LUOTTOASUN ANATOMIA

On väsyneitä päiviä, jolloin aamuisin sängystä nousemiseen vaaditut ponnistelut vastaavat vähintään matkaa Mordoriin, eikä ainakaan ole yhtään energiaa miettiä, mitä pukisi päälleen. On aamuja, kun nukkuu pommiin tai jää vain liian pitkäksi aikaa peiton alle viivyttelemään esimerkiksi Instagramin selaamisen parissa ja yhtäkkiä huomaa jo olevansa myöhässä. On päiviä, kun aamulla jo valmiiksi on tiedossa jotain epämiellyttävää, kuten hammaslääkäriaika tai jonkin esityksen pitäminen töissä. On rumapäiviä, kun peilikuvassa huomion varastavat silmäpussit pystyisivät kannattelemaan allaan helposti vaikka lyijykynää, hiukset kaipaisivat kipeästi ammattilaisen apua, mutta kampaaja-aikaan on vielä kolme viikkoa tai turvonnut olemus saa ihmiset tekemään kaikenlaisia vääriä oletuksia, vaikkei oikeasti olisi aikomustakaan osallistua synnytystalkoisiin. On reissuja, joille ei voi pakata mukaan paljon tavaraa, vaan on selviydyttävä yhdellä tai kahdella asulla.

Muun muassa tällaisia tilanteita varten on oltava olemassa luottoasu. Sellainen, joka löytyy kaapista helposti, sen kummempia miettimättä tai suunnittelematta. Sellainen, jonka saa kiskottua päälleen nopeasti kiiressäkin. Sellainen, joka on mukava päällä ärsyttävissäkin tilanteissa. Sellainen, joka ei saa rumapäiviä tuntumaan ainakaan entistä rumemmilta. Sellainen, joka hieman säätämällä sopii moneen tilanteeseen. Sellainen helppo asukokonaisuus, jossa tuntee olonsa omaksi itsekseen.

Luottoasun ei ole pakko olla joka kerta juuri samanlainen, vaan se voi olla yksinkertaisesti vain idea, esimerkiksi “täydellisesti istuvat farkut ja hieno t-paita”. Usein luottoasu kuitenkin rakentuu tiettyjen luottovaatekappaleiden ja -asusteiden ympärille, ja muut asun osat saattavat vaihdella. Minun luottovaatekappaleeni on jo monen vuoden ajan ollut musta a-linjainen napillinen farkkuminihame, joskaan se ei ole aina ollut juuri tämä sama, vaan tilasin tämän käytettyjen vaatteiden nettikaupasta edellisen samannäköisen hameeni kulahdettua pahasti pesujen myötä. Nyt olen viisaampi enkä pese tätä hametta kovin usein.

Kun haluan päästä helpolla, puen luottohameeni kanssa jonkun kivan neulepaidan, yleensä värikkään sellaisen, sillä värit piristävät ja varsinkin väsyneinä rumapäivinä tuovat myös – ainakin minun kuvitelmissani – hieman sävyä kalpeille kasvoille. Luottoasuuni kuuluu ehdottomasti myös jonkin sortin päähine, yleensä baker boy -lätsä, jota on näkynyt ja näkyy ihan saletisti jatkossakin asukuvissa enemmän kuin kenenkään oikean bloggaajan kuvissa samaa asustetta näkyisi. Sitten vielä isot korvikset korviin killumaan, jalkaan lempikengät, olalle jokin laukku kokoelmastani, takki niskaan ja arkiasu on valmis. Jos neuleen vaihtaa vaikkapa nättiin puseroon, niin sama konsepti sopii hyvin iltamenoihinkin. Oikeastaan tämän hameen ympärille rakentuva kombo toimii vuodenajasta riippumatta: talvipakkasilla hameen alle voi pukea useamman villasukkahousukerroksen ja vaihtaa nilkkurit vähän järeämpiin saappaisiin, kesällä taas paljaat jalat voi sujauttaa sandaaleihin ja yläosaksi valita jonkin söpön topin.

Hattu/Hat – Stockmann

Korvikset/Earrings – Second Hand/Niin Mua

Neule/Sweater – Vintage/A Splash of Orange

Takki/Jacket – Selected

Laukku/Bag – Vintage/Wardrobe Queen

Hame/Skirt – Second Hand (Stradivarius)/Rekki

Sukkahousut/Tights – Lindex

Kengät/Shoes – Bruno Premi

There are days when you are too tired to think about what to wear. There are mornings when you oversleep or simply spend too much time in your bed scrolling through Instagram, until suddenly you’re in a hurry and have to get dressed very fast. There are days when you already know in the morning that something unpleasant is going to happen – I’m thinking about my dentist’s appointment next Monday. There are times when you don’t feel so pretty. There are trips that you can not pack too many things for.

For these kinds of situations you need a go-to outfit. An outfit that you don’t have to give too many thoughts to when picking it out from your closet. An outfit that you can put on very guickly. An outfit that always feels and looks good on you. An outfit that goes in many situations, at least if you change some pieces. An outfit that just makes you feel yourself when you are wearing it.

The go-to outfit doesen’t always have to look the same. It can be just an idea, like ‘jeans that fit perfectly and a cool t-shirt’, but usually there are some key items. Mine is this cute little black a-line second hand denim skirt with buttons. I dare say that there isn’t a single top that wouldn’t go with it! However, I usually match the skirt with a bright-coloured jumper. I think the combination is a perfect everyday outfit for work. Of course, I also add my favorite shoes and my go-to accessories – big earrings and a baker boy hat. I grab one of my bags, throw on a leather jacket (or a winter coat these days, actually) and I’m good to go. If I replace the jumper with a cute blouse, I can wear this outfit for the evening too. The skirt also works in summer with sandals, bare legs and a nice top.

Millainen on sinun luottoasusi? What’s your go-to outfit like? 

w/ ♥, Hanna

UUSI VUOSI, VANHAT KUVAT

Hyvää keskiviikkoa, ystävät! Arvatkaa, mistä tietää, ettei ole tullut päiviteltyä blogia hetkeen? No siitä, että mieheni – joka ei blogia edes lue – kyselee, miksi en ole postannut pitkään aikaan mitään. Edellisestä postauksesta on tosiaan vierähtänyt melkein huomaamatta puolitoista kuukautta, sillä loppuvuosi oli jatkuvan migreenin ja kaikenlaisen työ- ja joulustressin takia niin vaikeaa aikaa, etten ehtinyt tai oikeastaan jaksanutkaan keskittyä blogiin ollenkaan.

Odotinkin joululomaa todella kovasti. Toivoin, että ehtisin nukkua univelkani pois, ulkoilla kerrankin valoisaan aikaan, rentoutua hyvien kirjojen parissa, kuvailla asuja ja muutakin, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa sekä tietysti päivittää ahkerasti blogia. Perinteiseen tapaani sain kuitenkin heti alkajaisiksi sukulaislapsilta flunssatartunnan, ja loppuloma kuluikin sängynpohjalla ympärivuorokautisesti Game of Thronesia tuijottaen, kun muuhun ei energia riittänyt eikä nukkumisestakaan tullut mitään. Katsoin muuten kyseistä sarjaa ensimmäistä kertaa ja tietysti kaikki seitsemän kautta heti kerralla läpi, joten vihdoin tiedän, mistä kaikkialla puhutaan ja pääsen huhtikuussa mukaan viimeisen kauden hypetykseen.

Sairaana sängyssä makaaminen ja läppärin ruudun tuijottaminen ei kuitenkaan oikein vastannut käsitystäni kaipaamastani levosta ja rentoutumisesta. Tiedättekö sen tunteen, kun on nukkunut koko yön levottomasti painajaisia nähden ja aamulla herää väsyneempänä kuin nukkumaan mennessään? No, juuri samanlainen tunne minulla oli reilu pari viikkoa sitten, kun palasin lomalta töihin: olin rasittuneempi kuin lomalle lähtiessäni ja olisin kaivannut sairastamiseen kuluneen loman perään uuden loman palautumista varten. Minun kohdallani uusi vuosi ei siis valitettavasti alkanut yhtä lailla intoa puhkuen kuin se on monella muulla näyttänyt alkaneen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt alkaa onneksi taas tuntua, että elämä voittaa. Ilokseni voin kertoa, että migreeni on vähentynyt huomattavasti – edellisen kerran olen kärsinyt siitä joulunalusviikolla! Koputtelen asian johdosta päivittäin erinäisiä puu- ja lastulevypintoja. Lisäksi flunssa alkaa näin kuukauden jälkeen olla vihdoin kunnolla selätetty, ja hitaasti mutta varmasti lisääntyvä valon määrä on kohentanut väsynyttä, raihnaista ja kaamosmasentunutta olotilaani, josta kärsin aina talvisin. Olen huomannut, että kaamosoireiluani helpottaa huomattavasti, jos saan viettää valoisaan aikaan ulkona edes pienen hetken. Siksipä kiitän onneani liukuvasta työajastani ja pyöräilen tarkoituksella töihin vasta siinä vaiheessa, kun aurinko on jo noussut.

Nyt kun olen päässyt eroon sairaalloisesta hormonipalelustani, niin talvi ylipäätään ahdistaa minua huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosina, enkä odota kevättä ihan yhtä epätoivoisesti. Viime vuonna kovat pakkaset kestivät tammikuusta maaliskuulle saakka, ja lähes joka ilta tulin töistä itkien kotiin, koska mikään määrä vaatteita ei tuolloin estänyt kylmyyttä luikertelemasta luihini ja ytimiini, ja ulkona oleminen vain tuntui niin helkutin pahalta. Tänä vuonna kyyneliltä on onneksi vältytty!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska syksyllä postailu jäi vähemmälle, niin muutamat syksyiset asukuvatkin jäivät julkaisematta. Vaikka tunnenkin laahaavani aivan ajastani jäljessä, niin ajattelin kuitenkin tykitellä niitä tänne seuraavien päivien aikana ennen kuin siirryn talvisempiin asuihin. Muutama aika kiva kokonaisuus tuli nimittäin syksyn mittaan kuvattua, eikä niitä kuvia hukkaankaan viitsisi heittää.

Tämä asu itse asiassa näytti minusta livenä paljon kivemmalta kuin kuvissa. Voisin vaikka vannoa, että oikeasti vaatteet istuivat päälleni paremmin kuin kuvien perusteella voisi olettaa. Lisäksi hiukseni näyttävät kuvissa ihan hölmöiltä, koska kuvat otettiin heti sen jälkeen, kun olin tehnyt kiharat, eivätkä ne olleet vielä ehtineet “asettua aloilleen”. Meikkinikin oli tuona päivänä minusta oikeasti kiva, mutta kuvissa näyttää kuin sitä ei olisi ollenkaan. No, aina ei voi onnistua, etenkään asukuvissa.

70-luvun mokkahousut tilasin syksyllä, kun innostuin leveälahkeisten housujen uudesta aallosta. Tykkään niiden vähän vajaasta mitasta ja löysähköstä mallista. Ne ovat itse asiassa osoittautuneet aivan loistaviksi housuiksi viime aikojen kolmeakymmentä astetta hipoviin pakkasiin, sillä ne pysäyttävät tehokkaasti kylmän viiman, ja lisäksi niiden alle voi pukea helposti vaikka kolmekin kerrosta merinovillaisia sukkahousuja lämmittämään. Olen aina erittäin tyytyväinen löytäessäni uusia keinoja pukeutua oman tyylini mukaisesti pakkassäähän, sillä en voi sietää – itselläni – toppahousutyyliä muuten kuin lenkillä ja laskettelurinteessä. Suunnitelmissani onkin tehdä lähiaikoina postaus tyylikkäästä pakkaspukeutumisesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Stockmann

Korvikset/Earrings – Second Hand/Niin Mua

Neule/Sweater – Second Hand -kauppa Brisbanessa/Second Hand Shop in Brisbane

Takki/Jacket – Selected

Laukku/Bag – Vintage/Niin Mua

Housut/Trousers – Peekaboo Vintage

Kengät/Shoes – Shoe the Bear

Miltä asu sinusta näyttää? Entä miten sinun vuotesi on alkanut?

It’s a new year and I’m back (with old pics, though)! I’ve been feeling kind of sick and tired for the past two months with migraine and a cold and all, but now I feel that I’m finally getting my energy back. There are a few fall outfits that I really want to post before moving on to winter looks, and this is one of them. I love those 70’s suede trousers but I think they look much better live than they do in the photos. It’s actually really cold in Finland right now (close to -30 °C) and those trousers are just great for this kind of weather because they block the freezing wind and I can easily fit two or three layers of woollen tights underneath them to stay warm. What do you think about the outfit? And how’s your January been so far?

w/ ♥, Hanna

TALVIAJAN TAHMEAA TAJUNNANVIRTAA

Vuoden vaikein neljännes eli marras-tammikuun välinen ajanjakso on täällä. Se on tälläkin kertaa alkanut tahmeasti. Talviaikaan siirtyminen tuntuu vielä yli viikon jälkeenkin kerta kaikkiaan kamalalta, kun illat pimenevätkin yhtäkkiä niin aikaisin. Päivisinkään ei ole valoisaa, vaan ilmassa on harmaata sumua ja auringon edessä kilometrin paksuinen pilvikerros. Iltaisin katulamppujen valo heijastuu märästä asvaltista suorastaan oksettavan kelmeänä, paitsi silloin, kun lamput on säästösyistä sammutettu. Lonkeronharmaan ja kelmeänkeltaisen lisäksi muita värejä ei maailmassa sitten olekaan. Kaikki elämä on pysähtynyt eikä missään tapahdu mitään. Viime vuonna tähän aikaan pakenin neljäksi viikoksi Australiaan, mutta nyt mitään livistämismahdollisuutta ei ole tiedossa, ja tunnen suunnatonta pakokauhua, kun vain ajattelenkin kolmea edessä olevaa kuukautta – pardon my French – Mörön perseessä. Siis jäätävää ja pimeää, tiedättehän.

Pimeys ja kellonaikojen sörkkiminen ovat sysänneet aivoni kaaokseen. Päivisin yritän vain pysyä hereillä ja selviytyä, mutta siitä huolimatta öisin käyn ylikierroksilla eikä uni tule. Töissä mikään ei etene. Tuijotan silmät ristissä Excelissä olevaa dataa ja taistelen nukahtamista vastaan. Päänsärky vaivaa jatkuvasti. Elän pullalla, koska ruokahalu on kadonnut. Liikunnasta ei voida edes puhua, varsinkaan, kun yskä ja nuha eivät ota hellittääkseen – keuhkojeni pihinästä päätellen olen saanut flunssani jälkeen jonkin sortin jälkitaudin.

Olen aina reagoinut kellojen siirtoon näin. Jostain syystä jo tunnin muutos saa rytmini täysin sekaisin, ja minun on tosi vaikea saada kaikesta uudelleen kiinni. Siitä taas seuraa kaikenlaisia fyysisiä oireita. Jonkinlaista jetlagia tämäkin kai tavallaan on. Onko teillä vastaavaa? Jos jollain on hyviä vinkkejä siitä, miten saada aivonsa tajuamaan päivän ja yön ero ja löytämään jonkinlainen rytmi, niin eikun kommenttia tulemaan! Kiitos EU:n kanssakansalaisille, että järjettömästä ajanvenkslauksesta ollaan vihdoin pääsemässä eroon. Itse toivon, että jäisimme pysyvään kesäaikaan, koska koen oman mielenterveyteni kannalta tarvitsevani kaiken mahdollisimman iltavalon, mutta pääasia nyt kuitenkin on, että siirtelyhullutus loppuisi, ja mieluiten mahdollisimman pian.

En voi edes yrittää väittää näiden kuvien olevan viime päiviltä. Lehdet ovat puissa, pihjajissa on marjoja ja minulla on paljaat nilkat eikä takkia ollenkaan, joten nämä taitavat olla syyskuulta. Olivat vain jääneet julkaisematta, mutta saavat luvan nyt piristää tätä muuten ankeahkoa tunnelmaa. Kuvissa päälläni on korviksia lukuunottamatta pelkästään käytettyjä juttuja. Huomatkaa myös asun pilkku-/palloteema!

Lokakuultakin olisi varastossa muutamat kivat asukuvat, ja päässä kyllä pyörii paljonkin kaikenlaisia teksti-ideoita, mutta aina kun avaan blogin, iskee tyhjän näytön syndrooma. Syytän tätä tahmeaa marraskuuta siitäkin, että ajatukset vain eivät muotoudu sanoiksi. Tai vaikka muotoutuisivatkin, niin sanat eivät kulje aivoista sormenpäihin ja niistä näppäimistölle ja näytölle saakka. Siksi en olekaan postannut puoleentoista viikkoon, vaikka olen melkein joka päivä aloittanut kirjoittamisen. Joka kerta olen myös pyyhkinyt tönköiltä kuulostaneet lauseet pois.

Paljon olisi myös asuja kuvaamatta, mutta kun sekä aamuisin että iltaisin on pimeää, niin kuvaamatta ne meinaavat jäädäkin. Pimeyden takia mitään muutakaan ei ole tullut kuvattua. En tiedä, oletteko huomanneet, että esimerkiksi viikon suosikkikuvia ei ole ilmestynyt aikoihin. En kuitenkaan aio luovuttaa! Asujen suunnittelu ja blogi ovat nimittäin välillä ainoat piristävät asiat kaiken harmauden, pimeyden ja ahdistuksen keskellä. Siksi ainakin parhaat asut on kuvattava! Olen päättänyt, että pyydän Teemun kuvaamaan viikon asut vaikka putkeen aina viikonloppuisin tai varastan välillä aamuisin itselleni hetken valoisaa aikaa ennen töihinmenoa ja menen kameran ja jalustan kanssa pihalle heilumaan. Asukuvat kun ovat minusta tämän blogin olennaisinta kuvasisältöä, ja ainakin niitä haluan postata, vaikka muut kuvat pimeinä kuukausina jäisivätkin vähemmälle.

Hattu/Hat – Pop Sick Vintage

Korvikset/Earrings – Aarikka

Neule/Sweater – Second hand Lindex/Rekki

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Vyö/Belt – Isäni vanha/Used to belong to my father

Hame/Skirt – Mummuni vanha/Used to belong to my grandmother

Kengät/Shoes – Vintage (tehty Suomessa/made in Finland)/Wardrobe Queen

Haluaisin sanoa teille lukijoille, että kiitos, kun olette siellä! Vaikka blogi onkin minulle henkireikä ja kanava oman (pukeutumis)inspiraationi toteuttamiselle, niin en varmasti olisi yhtä motivoitunut kirjoittamaan, jos tätä ei kukaan lukisi. Kiva siis nähdä, että teitä siellä on, ja että juttuni ehkä kiinnostavat. Meinaan olla välillä postauksiani kohtaan turhankin kriittinen sekä kielen, kuvien että sisällön suhteen, mutta yritän ajatella, että postaus on onnistunut, jos saan herätettyä lukijassa jonkinlaisen ajatuksen. Ei sen tarvitse olla mitään hienoa ja ylevää, vaan jokin ihan arkipäiväinen juttu riittää. Ehkä joku muukin vaikkapa kärsii kellojen siirrosta ja sai tämän postauksen luettuaan helpotusta ajatuksesta, ettei ole ainoa. Kenties joku toinen huomasi, että tummanvihreä ja tummansininen näyttävät ihan kivalta samassa asussa tai että löysän yläosan ja väljän hameen yhdistelmään saa hieman muotoa, kun tunkee neuletta hameen sisään ja lisää asuun vyön. Voi olla, että joku jopa hoksasi, että pelkästään käytetyistä vaatteistakin voi saada ihan hyvännäköisen asun ja innostuu kokeilemaan vaikkapa kirppistelyä itsekin. Tai ehkä joku vain naurahti Mörön perseelle.

Varoitin jo otsikossa tajunnanvirrasta, ja sitähän tämä totisesti olikin. Ehkä ensi kerralla tapaamme selkeämpien ajatusten merkeissä.

I’m so jealous of people who live somewhere where November is still considered autumn and filled with colourful leaves and even sunshine at times. For us in the North, November is – along with December and January – one of the most depressing months of the year, because all the leaves have fallen, days get really – I mean really – short and the sky is covered by thick clouds most of the time. So even when there’s daylight, everything’s just grey. That’s why I’ve been feeling a bit under the weather lately and too tired to post anything. It’s also very difficult to find time to take outfit photos when it’s dark all the time, but I will try to do that in weekends, and I also have many nice outfits from October yet to post. This polka dot -themed outfit is actually from September.

w/ ♥, Hanna

KUMMITTELEMATON MEKKO, SUKKAHOUSUNIKSI JA FLUNSSAEPÄTOIVO

Nothing haunts us like the vintage we didn’t buy eli mikään ei palaa kummittelemaan ajatuksiimme myöhemmin niin kuin vintage, jota emme ostaneet. Olenkin iloinen, ettei tämä 60-luvun mekko kummittele minulle nyt, sillä päädyin kuin päädyinkin ostamaan sen berliiniläisestä vintage-kaupasta, vaikka harkitsin asiaa pitkään. Kovin kirkkaat värit ja abstraktit kuviot kun eivät yleensä ole minun juttuni, mutta tämä mekko näytti niin kivalta, että astuin ulos mukavuusalueeltani. Tällä kertaa se kannatti, sillä mekko pääsi päälleni heti Berliinissä työkonferenssin illalliselle, sen jälkeen Suomessa kaksille synttärijuhlille, ja eiköhän sitä tule käytettyä paljon jatkossakin. Vaikka pari postausta sitten kehotinkin miettimään aina vaateostoksilla, mikä sopii omaan tyyliin, niin välillä kannattaa myös sovittaa vaatteita, joihin ei välttämättä yleensä ensimmäiseksi kiinnittäisi huomiota. Mekon sijaan minulle muuten kummittelevat nyt yhdet ihanat 70-luvun leveälahkeiset paisley-housut, joiden kanssa pyörin sovituskopissa kohtuuttoman pitkään, mutta joita en sitten kuitenkaan liian korkean hinnan takia ostanut.

Aiheesta toiseen, nyt seuraa nimittäin yksi sukkahousuniksi! Paljaat sääret ovat tässä vaiheessa syksyä enää lämmin muisto vain, ja nailoniin on mekkotytön jalkansa verhottava. Mutta tiedättekö sen turhautumisen, kun ne tavalliset mustat sukkahousut eivät sovi asukokonaisuuteen yhtään ja tuntuvat pilaavan asun kokonaan? Olen vihdoin keksinyt ongelmaan ratkaisun! Tosin mitä kertoo järjenjuoksustani, että tämän maailman yksinkertaisimman ratkaisun keksimiseen meni 28 vuotta? No, joka tapauksessa, vastaus on värilliset sukkahousut. Olen tänä syksynä hamstrannut niiden ainaisten mustien sijaan sukkahousuja monissa eri väreissä ja käyttänyt niitä kahdella tavalla: joko asun väreihin sulautuvana osana – kuten mekon ja kenkien sävyyn sopivat tummansiniset tässä asussa – tai sitten ihan omana piristävänä elementtinään muuten tummassa asussa.

Korvikset/Earrings – Aarikka

Mekko/Dress – Vintage-kauppa Berliinissä/A vintage shop in Berlin

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Sukkahousut/Tights – Lindex

Kengät/Shoes – Mjus

Mitä itse kunkin viikonloppusuunnitelmiin kuuluu? Minulla on näillä näkymin tiedossa vain kotona möllöttämistä, sillä olen jo ties kuinka monetta päivää harvinaisen sitkeän ja lamauttavan flunssan kourissa. Kaikki alkoi jo yli viikko sitten epämääräisellä kurkkukivulla, lihassäryillä ja sydämentykytyksillä, sitten huononi yleiskunto ja kaulan imusolmukkeet turposivat valtaviksi, ja tämän päivän aikana onkin sitten ollut vuorossa räkimisvaihe ja järkyttävä päänsärky. Onko teillä ollut viime aikoina vastaavaa? Ja mikäli olette samanlaisesta taudista selvinneet, niin missä vaiheessa tilanteeseen olisi teidän kokemustenne perusteella odotettavissa jonkinlaista parannusta? Tai olisiko jotain toimiviksi todettuja vinkkejä, joilla taudin selkäranka taittuisi nopeammin? Kyselee nimimerkki Epätoivoinen Oulusta. Pahoittelut sekavahkosta postauksesta, pannaaan flunssan piikkiin! Parempaa viikonloppua teille!

´Nothing haunts us like the vintage we didn’t buy´ and I’m really glad I’m not haunted by this 60’s dress that I bought in a vintage shop in Berlin. First I thought that it’s something I wouldn’t really wear – because I’m usually more into earthy tones and floral patterns – but  it actually looked so good on me that I decided to go for it, and I’ve worn it many times since. However, what really haunts me right now is a pair of 70’s paisley flare pants that I didn’t buy. Oh well, there could be much worse things to be haunted by, especially when it’s Halloween soon! It also means that it’s getting colder and bare legs are no longer an option. But you know how it sometimes feels that black thights will completely ruin the outfit? Well, I have a solution! Buy colourful ones and either match them to your outfit like I did here or make a statement with very bright ones.  And yes, I was also wearing a jacket but didn’t want to hide the dress in the photos. Scroll down for outfit details! Also, feel free to leave a comment, especially if you have some good tips to beat a nasty cold!

w/ ♥, Hanna

LOPPUELÄMÄN ASU?

Jos sinun olisi pakko valita vain yksi asu, johon pukeutuisit koko loppuelämäsi ajan, millainen se olisi?

Aivan kauhea ajatuskin kaltaiselleni vaihtelun kaipaajalle ja pukeutumisintoilijalle, mutta tuo kysymys tuli mieleeni, kun valitsin päälleni näiden kuvien asua. Minulla on tapana aamuisin nakella erilaisia vaatteita ja asusteita työhuoneemme sohvalle tai lattialle, jotta näkisin helposti, mitkä sopisivat parhaiten yhteen. Koskaan en tietenkään ehdi panna mitään takaisin paikoilleen, ja kun sama kaava toistuu muutaman päivän ajan, on työhuone pian kuin mannerlaattojen törmäyksen jäljiltä – sinne on syntynyt kokonainen vaatevuoristo. Sellainen odottaa valloittajaansa tälläkin hetkellä. Sanokaa, etten ole ainoa, jolle käy aina näin! No, joka tapauksessa, erään tällaisen vaatteidennakkelusession jäljiltä olin koonnut lattialle tämän asun. Se näytti heti niin kivalta ja niin minulta, että mietin, että jos olisi ihan pakollisen pakottava pakko, niin tämä asu saattaisi hyvinkin olla minun vastaukseni tuohon ilmoille heittämääni kysymykseen.

Ensinnäkin, asu rakentuu mekon ympärille. En missään tapauksessa pukeutuisi loppuelämääni housuihin! Toiseksi, mekossa on kukkakuosi. Voisinko muka valita mitään muuta kuosia loppuelämäni mekkoon? Ostin ihanan viskoosimekon keväiseltä Amsterdamin-reissulta. Muotokielensä perusteella se on tehty joskus 90-luvun alussa, ja valmistusmaaksi on merkitty Yhdysvallat. Kolmanneksi, asussa on mukana lempivärejäni eli erilaisia punaisen sävyjä, viileästä violetista ikisuosikkiini lämpimänoranssiin. Kenkien oranssi ja laukun ja hatun violetti ovat itse asiassa melkein väriympyrän vastakkaisilta laidoilta, ja niiden yhdistelmä tuokin asuun tosi kivan color block -efektin. Mekon kukat sitovat sitten nämä värit sopivasti yhteen. Mitäs meninkään aiemmin sanomaan mätsäysneuroosista eroonpääsystä? Neljänneksi, loppuelämäni asussa pitää tietysti olla jotain suosikkijuttuja, kuten tässä nuo lempikorvikseni ja lempikenkäni. Viidenneksi, päässäni pitää ehdottomasti olla loppuelämäni ajan jokin päähine, tässä tapauksessa lierihattu. Kuudenneksi, asuni pitää olla sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa. Tässä kengät, kello ja laukku ovat uutena hankittuja, kun taas mekko, hattu ja korut käytettyjä. Seitsemänneksi, asu ei olisi minun loppuelämäni asu, jollei siinä olisi mukana jotain aiemmin mummulleni kuulunutta. Sitä virkaa toimittaa tässä asussa tuo sulallinen huopahattu.

Vaikka tässä asussa kaikki mielestäni toimii, ja se tuntuu omalta, niin kyllästyisin siihen silti varmasti noin kolmessa päivässä, jos minun olisi pukeuduttava siihen jatkuvasti. Enkä toki pystyisi kävelemään koko elämääni korkokengissä, ja talvella tarvitsisin tietenkin jotain lämmikettä päälleni. Sovitaan kuitenkin, että tässä ajatusleikissä ei tarvitse ottaa huomioon mitään käytännöllisyysseikkoja. Minusta ajatusleikki on hauska ja hyödyllinenkin, sillä sen kautta tulee pohdittua oman tyylin kulmakiviä ja sitä, minkälaisia vaatteita ja asusteita omaan kaappiin kannattaisi hankkia. Ehkä ne käyttämättä jäävät virhehankinnat vähenisivät, jos aina ostoksilla miettisi, onko vaate oikeasti mieluinen. Voisinko pukeutua siihen vaikka koko loppuelämäni ajan?

Hattu/Hat – Mummuni vanha/Used to belong to my grandmother

Korvikset/Earrings – Second hand Aarikka/Niin Mua

Mekko/Dress – Vintage-kauppa Amsterdamissa/A vintage shop in Amsterdam

Laukku/Bag – Hugo

Rannekoru/Bracelet – Vintage/Niin Mua

Kello/Watch – DKNY

Kengät/Shoes – Bruno Premi

Kuvat on otettu kolmisen viikkoa sitten, juuri ennen kuin pakkasyö vei auringonkukat mennessään, ja kun sää ei vielä ollut lohduttoman harmaa ja paljailla säärillä tarkeni – ainakin sisulla. Tuulenpuuskat olivat tuona päivänä aika kovia, joten kuka tahansa järkevä ihminen olisi luultavasti pukeutunut johonkin muuhun vaihtoehtoon kuin hattuun ja leveisiin helmoihin. Onneksi kuvien joukossa oli muutama otos, joissa hattu on päässä eikä mekko ole korvissa tai hiukset silmillä. Ehkä voisin joskus tehdä postauksen epäonnistuneista asukuvista, sillä niitä riittää.

Kuten jo kysyinkin, millainen sinun loppuelämäsi asu olisi? Pukeutuisitko helmoihin vai housuihin? Mitä värejä valitsisit? Ottaisitko rennosti vai laittaisitko päällesi jotain tosi asiallista? Millaisissa kengissä kulkisit ja mitä muita asusteita asuusi kuuluisi? Mikä on pukeutumisessa se sinun juttusi, jonka ehdottomasti haluaisit sisällyttää asuusi?

If you had to choose one outfit to wear for the rest of your life (horrible scenario, I know), what would it look like? I think this one could be my choice since it consists of so many things that I love: a floral dress, different shades of orange and red, my favorite shoes and favorite earrings, a hat, something old, something new and something that used to belong to my grandmother. The pictures were taken on a very windy evening in Oulu. It’s been so depressingly grey outside for the past two days that I can’t believe those sunflowers were there just three weeks ago – until a frosty night killed them.

w/ ♥, Hanna

ELÄMÄNI HAMSTERINA ELI KUINKA TEHDÄ LÖYTÖJÄ OMASTA VAATEKAAPISTAAN

Blogini ja Instagram-feedini luultavasti näyttävät asukuvien suhteen hyvin kesäisiltä vielä ainakin koko syyskuun ajan, koska varastossa on vielä paitsi muutamat kesäasukuvat koti-Suomesta, myös parin viikon takaiselta Slovenian-reissulta. Tänään esittelyssä on yhden heinäkuisen hellepäivän asu, joka ikuistettiin ihanassa kesäillan auringossa Oulujoen rannassa. (Katsokaa nyt, miten taitava blogger husband Teemusta on tullut!)

Olen luonteeltani melkoinen hamsteri. Saatan kyllä välillä myydä esimerkiksi huonon istuvuuden tai minulle sopimattoman värin takia vähälle käytölle jääneitä vaatteitani kirppareilla, mutta pääsääntöisesti säilytän jokaisen ehjän ja käyttökelpoisen vaatekappaleen, vaikken sitä hetkeen olisi päälleni pukenutkaan. Voihan sille vielä joskus tulla käyttöä. Tämä on varmaan jokin periytyvä kainuulainen luonteenpiirre, sillä koko sukuni on täynnä ihan samanlaisia tyyppejä.

Kaikenlaiset vaatekaapinkarsimisoppaat (Miksi sitä muuten edes pitäisi karsia?) antavat aina saman neuvon: Jos et ole käyttänyt jotain vaatekappaletta vuoteen, hankkiudu siitä eroon. Minä sanon, että älä missään nimessä tee niin! Jos itse olisin noudattanut tuota vinkkiä, niin todellakin katuisin. Löydän nimittäin jatkuvasti unohtuneita aarteita omasta vaatekaapistani. (Ketä yritän huijata? Vaatehuoneestani.) Olen onnellinen, etteivät mummuni ja äitinikään ole noudattaneet tuota neuvoa, sillä siinä tapauksessa minunkin vaatekaappini – tai siis -huoneeni – olisi nykyään paljon tylsempi. Tämäkin valkoinen nahkalaukku on mummuni vanha ja sen sisäpuolen lapussa lukee “Design Aila Pääkkö, Oulu”.

Vaatteiden poisheittäminen ei tunnu minusta hyvältä senkään takia, että muodostan niihin usein tunnesiteen. Yleensä muistan aina, mistä, milloin ja minkä takia olen minkäkin vaatekappaleen ostanut, ja jokaiselle vaatteelle ikään kuin syntyy oma tarinansa. Tämän Monkin mekon ostin kuusi vuotta sitten, kun olin lähdössä kesäksi Espanjaan opintoihini liittyvään harjoitteluun ja tarvitsin uusia hellemekkoja. Tässä välissä oli muutama vuosi, etten jostain syystä (Hmm, olisikohan syynä vaikka kolme peräkkäistä jääkylmää Suomen “kesää”?) juurikaan käyttänyt sitä, mutta olen onnellinen, että säästin sen silti, koska kuluneena – vihdoinkin lämpimänä – kesänä se oli yksi suosikkivaatteistani. Eikä kuusi vuotta toki ole aika eikä mikään, vaan minulla on yhä tallessa useita yläaste- ja lukioaikaisia vaatteitani ja satunpa mahtumaan yhteen ala-asteella käyttämääni hameeseenkin. (Lienee sanomattakin selvää, että kyseinen hame oli tuolloin lantiohame, mutta istuu nykyisin vyötärölleni.)

Huivi/Scarf – Lahja/A gift

Aurinkolasit/Sunglasses – Jeepers Peepers

Korvikset/Earrings – Samaskoru

Kaulakoru/Necklace – Pieni kauppa Berliinissä/A small shop in Berlin

Mekko/Dress – Monki (old)

Laukku/Bag – Vintage Aila Pääkkö/Mummuni vanha/Used to belong to my grandmother

Vyö/Belt – Second hand/Kirppari/Flea market

Kengät/Shoes – Vintage/Pivis Vintage Shop, Oulu

Oletteko te minimalisteja, jotka hankkiutuvat käyttämättömistä vaatteistaan heti eroon vai hamstereita, jotka välillä tekevät löytöjä omien kaappiensa syövereistä?

I am one of those hoarders who never throw away anything that is still usable (or should I say wearable?). Do you know how they always say that if you haven’t worn a piece of clothing for a year, you should get rid of it? Well, don’t do it! If I had followed that advice, I wouldn’t have this dress now. I bought it six years ago when I was moving to Spain for summer and there were a couple of years in between when I didn’t really wear it but this summer it’s been one of favorites. And if my grandmother had followed the advice, I wouldn’t have this bag now. But, well, I’m glad someone followed it because otherwise I wouldn’t have these vintage shoes now. By the way, I really love the summer evening sun in these photos. My significant other has really become a great blogger husband, hasn’t he?

w/ ♥, Hanna