KYMMENEN KYSYMYSTÄ (9 x miksi ja 1 x kuka)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1. Miksi Pride ärsyttää joitain niin paljon? Ei huvita edes avata Facebookia, koska jos jossain edes vilahtaa vähän sateenkaarta, kommenttiboksi on heti täynnä raivoa, jota en jaksaisi lukea ollenkaan. Aivan paska perustelu on se, että ärsytyksen aihe olisi “homouden korostaminen”, koska heteroutta korostetaan mediassa edelleen paljon enemmän. Miksi muuten nämä raivoajat vaikuttavat olevan pitkälti samoja tyyppejä, jotka riehuvat myös ilmastonmuutokseen liityvien uutisten kommenttiosioissa? Painukaa jo jonnekin kiven alle, juntit. Love is love.

Why are some people so annoyed by the Pride? Love is love, people.

2. Miksi Keski-Euroopassa on helleaalto ja täällä +15? Tämän postauksen kuvat on otettu sinä päivänä, kun Oulu oli 32 asteen lämpötilallaan Suomen kuumin paikka, enkä ikuisena kesäihmisenä malta odottaa, että helle palaisi takaisin. Älkää muuten välittäkö sotkuisesta tukasta ja hikisestä naamasta, ne johtuvat siitä, että pysähdyimme Teemun kanssa ottamaan kuvat pyöräilymatkalla keskustasta kotiin. Ja kyllä, pyöräileminen liehuvissa helmoissa on aivan mahdollista. On pelkästään tekosyitä kulkea autolla alle kymmenen kilometrin matkoja. (Tämä mekko on muuten esiintynyt blogissa aiemminkin.)

Why is it almost +40 °C in Central Europe and +15 °C here? These photos were taken a couple of weeks ago when it was +32 °C in Oulu.

3. Miksi pienikin määrä saippuaa vaahtoaa niin paljon poreammeessa? En siis yhtään vihjaile siihen suuntaan, että joku olisi juhannuksena mökillä keksinyt kaataa vähän Palmoliveä poreiden sekaan.

Why does a very small amount of soap make so much foam when you add it in a jacuzzi? And this is in no way related to our Midsummer weekend at the cabin.

4. Miksi avasin juhannuksena punaviinipullon vain juodakseni siitä yhden lasillisen verran? Nyt minun on juotava punaviiniä joka ilta, ettei avattu pullo menisi pilalle, koska eihän sitä poiskaan voi heittää. On siis punaviinin syytä, jos tässäkään postauksessa ei ole päätä eikä häntää.

Why did I open a bottle of red wine during the Midsummer weekend only to drink one glass? Now I have to drink red wine every night so that it wouldn’t get spoiled.

5. Miksi en ottanut juhannuksena juuri ollenkaan kuvia? Öisiä puhelinselfieitä ei lasketa. Koska kuvatodisteita ei ole, niin nyt voitte vain kuvitella seuraavat tilanteet: grilli liekeissä, vaahtokylpy, hyvin alkaneen mölkkypelin katkaissut ukkoskuuro, kukkaseppeleet, jälleen ukkonen, drinkkejä, aamuöinen retki mökkikylän toiselle puolelle, lisää kylpyvaahtoa.

Why didn’t I take any photos during our Midsummer weekend?

6. Miksi keskittymiskykyni on niin huono nykyään? Siis ihan todella huono. Niin huono, etten millään jaksa keskittyä keksimään tähän edes yhtä esimerkkiä.

Why is my ability to concentrate so bad nowadays?

7. Miksi en ole 29 vuoden aikana oppinut syömään aamupalaa? Minulla on, ties kuinka monetta kertaa elämässäni, meneillään yritys ottaa aamiainen mukaan aamurutiineihini. Joka kerta yritys kantaa hedelmää parin viikon ajan, kunnes palaan vanhoihin tapoihini ja unohdan koko jutun. En ole koskaan ollut kova tuntemaan nälkää eikä minulle yksinkertaisesti vain tule mieleen syödä aamuisin.

Why haven’t I learned to eat breakfast during 29 years?

8. Miksi en kehtaa kommentoida Instagramissa ihmisille, joilla on paljon seuraajia?  Joskus haluaisin kommentoida jollekin jotain, mutta sitten katson, että hänellä on ihan hirveästi seuraajia ja kaikki muutkin kommentoijat ovat sellaisia, joilla on paljon seuraajia. Sitten en uskallakaan kommentoida mitään, vaikka minulla olisikin ollut jotain sanottavaa.

Why am I afraid of commenting on people’s Instagram photos if they have a lot of followers? It always seems to me that also the other people commenting there have huge amounts of followers and then I get scared and don’t say anything even though I would have had something to say.

9. Miksi en osaa sanoa kaupan myyjille “moi”? Sanon aina “terve”. Muuten kyllä sanon ihan luontevasti “moi”, mutta jostain ihmeellisestä syystä en kaupassa. Tämä tapa paljastaa aina maalaisuuteni pääkaupunkiseudulla käydessäni. Myyjät siellä katsovat oudosti, jos heitä tervehtii terve-sanalla.

Well, this is related to Finnish language, but for some weird reason, I am not able to say “hello” in a short and modern way (“moi”) when I go to a grocery store. I use a longer and more old-fashioned word instead (“terve”).

10. Kuka tulisi meille pesemään ikkunat?  Olemme asuneet tässä asunnossa nyt yli kolme vuotta, eikä kyseistä toimenpidettä ole suoritettu kertaakaan. Saa tulla myös imuroimaan ja pyyhkimään pölyt. Ja leikkaamaan nurmikon ja kitkemään rikkaruohot. Ja järjestelemään vaatehuoneen. Kopistelemaan matot. Pesemään kaikki käsinpesua vaativat pyykit. Puhdistamaan mikron.  Tyhjentämään suihkun lattiakaivon. Kastelemaan kukat. Mielellään myös tekemään ruokaa minulle ensi viikolla, kun Teemu lähtee reissuun.

Who would like to come and clean our house? We haven’t washed the windows in three years.

Hattu/Hat – Jaggar Vintage

Korvikset/Earrings – Aarikka

Laukku/Bag – Vintage, kirpparilta/flea market

Mekko/Dress – Itse tehty/DIY

Vyö/Belt – Isäni vanha/My father’s old

Kengät/Shoes – Moheda (2018)

w/ ♥, Hanna

10 X JEE

Kymmenen kivaa tämän hetken juttua tässä näin:

Ten positive things right now:

1. KESÄSÄÄ. Ei tarvetta sanoa muuta.

Summer weather.

2. Alkukesän kukkivat puut: ensin tuomet, omenapuut ja koristekirsikat, sitten pihlajat, nyt syreenit, lumipalloheisi ja alppiruusut. Onko muidenkin mielestä puiden ja pensaiden kukkaloisto ollut tänä vuonna jotenkin poikkeuksellisen hienoa vai olenko minä vain oppinut katsomaan  kunnolla ympärilleni? Jopa takapihamme orapihlaja-aidassa on ollut kukkia. En ole koskaan aiemmin huomannut niitä.

Blooming trees.

3. Pohjolan valkeat kesäyöt. Elän niistä. En haluaisi mennä nukkumaan ollenkaan.

Nightless nights.

4. Kesäiset asukokonaisuudet. Olen räjäyttänyt kesämekkovarastoni vaatehuoneen uumenista työhuoneen sohvalle ja lattialle, jotta kaikki olisivat näkyvillä ja yksikään ei vahingossa unohtuisi käyttämättömänä kaappiin nyt kun niitä vihdoin voi pitää. Lupailin jo eilen Instagramin puolella, että tämä on viimeinen asu ennen syksyä, jossa näkyy sukkahousuja tai villabaskereita. (Tänne blogin puolelle on tosin tulossa vielä pari kylmemmän sään asua erään myöhemmin julkaistavan postauksen kuvitukseksi.)

Summer outfits (not this one though, I’ll start posting them later).

5. Ompeluinspiraatio. Keksin vihdoin, mitä teen muutamista kankaista, jotka ovat olleet ompelukorissa jo aika pitkään. Tällainen inspiraatio iskee yleensä vain kesäisin, koska kesäpukeutuminen on niin paljon inspiroivampaa kuin talvipukeutuminen. Käytän mallina vanhoja vaatteitani, joista piirrän kaavat, eikä minulla ole saumuria, vaan joudun siksakkaamaan kaikki saumat tavallisella ompelukoneella. Kovin ammattimaista toimintaa ompeluharrastukseni siis ei ole, mutta pääasia on, että itse olen ompeluksiini tyytyväinen. Kunpa vain vuorokaudessa olisi enemmän tunteja!

I found an inspiration to sew summer clothes.

6. Äänikirjat. Miksi en ole tajunnut niiden mahdollisuuksia aiemmin? Äsken mainitusta vuorokauden rajoitetusta tuntimäärästä johtuen en ehdi lukea läheskään niin paljon kuin haluaisin. Nyt – näin muutama vuosi kaikkien muiden maailman ihmisten jälkeen – olen tajunnut, että äänikirjojahan voi kuunnella meikatessa, työmatkoilla, lenkillä, ruokaa laittaessa, töissä mikroskopoidessa ja ylipäänsä kaikkia niinä hetkinä, kun suorittaa jotain mekaanista toimintoa, jossa aika muuten menisi niin sanotusti hukkaan. Olen sitä ihmistyyppiä, joka ei yleisesti ottaen pysty hirveän hyvin keskittymään kuulemaansa, joten pitkään suhtauduin kirjojen kuuntelemiseen epäilevästi. Huomasin kuitenkin, että hyvä kirja kyllä vie mukanaan myös äänimuodossa. Sain juuri kuunneltua Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, tällä hetkellä kuuntelussa on Saara Turusen Rakkaudenhirviö ja seuraavana listalla saman kirjailijan Sivuhenkilö.  Pitäisiköhän perustaa blogiin jonkinlainen Hannan kirjanurkka -kategoria kirja-arvosteluita varten?

Audiobooks.

7. Töissä eräs eksperimentti meni mönkään ja kalliita reagensseja ja tarvikkeita meni hukkaan, ajasta puhumattakaan. Ai millä tavalla tämä on hyvä asia? No sillä, että vika oli kyseiseen eksperimenttiin käytetyssä laitteessa, ei minussa! Eikös sitä sanota, että kaikesta voi löytää jotain positiivista?

An experiment at work was ruined but it was the instrument’s fault, not mine.

8. Lyhyt työviikko. Olen niin loman tarpeessa, mutta sitä odotellessa tämäkin helpottaa.

It’s midsummer eve on Friday and it means the work week is one day shorter than usual.

9. Tiedossa on pitkästä aikaa mökkijuhannus kaveriporukalla Kainuun maisemissa. Tulee niin hauskaa!

Upocming midsummer celebration at a cabin with a group of friends.

10. Tämä lista. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin tällaisen listan laatiminen silloin tällöin todella auttaa huomaamaan positiivisia asioita elämässä. Millainen sinun positiivisten asioiden listasi on?

This list. Listing good things every once in a while really helps you to see the positive aspects in life, don’t you agree? What’s on your list?

Baskeri/Beret – Äitini vanha/My mother’s old

Korvikset/Earrings – Vintage (Aarikka)/Niin Mua

Takki/Coat – Vintage (Valioasu)/Vintaholic

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Mekko/Dress – Second hand/Rekki

Vyö/Belt – Isäni vanha/My father’s old

Kengät/Shoes – Vintage/Protect me

Hyvää juhannusviikkoa!

w/ ♥, Hanna

KASUAALI PERJANTAI

Niin no, siis nythän on toki sunnuntai. Mutta toissapäivänä oli perjantai ja myös kaksi viikkoa ja kaksi päivää sitten oli perjantai. Ja silloin pukeuduin tällaiseen asuun. Huomaatteko, kuinka asukuvien viive on pikkuhiljaa kutistunut? Hyvä minä! Tuolloin oli paljon kylmempää kuin nyt, joten asukokonaisuuskin on sen mukainen, mutta ei anneta sen häiritä. Ihan oikeita kesäasujakin on kyllä tulossa, kun nyt säät vihdoin sallivat sellaisiin pukeutumisen. Ainakin Oulussa on tänään ja eilen ollut ihanan lämmintä. Eilen päivällä istuskelin kahvilan terassilla muutaman ystäväni kanssa (ja poltin päänahkani jakauksen kohdalta – MIKSI, OI MIKSI minulla ei ollut hattua?) ja illalla omalla terassillamme roseeviinilasillisen kanssa.

Tälläkin hetkellä kirjoittelen juuri takapihamme terassilla, nyt edessäni kahvikupillinen ja kulhollinen suosikkijäätelöäni eli Aino-maitosuklaata, koska mikäpä muu olisi parempaa kesätekemistä kuin terassilla lorviminen erilaisten syötävien ja juotavien asioiden kanssa. Ajoittainen länsituulen puuska tosin tuo mukanaan talven aikana Perämereen varastoitunutta kylmää ilmaa rikkoen välillä harmonian, mutta en silti aio valittaa. Vaikka tykkäisinkin vielä huomattavasti helteisemmistä lämpötiloista, niin kaikki on hyvin niin kauan, kuin oikukkuudestaan harmillisen tunnettu Suomen kesä on jotain muuta kuin +10 ja tihkusadetta. Millainen sää on ollut siellä päin maailmaa, missä sinä olet?

Tuona mainittuna parin viikon takaisena perjantaina kökin ensin puolet päivästä konfokaalimimikroskoopin ääressä pimeässä huoneessa ja toisen puolikkaan kuumassa ja huonosti ilmastoidussa soluviljelylabrassa, josta poistuttua on aina sellainen olo kuin olisi tehnyt raskaan urheilusuorituksen. Päätin kerrankin olla käytännöllinen ihminen ja valitsin mukavat vaatteet: rennon college-paidan ja hameen, joka ei purista mistään, paitsi ehkä vyötäröltä, jos syö liikaa lounaalla.

College-paidat eivät ehkä noin yleisesti ottaen kuulu tyyliini, mutta tämä kauniilla kukkakuosilla koristettu Saints and Mortalsin versio on ollut yksi lempivaatteistani jo neljä vuotta. Bongasin sen alunperin Espoon Sellon Carlingsista joskus vuoden 2015 syksyllä, mutta oikeaa kokoa ei ollut jäljellä, joten sitten metsästin sitä ympäri Carlingseja, kunnes Oulun Ideaparkin myymälässä tärppäsi. Onneksi niin, sillä paita on ollut tosi ahkerassa käytössä siitä lähtien eikä osoita mitään kulumisen merkkejä.

Minulle on hyvin tyypillistä, että muistan tarkkaan jokaisen vaatteeni ja asusteeni ostoajankohdan ja -paikan. Olisin utelias tietämään, onko minulla jotenkin erityisen kiintynyt suhde vaatteisiini, vai muistavatko muutkin ihmiset tällaiset asiat. Kerro kommenteissa!

Hattu/Hat – Stockmann (2017)

Takki/Jacket – Selected (2017)

Laukku/Bag – Hugo (2017)

Paita/Sweatshirt – Saints & Mortals (2015)

Hame/Skirt – Second hand (Monki)/Rekki

Kengät/Shoes – Vintage/Niin Mua

I don’t always wear a sweatshirt but when I do, it has to have a floral print. This one has been one of my favorite clothes since 2015. I wore this casual outfit two weeks ago when it was still pretty cold but for the past two days the weather has been amazing. How about where you live?

w/ ♥, Hanna

KUPPI NURIN JA 70-LUVULTA PÄIVÄÄ

Eilen se tapahtui. Se, mikä tapahtuu joka maaliskuussa: meni ihan kokonaan kuppi nurin talven kanssa. Kippaaminen ajoittui siihen hetkeen, kun iltalenkillä puhelin ennen pimenemistään kohteliaasti ilmoitti, ettei aio tällaisia lämpötiloja sietää. Itsekin olisin mieluiten jossain kylmänhorroksessa, tiedottomassa tilassa odottamassa sitä päivää, kun ilmassa on vihdoin oikeasti kevään tuntua. Sen sijaan olen jälleen kerran ajautunut vellomaan jokamaaliskuisessa epätoivonsekaisessa kärsimättömyydessä: kevät ei tule ikinä, lumi ei sula koskaan, muuttolinnutkin varmaan  jäävät jonnekin matkan varrelle. Pitäisi ehkä lopettaa Instagramin selaaminen. Katkerana katselen kaikkien muiden kukkamekkoja ja paljaita sääriä, kun itse istun sisällä ja toivon, että kahdenkymmenen pakkasasteen sijaan olisi edes vaikka vain viisi astetta.

Elän neule ja midihame -yhdistelmissä siihen asti, että kevät lopulta tulee. Jos tulee. Kun olin töissä pukeutuneena tähän asuun, joku kommentoi, että näytän suoraan 70-luvulta hypänneeltä. No, se oli tarkoituskin. Hame onkin oikeasti peräisin kyseiseltä vuosikymmeneltä. Neuleen löysin vastikään kirpparilta. Äitini tekemä laukku (vanhasta farkkukankaasta ja kirpparilta löytyneestä virkatusta pitsistä) sopi mielestäni tähän asuun täydellisesti. Mitä pidätte?

Korvikset/Earrings – Second Hand (Aarikka)/Niin Mua

Neule/Sweater – Second Hand (H&M)

Laukku/Bag – Äitini tekemä/Made by my mother

Vyö/Belt – Vanzetti

Hame/Skirt – Sooki Sooki Vintage

Kengät/Shoes – Vagabond

I’m so sick of winter, hurry up, spring! I keep scrolling through my Instagram feed and seeing people wearing dresses with bare legs and getting so excited about spring while I’m sitting inside and it’s still -20. The midi skirt & sweater combo will be my uniform until spring actually arrives. Someone at work told me i looked like I jumped right out of 70’s. Well, that was my intention.

Kevät, kiirehdi!

w/ ♥, Hanna

LUOTTOASUN ANATOMIA

On väsyneitä päiviä, jolloin aamuisin sängystä nousemiseen vaaditut ponnistelut vastaavat vähintään matkaa Mordoriin, eikä ainakaan ole yhtään energiaa miettiä, mitä pukisi päälleen. On aamuja, kun nukkuu pommiin tai jää vain liian pitkäksi aikaa peiton alle viivyttelemään esimerkiksi Instagramin selaamisen parissa ja yhtäkkiä huomaa jo olevansa myöhässä. On päiviä, kun aamulla jo valmiiksi on tiedossa jotain epämiellyttävää, kuten hammaslääkäriaika tai jonkin esityksen pitäminen töissä. On rumapäiviä, kun peilikuvassa huomion varastavat silmäpussit pystyisivät kannattelemaan allaan helposti vaikka lyijykynää, hiukset kaipaisivat kipeästi ammattilaisen apua, mutta kampaaja-aikaan on vielä kolme viikkoa tai turvonnut olemus saa ihmiset tekemään kaikenlaisia vääriä oletuksia, vaikkei oikeasti olisi aikomustakaan osallistua synnytystalkoisiin. On reissuja, joille ei voi pakata mukaan paljon tavaraa, vaan on selviydyttävä yhdellä tai kahdella asulla.

Muun muassa tällaisia tilanteita varten on oltava olemassa luottoasu. Sellainen, joka löytyy kaapista helposti, sen kummempia miettimättä tai suunnittelematta. Sellainen, jonka saa kiskottua päälleen nopeasti kiiressäkin. Sellainen, joka on mukava päällä ärsyttävissäkin tilanteissa. Sellainen, joka ei saa rumapäiviä tuntumaan ainakaan entistä rumemmilta. Sellainen, joka hieman säätämällä sopii moneen tilanteeseen. Sellainen helppo asukokonaisuus, jossa tuntee olonsa omaksi itsekseen.

Luottoasun ei ole pakko olla joka kerta juuri samanlainen, vaan se voi olla yksinkertaisesti vain idea, esimerkiksi “täydellisesti istuvat farkut ja hieno t-paita”. Usein luottoasu kuitenkin rakentuu tiettyjen luottovaatekappaleiden ja -asusteiden ympärille, ja muut asun osat saattavat vaihdella. Minun luottovaatekappaleeni on jo monen vuoden ajan ollut musta a-linjainen napillinen farkkuminihame, joskaan se ei ole aina ollut juuri tämä sama, vaan tilasin tämän käytettyjen vaatteiden nettikaupasta edellisen samannäköisen hameeni kulahdettua pahasti pesujen myötä. Nyt olen viisaampi enkä pese tätä hametta kovin usein.

Kun haluan päästä helpolla, puen luottohameeni kanssa jonkun kivan neulepaidan, yleensä värikkään sellaisen, sillä värit piristävät ja varsinkin väsyneinä rumapäivinä tuovat myös – ainakin minun kuvitelmissani – hieman sävyä kalpeille kasvoille. Luottoasuuni kuuluu ehdottomasti myös jonkin sortin päähine, yleensä baker boy -lätsä, jota on näkynyt ja näkyy ihan saletisti jatkossakin asukuvissa enemmän kuin kenenkään oikean bloggaajan kuvissa samaa asustetta näkyisi. Sitten vielä isot korvikset korviin killumaan, jalkaan lempikengät, olalle jokin laukku kokoelmastani, takki niskaan ja arkiasu on valmis. Jos neuleen vaihtaa vaikkapa nättiin puseroon, niin sama konsepti sopii hyvin iltamenoihinkin. Oikeastaan tämän hameen ympärille rakentuva kombo toimii vuodenajasta riippumatta: talvipakkasilla hameen alle voi pukea useamman villasukkahousukerroksen ja vaihtaa nilkkurit vähän järeämpiin saappaisiin, kesällä taas paljaat jalat voi sujauttaa sandaaleihin ja yläosaksi valita jonkin söpön topin.

Hattu/Hat – Stockmann

Korvikset/Earrings – Second Hand/Niin Mua

Neule/Sweater – Vintage/A Splash of Orange

Takki/Jacket – Selected

Laukku/Bag – Vintage/Wardrobe Queen

Hame/Skirt – Second Hand (Stradivarius)/Rekki

Sukkahousut/Tights – Lindex

Kengät/Shoes – Bruno Premi

There are days when you are too tired to think about what to wear. There are mornings when you oversleep or simply spend too much time in your bed scrolling through Instagram, until suddenly you’re in a hurry and have to get dressed very fast. There are days when you already know in the morning that something unpleasant is going to happen – I’m thinking about my dentist’s appointment next Monday. There are times when you don’t feel so pretty. There are trips that you can not pack too many things for.

For these kinds of situations you need a go-to outfit. An outfit that you don’t have to give too many thoughts to when picking it out from your closet. An outfit that you can put on very guickly. An outfit that always feels and looks good on you. An outfit that goes in many situations, at least if you change some pieces. An outfit that just makes you feel yourself when you are wearing it.

The go-to outfit doesen’t always have to look the same. It can be just an idea, like ‘jeans that fit perfectly and a cool t-shirt’, but usually there are some key items. Mine is this cute little black a-line second hand denim skirt with buttons. I dare say that there isn’t a single top that wouldn’t go with it! However, I usually match the skirt with a bright-coloured jumper. I think the combination is a perfect everyday outfit for work. Of course, I also add my favorite shoes and my go-to accessories – big earrings and a baker boy hat. I grab one of my bags, throw on a leather jacket (or a winter coat these days, actually) and I’m good to go. If I replace the jumper with a cute blouse, I can wear this outfit for the evening too. The skirt also works in summer with sandals, bare legs and a nice top.

Millainen on sinun luottoasusi? What’s your go-to outfit like? 

w/ ♥, Hanna

UUSI VUOSI, VANHAT KUVAT

Hyvää keskiviikkoa, ystävät! Arvatkaa, mistä tietää, ettei ole tullut päiviteltyä blogia hetkeen? No siitä, että mieheni – joka ei blogia edes lue – kyselee, miksi en ole postannut pitkään aikaan mitään. Edellisestä postauksesta on tosiaan vierähtänyt melkein huomaamatta puolitoista kuukautta, sillä loppuvuosi oli jatkuvan migreenin ja kaikenlaisen työ- ja joulustressin takia niin vaikeaa aikaa, etten ehtinyt tai oikeastaan jaksanutkaan keskittyä blogiin ollenkaan.

Odotinkin joululomaa todella kovasti. Toivoin, että ehtisin nukkua univelkani pois, ulkoilla kerrankin valoisaan aikaan, rentoutua hyvien kirjojen parissa, kuvailla asuja ja muutakin, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa sekä tietysti päivittää ahkerasti blogia. Perinteiseen tapaani sain kuitenkin heti alkajaisiksi sukulaislapsilta flunssatartunnan, ja loppuloma kuluikin sängynpohjalla ympärivuorokautisesti Game of Thronesia tuijottaen, kun muuhun ei energia riittänyt eikä nukkumisestakaan tullut mitään. Katsoin muuten kyseistä sarjaa ensimmäistä kertaa ja tietysti kaikki seitsemän kautta heti kerralla läpi, joten vihdoin tiedän, mistä kaikkialla puhutaan ja pääsen huhtikuussa mukaan viimeisen kauden hypetykseen.

Sairaana sängyssä makaaminen ja läppärin ruudun tuijottaminen ei kuitenkaan oikein vastannut käsitystäni kaipaamastani levosta ja rentoutumisesta. Tiedättekö sen tunteen, kun on nukkunut koko yön levottomasti painajaisia nähden ja aamulla herää väsyneempänä kuin nukkumaan mennessään? No, juuri samanlainen tunne minulla oli reilu pari viikkoa sitten, kun palasin lomalta töihin: olin rasittuneempi kuin lomalle lähtiessäni ja olisin kaivannut sairastamiseen kuluneen loman perään uuden loman palautumista varten. Minun kohdallani uusi vuosi ei siis valitettavasti alkanut yhtä lailla intoa puhkuen kuin se on monella muulla näyttänyt alkaneen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt alkaa onneksi taas tuntua, että elämä voittaa. Ilokseni voin kertoa, että migreeni on vähentynyt huomattavasti – edellisen kerran olen kärsinyt siitä joulunalusviikolla! Koputtelen asian johdosta päivittäin erinäisiä puu- ja lastulevypintoja. Lisäksi flunssa alkaa näin kuukauden jälkeen olla vihdoin kunnolla selätetty, ja hitaasti mutta varmasti lisääntyvä valon määrä on kohentanut väsynyttä, raihnaista ja kaamosmasentunutta olotilaani, josta kärsin aina talvisin. Olen huomannut, että kaamosoireiluani helpottaa huomattavasti, jos saan viettää valoisaan aikaan ulkona edes pienen hetken. Siksipä kiitän onneani liukuvasta työajastani ja pyöräilen tarkoituksella töihin vasta siinä vaiheessa, kun aurinko on jo noussut.

Nyt kun olen päässyt eroon sairaalloisesta hormonipalelustani, niin talvi ylipäätään ahdistaa minua huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosina, enkä odota kevättä ihan yhtä epätoivoisesti. Viime vuonna kovat pakkaset kestivät tammikuusta maaliskuulle saakka, ja lähes joka ilta tulin töistä itkien kotiin, koska mikään määrä vaatteita ei tuolloin estänyt kylmyyttä luikertelemasta luihini ja ytimiini, ja ulkona oleminen vain tuntui niin helkutin pahalta. Tänä vuonna kyyneliltä on onneksi vältytty!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska syksyllä postailu jäi vähemmälle, niin muutamat syksyiset asukuvatkin jäivät julkaisematta. Vaikka tunnenkin laahaavani aivan ajastani jäljessä, niin ajattelin kuitenkin tykitellä niitä tänne seuraavien päivien aikana ennen kuin siirryn talvisempiin asuihin. Muutama aika kiva kokonaisuus tuli nimittäin syksyn mittaan kuvattua, eikä niitä kuvia hukkaankaan viitsisi heittää.

Tämä asu itse asiassa näytti minusta livenä paljon kivemmalta kuin kuvissa. Voisin vaikka vannoa, että oikeasti vaatteet istuivat päälleni paremmin kuin kuvien perusteella voisi olettaa. Lisäksi hiukseni näyttävät kuvissa ihan hölmöiltä, koska kuvat otettiin heti sen jälkeen, kun olin tehnyt kiharat, eivätkä ne olleet vielä ehtineet “asettua aloilleen”. Meikkinikin oli tuona päivänä minusta oikeasti kiva, mutta kuvissa näyttää kuin sitä ei olisi ollenkaan. No, aina ei voi onnistua, etenkään asukuvissa.

70-luvun mokkahousut tilasin syksyllä, kun innostuin leveälahkeisten housujen uudesta aallosta. Tykkään niiden vähän vajaasta mitasta ja löysähköstä mallista. Ne ovat itse asiassa osoittautuneet aivan loistaviksi housuiksi viime aikojen kolmeakymmentä astetta hipoviin pakkasiin, sillä ne pysäyttävät tehokkaasti kylmän viiman, ja lisäksi niiden alle voi pukea helposti vaikka kolmekin kerrosta merinovillaisia sukkahousuja lämmittämään. Olen aina erittäin tyytyväinen löytäessäni uusia keinoja pukeutua oman tyylini mukaisesti pakkassäähän, sillä en voi sietää – itselläni – toppahousutyyliä muuten kuin lenkillä ja laskettelurinteessä. Suunnitelmissani onkin tehdä lähiaikoina postaus tyylikkäästä pakkaspukeutumisesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Stockmann

Korvikset/Earrings – Second Hand/Niin Mua

Neule/Sweater – Second Hand -kauppa Brisbanessa/Second Hand Shop in Brisbane

Takki/Jacket – Selected

Laukku/Bag – Vintage/Niin Mua

Housut/Trousers – Peekaboo Vintage

Kengät/Shoes – Shoe the Bear

Miltä asu sinusta näyttää? Entä miten sinun vuotesi on alkanut?

It’s a new year and I’m back (with old pics, though)! I’ve been feeling kind of sick and tired for the past two months with migraine and a cold and all, but now I feel that I’m finally getting my energy back. There are a few fall outfits that I really want to post before moving on to winter looks, and this is one of them. I love those 70’s suede trousers but I think they look much better live than they do in the photos. It’s actually really cold in Finland right now (close to -30 °C) and those trousers are just great for this kind of weather because they block the freezing wind and I can easily fit two or three layers of woollen tights underneath them to stay warm. What do you think about the outfit? And how’s your January been so far?

w/ ♥, Hanna

TALVIAJAN TAHMEAA TAJUNNANVIRTAA

Vuoden vaikein neljännes eli marras-tammikuun välinen ajanjakso on täällä. Se on tälläkin kertaa alkanut tahmeasti. Talviaikaan siirtyminen tuntuu vielä yli viikon jälkeenkin kerta kaikkiaan kamalalta, kun illat pimenevätkin yhtäkkiä niin aikaisin. Päivisinkään ei ole valoisaa, vaan ilmassa on harmaata sumua ja auringon edessä kilometrin paksuinen pilvikerros. Iltaisin katulamppujen valo heijastuu märästä asvaltista suorastaan oksettavan kelmeänä, paitsi silloin, kun lamput on säästösyistä sammutettu. Lonkeronharmaan ja kelmeänkeltaisen lisäksi muita värejä ei maailmassa sitten olekaan. Kaikki elämä on pysähtynyt eikä missään tapahdu mitään. Viime vuonna tähän aikaan pakenin neljäksi viikoksi Australiaan, mutta nyt mitään livistämismahdollisuutta ei ole tiedossa, ja tunnen suunnatonta pakokauhua, kun vain ajattelenkin kolmea edessä olevaa kuukautta – pardon my French – Mörön perseessä. Siis jäätävää ja pimeää, tiedättehän.

Pimeys ja kellonaikojen sörkkiminen ovat sysänneet aivoni kaaokseen. Päivisin yritän vain pysyä hereillä ja selviytyä, mutta siitä huolimatta öisin käyn ylikierroksilla eikä uni tule. Töissä mikään ei etene. Tuijotan silmät ristissä Excelissä olevaa dataa ja taistelen nukahtamista vastaan. Päänsärky vaivaa jatkuvasti. Elän pullalla, koska ruokahalu on kadonnut. Liikunnasta ei voida edes puhua, varsinkaan, kun yskä ja nuha eivät ota hellittääkseen – keuhkojeni pihinästä päätellen olen saanut flunssani jälkeen jonkin sortin jälkitaudin.

Olen aina reagoinut kellojen siirtoon näin. Jostain syystä jo tunnin muutos saa rytmini täysin sekaisin, ja minun on tosi vaikea saada kaikesta uudelleen kiinni. Siitä taas seuraa kaikenlaisia fyysisiä oireita. Jonkinlaista jetlagia tämäkin kai tavallaan on. Onko teillä vastaavaa? Jos jollain on hyviä vinkkejä siitä, miten saada aivonsa tajuamaan päivän ja yön ero ja löytämään jonkinlainen rytmi, niin eikun kommenttia tulemaan! Kiitos EU:n kanssakansalaisille, että järjettömästä ajanvenkslauksesta ollaan vihdoin pääsemässä eroon. Itse toivon, että jäisimme pysyvään kesäaikaan, koska koen oman mielenterveyteni kannalta tarvitsevani kaiken mahdollisimman iltavalon, mutta pääasia nyt kuitenkin on, että siirtelyhullutus loppuisi, ja mieluiten mahdollisimman pian.

En voi edes yrittää väittää näiden kuvien olevan viime päiviltä. Lehdet ovat puissa, pihjajissa on marjoja ja minulla on paljaat nilkat eikä takkia ollenkaan, joten nämä taitavat olla syyskuulta. Olivat vain jääneet julkaisematta, mutta saavat luvan nyt piristää tätä muuten ankeahkoa tunnelmaa. Kuvissa päälläni on korviksia lukuunottamatta pelkästään käytettyjä juttuja. Huomatkaa myös asun pilkku-/palloteema!

Lokakuultakin olisi varastossa muutamat kivat asukuvat, ja päässä kyllä pyörii paljonkin kaikenlaisia teksti-ideoita, mutta aina kun avaan blogin, iskee tyhjän näytön syndrooma. Syytän tätä tahmeaa marraskuuta siitäkin, että ajatukset vain eivät muotoudu sanoiksi. Tai vaikka muotoutuisivatkin, niin sanat eivät kulje aivoista sormenpäihin ja niistä näppäimistölle ja näytölle saakka. Siksi en olekaan postannut puoleentoista viikkoon, vaikka olen melkein joka päivä aloittanut kirjoittamisen. Joka kerta olen myös pyyhkinyt tönköiltä kuulostaneet lauseet pois.

Paljon olisi myös asuja kuvaamatta, mutta kun sekä aamuisin että iltaisin on pimeää, niin kuvaamatta ne meinaavat jäädäkin. Pimeyden takia mitään muutakaan ei ole tullut kuvattua. En tiedä, oletteko huomanneet, että esimerkiksi viikon suosikkikuvia ei ole ilmestynyt aikoihin. En kuitenkaan aio luovuttaa! Asujen suunnittelu ja blogi ovat nimittäin välillä ainoat piristävät asiat kaiken harmauden, pimeyden ja ahdistuksen keskellä. Siksi ainakin parhaat asut on kuvattava! Olen päättänyt, että pyydän Teemun kuvaamaan viikon asut vaikka putkeen aina viikonloppuisin tai varastan välillä aamuisin itselleni hetken valoisaa aikaa ennen töihinmenoa ja menen kameran ja jalustan kanssa pihalle heilumaan. Asukuvat kun ovat minusta tämän blogin olennaisinta kuvasisältöä, ja ainakin niitä haluan postata, vaikka muut kuvat pimeinä kuukausina jäisivätkin vähemmälle.

Hattu/Hat – Pop Sick Vintage

Korvikset/Earrings – Aarikka

Neule/Sweater – Second hand Lindex/Rekki

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Vyö/Belt – Isäni vanha/Used to belong to my father

Hame/Skirt – Mummuni vanha/Used to belong to my grandmother

Kengät/Shoes – Vintage (tehty Suomessa/made in Finland)/Wardrobe Queen

Haluaisin sanoa teille lukijoille, että kiitos, kun olette siellä! Vaikka blogi onkin minulle henkireikä ja kanava oman (pukeutumis)inspiraationi toteuttamiselle, niin en varmasti olisi yhtä motivoitunut kirjoittamaan, jos tätä ei kukaan lukisi. Kiva siis nähdä, että teitä siellä on, ja että juttuni ehkä kiinnostavat. Meinaan olla välillä postauksiani kohtaan turhankin kriittinen sekä kielen, kuvien että sisällön suhteen, mutta yritän ajatella, että postaus on onnistunut, jos saan herätettyä lukijassa jonkinlaisen ajatuksen. Ei sen tarvitse olla mitään hienoa ja ylevää, vaan jokin ihan arkipäiväinen juttu riittää. Ehkä joku muukin vaikkapa kärsii kellojen siirrosta ja sai tämän postauksen luettuaan helpotusta ajatuksesta, ettei ole ainoa. Kenties joku toinen huomasi, että tummanvihreä ja tummansininen näyttävät ihan kivalta samassa asussa tai että löysän yläosan ja väljän hameen yhdistelmään saa hieman muotoa, kun tunkee neuletta hameen sisään ja lisää asuun vyön. Voi olla, että joku jopa hoksasi, että pelkästään käytetyistä vaatteistakin voi saada ihan hyvännäköisen asun ja innostuu kokeilemaan vaikkapa kirppistelyä itsekin. Tai ehkä joku vain naurahti Mörön perseelle.

Varoitin jo otsikossa tajunnanvirrasta, ja sitähän tämä totisesti olikin. Ehkä ensi kerralla tapaamme selkeämpien ajatusten merkeissä.

I’m so jealous of people who live somewhere where November is still considered autumn and filled with colourful leaves and even sunshine at times. For us in the North, November is – along with December and January – one of the most depressing months of the year, because all the leaves have fallen, days get really – I mean really – short and the sky is covered by thick clouds most of the time. So even when there’s daylight, everything’s just grey. That’s why I’ve been feeling a bit under the weather lately and too tired to post anything. It’s also very difficult to find time to take outfit photos when it’s dark all the time, but I will try to do that in weekends, and I also have many nice outfits from October yet to post. This polka dot -themed outfit is actually from September.

w/ ♥, Hanna