisi enää loppupäivänä hyvin. Ja vaikka minkälaisen teatterimaskin levittäisin naamalleni, nenän punaisuus puskee sen läpi hetkessä. Talvella silmäni vuotavat koko ajan, joten silmämeikkini löytyy hetken kuluttua poskipäiltäni. Voitte myös varmaan kuvitella, että edellä jo mainittu hilseilevä naama ei ole kovin kaunista katseltavaa. Tai no, teistä en tiedä, mutta itse ainakin näyttäisin talvisinkin mieluummin ihmiseltä kuin nahkaansa luovalta käärmeeltä.

Voisin jatkaa listaa luultavasti äärettömyyksiin saakka, mutta jotta postauksesta ei tulisi luvattoman pitkä, niin siirrytään seuraavaksi kesään:

Kesän huonot puolet

  • On hyttysiä.

Kesän hyvät puolet

  • Kaikki muu paitsi se, että on hyttysiä.

Toivottavasti listaus oli tarpeeksi tyhjentävä. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Hyvästi, ilkeä Talvi! Tervetuloa, ihana Kevät! Äläkä enää alistu takatalven edessä!

P2101869-2

Baskeri/Beret – Äitini vanha/My mom’s old

Nahkakorvikset/Leather earrings – YCM Design (2019)

Paita/Blouse – Second hand (H&M x Morris Co)

Laukku/Bag – Peekaboo Vintage

Hame/Skirt – Vintage/Niin Mua

Nahkatoppatakki/Padded leather coat – Vintage/Niin Mua

Kaulahuivi/Scarf – Ei muistikuvaa/Can’t remember

Hanskat/Gloves – XXL (2016)

Kengät/Shoes – Billi Bi (2017)

It seems that I’ve accidentally picked green as my new favorite color. I mean, I was wearing green in my last post and there are also a couple of greenish outfits coming up next. But listen, my dear Orange, there’s no reason to worry, I think this is just a passing phase. You will always be my number one color, I will never let you go, I promise. Besides, don’t you look good with Green!

Did you notice that H&M launched a collaboration collection with the interiors brand Morris & Co last October? It featured the famous Morris & Co wallpaper prints and, as a huge print enthusiast, I fell in love with every piece of it! However, I decided not to buy new clothes, so you can only imagine how happy I was when I found this blouse for seven euros at a local fleamarket. I knew right away that I wanted to pair it with my forest green vintage suede skirt and greenish YCM design leather earrings. Does it happen to you too: you find something pretty and you immediately know what to wear it with? To me, it happens all the time!

I hope I can really, finally say goodbye to winter now. It doesn’t mean that there won’t be snow in the outfit photos any more. Because there will. But at least the sun is shining, the weather is warming up and the snow has started melting. I’m very happy because I’m not the biggest fan of winter. I think one could even say I hate winter but maybe that’s not a politically correct way to express it. I actually listed the pros and cons of summer and winter in Finnish above, just to give an idea why winter is just not my thing. In short, here’s the list in English:

  • Pros of winter: There are no mosquitos.
  • Cons of winter: Everything else but the fact that there are no mosquitos.
  • Pros of summer: Everything else but the fact that there are mosquitos.
  • Cons of summer: There are mosquitos.

I hope this explains everything. Welcome, spring!

w/ ♥, Hanna

EI TULLUT TALVI-IHMISTÄ, MUTTA EHKÄ HOUSUIHMINEN?

“Jos ei ole hyvää sanottavaa, älä sano mitään.” Sen lisäksi, että olen viimeisten viikkojen aikana paahtanut hullun lailla töitä, osasyy pienelle postaustauolle on edellinen lause. Olisi nimittäin saattanut päästä pari vähän turhan äkkipikaisesti valittua sanaa Oulun talvesta, joka on – onneksi – jo jonkin aikaa kitunut henkitoreissaan ja jonka olisin täysin valmis päästämään tuskistaan ja hautaamaan niin syvälle, että lapion terä iskeytyy graniittiin.

Toisina päivinä kuuntelen jo onnellisena veden tippumista räystäistä ja tarvon tyytyväisenä loskassa elätellen toivoa keväästä. Joudun silti jatkuvasti pettymään, koska kuolinkorinoissaankin talvi onnistuu aina kiskomaan jostain lisää happea ja vyörymään kerta toisensa jälkeen niskaan uuden lumimyräkän tai aurinkoisen, mutta jäätävän pakkaspäivän voimalla siirtäen kevään tuloa jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Niin, mikäpä pahan tappaisi? Tänä talvena yritin ihan tosissani muuttua talvi-ihmiseksi ja johonkin helmikuun loppupuolelle saakka jaksoinkin väkisin ajatella, että onhan siellä nyt sentään ihan nätin näköistä. Ilmeisesti en kuitenkaan onnistunut huijaamaan itseäni tarpeeksi hyvin, koska kovin lämpimiä tunteita talvea kohtaan ei minulta vieläkään liikene.

En malttaisi millään odottaa sitä, että kevät ihan oikeasti saapuu ja saan haistaa sulavan maan tuoksun, huomata auringon lämmittävän kasvoja, pyöräillä täyttä vahtia kuivalla asvaltilla ja nähdä silmujen aukeavan koivujen oksissa. Haluaisin niin kovasti jo päästä nauttimaan keväästä kaikilla aisteillani ja tuntea olevani elossa taas. Kuinkahan kauan on vielä kärsittävä ennen sitä?

Tämänkertainen asu on kuvattu yhtenä niistä lohduttoman harmaista ja hämyisistä lumisadepäivistä, joita en kaipaisi enää yhtään enempää. Pukeutumisessani on jo useamman vuoden vallinnut pillifarkkuihin kyllästymisestä johtuva hame- ja mekkokausi. Nykyään ei kuitenkaan ole enää kovin harvinaista nähdä minua housuissa, sillä olen tajunnut, että niitähän on olemassa muunkinlaisia. Esimerkiksi nämä ruutuhousut ja nämä mokkahousut ovat viime kuukausina päätyneet päälle usein. Niiden lisäksi olen täysin hurahtanut 70-luvun leveälahkeisiin farkkuihin, joita olen hankkinut parit kappaleet, joten niitä varmasti näkyy kevään mittaan asukuvissa. Ja sitten on tämänhetkinen suosikkiparini: nämä musta-vihreät, kultaisin kukkakuvioin koristellut 60-luvun brokadihousut.

Mainitsin vähän aikaa sitten, että joissakin vintage-nettikaupoissa pyydetään vaatteista vähän turhan kovaa hintaa. Peekaboo Vintage on yksi niistä kaupoista, joiden hinnat ovat minun mielestäni välillä kiskuriluokkaa. Heidän valikoimansa on tosin aivan ihana ja mallien stailaukset todella onnistuneita, joten usein selaan heidän sivujaan pelkästään asuinspiraation vuoksi. Korkeista hinnoista huolimatta olen välillä myös tilannut heiltä jotain, tosin yleensä vain silloin, kun heillä on ollut jokin alennuskampanja meneillään. Näitä housuja ihailin kauan, ja viikoittain päivitin nettisivua sydän kurkussa peläten, että niiden kohdalla lukisikin unavailable. Nämä housut ovat minusta sen verran upea ja erikoinen vintage-vaatekappale, että sinänsä olin niistä valmis hieman maksamaankin, mutta epäröin, koska pelkäsin rahojeni menevän hukkaan. Housujen ostaminen sovittamatta on nimittäin aina suurempaa arpapeliä kuin vaikkapa mekkojen ja hameiden, enkä oikein koskaan jaksaisi lähteä mihinkään palautusrumbaan. Kun housut sitten lopulta ilmestyivät alennukseen, tiesin, että nyt on pakko toimia tai muuten saattaisi myöhemmin kaduttaa, jos joku ehtisi ne nenäni edestä napata.

Itse asiassa housut olivatkin ensin kokonsa puolesta pieni pettymys, koska niitä ensimmäisen kerran sovittaessani ne kyllä mahtuivat päälle, mutta olivat reisistä hieman turhan tiukat ja siten käytössä epämukavat, koska niiden kangas on täysin joustamatonta. Mutta nyt, kun olen lopettanut kymmenen vuotta kestäneen ylimääräisten hormonien pumppaamisen kehooni ja sen seurauksena – täysin pyytämättä ja yllättäen – laihtunut kilokaupalla, lähestulkoon niihin kymmenen vuoden takaisiin mittoihini, on niistä tullut lempihousuparini kaikenlaisiin pienimuotoisiin juhlatilaisuuksiin, vaikken arkena olekaan niihin vielä rohjennut pukeutua. Täytyy kyllä sanoa, että tuntuu todella hyvältä tuntea taas vartalonsa omakseen ja mahtua kunnolla kaikkiin vaatteisiinsa. Ajattelin, että kirjoitan lopettamiskokemuksistani oman postauksensa kuukauden päästä eli sitten kun on kulunut puoli vuotta ilman ylimääräisiä hormoneja.

Toivottavasti jo pian koittaisivat lämpimämmät ja lumettomammat ajat, että voisin käyttää näitä nilkat paljastavia housuja matalavartisten kenkien kanssa ja yhdistää niihin jotain muutakin väriä kuin mustaa ja housujen värimaailmaan sopivaa vihreää. Mikä väri niiden kanssa sopisi? Olen miettinyt, että esimerkiksi hento vaaleanpunainen yläosa saattaisi toimia, tai sitten oranssi tai keltainen. Valkoinen olisi tietenkin varma vaihtoehto. Olen kuosimiksailussa valitettavan huono, mutta ehkä voisin uskaltautua yhdistämään niihin jonkin toisen kuosinkin. Mitä mieltä olette?

Hattu/Hat – H&M (2006)

Kaulaliina/Scarf – Aldo (2018)

Takki/Coat – Vintage (Dixi Coat)/Niin Mua

Laukku/Bag – Second Hand/Niin Mua

Hanskat/Gloves – XXL (2016)

Paita/Shirt – Gina Tricot (2016)

Housut/Trousers – Peekaboo Vintage

Kengät/Shoes – Vintage/Protect Me

Olen huomannut joidenkin muoti- ja tyylibloggaajien nykyään lisäävän asupostauksiinsa vuoden, jolloin he ovat ostaneet tai saaneet vaatteensa ja asusteensa. Varsinkin niin sanottujen isompien “vaikuttajien” kohdalla se on minusta tosi hyvä idea, sillä ei heitä tyhjän takia vaikuttajiksi kutsuta, vaan heillä on oikeasti mahdollisuuksia vaikuttaa seuraajiensa kulutukseen. Moni suomalaisistakin on bloggaajista kertonut alkaneensa pohtia omaa kulutustaan tarkemmin, ja on hyvä, jos he voivat konkreettisesti näyttää, etteivät enää osta tai kaupallisten yhteistöiden tiimoilta ota vastaan uusia vaatteita yhtä usein kuin aiemmin. Itsekin ajattelin alkaa toteuttaa tätä vuosilukutapaa uutena ostettujen vaatteiden ja asusteiden kanssa, vaikken mikään vaikuttaja olekaan. Uskon nimittäin, että jos tavallaan teen itsestäni tilivelvollisen itselleni (ja toki samalla teillekin), se nostaa omalla kohdallani entisestään uutena ostamisen kynnystä. Jos näkisin yhtäkkiä konkreettisesti mustana valkoisella, että uusia ostoksia alkaisi tälle vuodelle kertyä, niin se varmasti saisi hidastamaan tahtia. Vaikuttaako hyvältä idealta?

I know I already said it in my last post, but I’m just so sick of winter. Every time I get excited about spring, there’s always a new blizzard or a new freezing day to crash my high hopes. It’s very hard to not be a winter person and live in a place where winter is so depressingly long.

At some point during the past few years I got tired of wearing skinny jeans and mainly started wearing skirts and dresses instead. However, lately I’ve realized that skinny jeans are not the only option for pants! So nowadays it’s not such a rare event to see me wearing pants because I’ve found some really cool ones, including my favorite pair: these 60’s black & green brocade cigarette trousers with golden flower pattern. I can’t wait to wear them with shaftless shoes to show my bare ankles when it’s warm enough. I also would really like to combine them with something else than black but I’m having hard time figuring out what to wear them with. A light pink top might look good, or maybe yellow or orange? Maybe I could even try pattern mixing (even though I’m very bad at it)?  What do you think?

I thought I could start writing down the year when I bought all the non-second hand and non-vintage pieces of my outfits. I’ve seen some fashion influencers doing it and I think it’s a good way to show that you really are trying to buy less new stuff and wear your old clothes instead. Do you think it’s a good idea?

w/ ♥, Hanna

SÄÄSTELETKÖ KIVOJA ASIOITA “PAREMPAAN HETKEEN”?

Taidan kutsua aika monia vaatteitani lempivaatteiksini. Ehkä olenkin vihdoin tyylillisesti siinä ideaalitilanteessa, että vaatekaappi (=vaatehuone) on täynnä pelkkiä suosikkijuttuja. Niinhän sen pitäisikin olla! Vaatehuoneessani on kuitenkin joitain ihan ykkössuosikkeja (lempisuosikkeja? suosikkilemppareita?), jotka ovat ylitse muiden. Usein nämä ovat sellaisia vähän erikoisempia statement-juttuja, tunnearvoltaan tärkeitä mummuni vanhoja vaatteita tai sitten jotain tosi hienoja ja laadukkaita vintage-löytöjä, jotka olen onnistunut hankkimaan maksamatta maltaita. Juuri tuo onnistumisen tunne tuo usein oman lisänsä siihen, kuinka innostunut jostain vaatelöydostä olen.

Tämä punainen, mokkanahasta valmistettu, liivistä ja hameesta koostuva 70-luvun setti kuuluu viimeksi mainittuun kategoriaan. Törmäsin siihen viime vuonna Asos Marketplacella, ja minusta se oli upea, mutta meinasin skrollata vain nopeasti ohi, koska ajattelin sen maksavan vähintään 150 puntaa. 60- ja 70-luvun vaatteista nimittäin pyydetään usein vintage-kaupoissa sievoisia summia, minusta välillä suorastaan törkeää ylihintaa, enkä siksi raaski ostaa moniakaan ihailemiani vintage-aarteita. Pysähdyin kuitenkin vilkaisemaan hinnan, enkä ollut uskoa silmiäni: noin 40 puntaa! Sormi klikkasi “add to bag” -painiketta sillä sekunnilla.

Nämä kuvat ovat itse asiassa niinkin pitkän ajan takaa kuin jouluaatolta, jolloin yhdistin liivihameen mummuni vanhaan kukalliseen sifonkipuseroon, joka on blogissa ollut esillä ennenkin. Yksi ykkössuosikeistani sekin. Minusta yhdistelmä on tosi ihana ja oikein huutaa lempityylivuosikymmentäni eli 70-lukua. Jos järjestäisin gaalan, jossa palkitsisin viime vuoden suosikkiasujani, tämä olisi mukana kärkikahinoissa. Siitä huolimatta en ole käyttänyt asua kovin usein, tällaisenaan itse asiassa vain yhden kerran, silloin jouluaattona. Liiviä olen käyttänyt erikseen muutamia kertoja. Ihailen yhdistelmää kuitenkin jatkuvasti vaatehuoneeni hengarissa ja olen joka kerta kovin onnellinen siitä, että se päätyi juuri minulle.

Syy siihen, miksi asu ei ole päätynyt päälleni useammin, on varsin typerä: minulla on aina ollut omituinen tapa säästellä lempivaatteitani parempia tilaisuuksia varten. Jouluaatto ilmeisesti oli sitten lopulta tarpeeksi hyvä syy näiden vaatteiden pitämiseen, mutta sen jälkeen toista vastaavaa ei näköjään ole tullut. Eihän tällaisessa ole mitään järkeä, koska tuskin vaatteeni nyt kovastakaan käytöstä pahasti kuluisivat, varsinkaan, kun suurin osa niistä on valmiiksi vanhoja ja kestänyt käyttöä jo vuosikymmeniä. Yksi syy tämän blogin perustamiselle oli se, että minulla olisi oikeasti syy kehitellä kaikista kivoista vaatteistani erilaisia asuja sen sijaan, että panttaisin niitä kaapeissani. En ole kuitenkaan päässyt hölmöstä tavastani täysin eroon, vaan usein joku pieni ääni päässäni on sanomassa, että en voi pukea lempimekkoani arkena töihin, vaan minun on säästeltävä sitä johonkin erityisempään hetkeen ja pukeuduttava sen sijaan johonkin vähän tylsempään. Tällä ajatustyylillä lempivaatteet uhkaavat jäädä kaappiin, koska mikään tilaisuus ei välttämättä ole tarpeeksi hyvä, vaan on mahdollista, että aina tulee parempi, johon vaatetta on säästettävä.

Tämähän on juuri sitä paljon parjattua “sitten kun” -elämää pahimmillaan. Eikä sitkuttelu todellakaan jää pukeutumiseen, vaan minä ja varmasti moni muukin jää panttaamaan ihan kaikenlaisia elämän pieniä iloja tulevaisuutta varten, sitä “parempaa hetkeä” varten. Kesällä ei voi mennä rannalle, ennen kuin on tiputtanut viisi kiloa. Tavallisena tiistaina ei kateta ruokapöytään sitä vuosien mittaan kerättyä suosikkiastiasarjaa, vaan syödään joistain “vähän huonommista”. Ei voi ostaa kukkia maljakkoon, jos samaan aikaan nurkissa pyörii muutama villakoira. Viikonloppuna pystyy rentoutumaan ja lukemaan rauhassa sohvalla kirjaa vasta sitten, kun koti on puunattu puhtaaksi katosta lattiaan. Elokuvissa karkkipussia ei saa avata vielä mainosten aikana, vaan se on säästettävä itse leffaa varten. Herkkuja on muutenkin oikeus syödä vasta siinä vaiheessa, kun on tehnyt raskaan urheilusuorituksen ne ansaitakseen. Aamulla ei voi tehdä kivaa meikkiä, jos sattuu olemaan finni nenässä tai huono hiuspäivä. Mikään kiva juttu ei siis koskaan ole ansaittu nykyhetkessä, vaan sitten hamassa tulevaisuudessa, kun hetki on täydellinen tai ainakin parempi kuin nyt.

Aika surullista. Minä yritän ainakin tästä lähtien muistaa paremmin, että myös tämä hetki ja tämän hetken minä ovat kivojen juttujen arvoisia. Yritä sinäkin! Pue se lempivaatteesi huomenna töihin. Tee makaronilaatikolle oikein hieno kattaus lautasliinoineen päivineen. Puhalla pölypallot syvemmälle sohvan alle ja asettele tulppaaneja maljakkoon. Älä kiellä pientä herkutteluhetkeä itseltäsi. Äläkä ihmeessä välitä siitä finnistä nenässä, vaan sipaise huulillesi kirkkainta huulipunaasi.

Korvikset/Earrings – Second Hand/Niin Mua

Pusero/Blouse – Mummuni vanha/My grandmother’s old

Liivi & Hame/Waistcoat & Skirt – Black Label Vintage

Sukkahousut/Tights – Lindex

Kengät/Shoes – Vintage/Protect Me

This 70’s suede waistcoat & skirt co-ord set is one of my best vintage finds last year. I was scrolling through Asos Marketplace and I added it to my shopping bag in less than a second as soon as I saw it. I love everything about it: the color, the shape, the material, the golden buttons and the way it screams “the 70’s” which is, without a doubt, my favorite style decade. The co-ord is just perfet in every way and fits me perfectly. It’s also a perfect macth for my grandmother’s old chiffon blouse from the same decade. Did I already say “perfect”?

I know I call many of my clothes my favorites, but shouldn’t it be your goal to have a closet full of your favorite pieces? However, some of my clothes, like this co-ord, are my ultimate favorites. For some reason though, I tend to have this stupid habit of saving my favorite things “for best” – whatever it means. I mean, for example, that I too often think that I can’t wear something I really love on a normal day at work because I have to save it for a “more special occasion”. Or that I don’t deserve to wear a bright red lipstick if I happen to have a bad hair day. Or that I can’t buy flowers to my home unless I’ve cleaned everything first. Or that I have to excercise before I can eat anything sweet.

It’s very sad, because this all means that the current moment and the “current me” are not worth any nice things. I’m trying my best to get rid of this mindset – and everyone else should too! Wear your favorite dress to work tomorrow. Let your hair dry on it’s own and just put on that red lipstick. Blow the dust bunnies deeper under the sofa and buy some tulips, it’s the season. Eat a cupcake if you feel like it.

w/ ♥, Hanna

P.S. Kiitos Niin Mualle parin viikon takaisen postaukseni jakamisesta Facebookissa! Jos siellä on joku, joka eksyi sitä kautta tänään eka kertaa tämän blogin pariin, niin oikein paljon tervetuloa!