KUMMITTELEMATON MEKKO, SUKKAHOUSUNIKSI JA FLUNSSAEPÄTOIVO

Nothing haunts us like the vintage we didn’t buy eli mikään ei palaa kummittelemaan ajatuksiimme myöhemmin niin kuin vintage, jota emme ostaneet. Olenkin iloinen, ettei tämä 60-luvun mekko kummittele minulle nyt, sillä päädyin kuin päädyinkin ostamaan sen berliiniläisestä vintage-kaupasta, vaikka harkitsin asiaa pitkään. Kovin kirkkaat värit ja abstraktit kuviot kun eivät yleensä ole minun juttuni, mutta tämä mekko näytti niin kivalta, että astuin ulos mukavuusalueeltani. Tällä kertaa se kannatti, sillä mekko pääsi päälleni heti Berliinissä työkonferenssin illalliselle, sen jälkeen Suomessa kaksille synttärijuhlille, ja eiköhän sitä tule käytettyä paljon jatkossakin. Vaikka pari postausta sitten kehotinkin miettimään aina vaateostoksilla, mikä sopii omaan tyyliin, niin välillä kannattaa myös sovittaa vaatteita, joihin ei välttämättä yleensä ensimmäiseksi kiinnittäisi huomiota. Mekon sijaan minulle muuten kummittelevat nyt yhdet ihanat 70-luvun leveälahkeiset paisley-housut, joiden kanssa pyörin sovituskopissa kohtuuttoman pitkään, mutta joita en sitten kuitenkaan liian korkean hinnan takia ostanut.

Aiheesta toiseen, nyt seuraa nimittäin yksi sukkahousuniksi! Paljaat sääret ovat tässä vaiheessa syksyä enää lämmin muisto vain, ja nailoniin on mekkotytön jalkansa verhottava. Mutta tiedättekö sen turhautumisen, kun ne tavalliset mustat sukkahousut eivät sovi asukokonaisuuteen yhtään ja tuntuvat pilaavan asun kokonaan? Olen vihdoin keksinyt ongelmaan ratkaisun! Tosin mitä kertoo järjenjuoksustani, että tämän maailman yksinkertaisimman ratkaisun keksimiseen meni 28 vuotta? No, joka tapauksessa, vastaus on värilliset sukkahousut. Olen tänä syksynä hamstrannut niiden ainaisten mustien sijaan sukkahousuja monissa eri väreissä ja käyttänyt niitä kahdella tavalla: joko asun väreihin sulautuvana osana – kuten mekon ja kenkien sävyyn sopivat tummansiniset tässä asussa – tai sitten ihan omana piristävänä elementtinään muuten tummassa asussa.

Korvikset/Earrings – Aarikka

Mekko/Dress – Vintage-kauppa Berliinissä/A vintage shop in Berlin

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Sukkahousut/Tights – Lindex

Kengät/Shoes – Mjus

Mitä itse kunkin viikonloppusuunnitelmiin kuuluu? Minulla on näillä näkymin tiedossa vain kotona möllöttämistä, sillä olen jo ties kuinka monetta päivää harvinaisen sitkeän ja lamauttavan flunssan kourissa. Kaikki alkoi jo yli viikko sitten epämääräisellä kurkkukivulla, lihassäryillä ja sydämentykytyksillä, sitten huononi yleiskunto ja kaulan imusolmukkeet turposivat valtaviksi, ja tämän päivän aikana onkin sitten ollut vuorossa räkimisvaihe ja järkyttävä päänsärky. Onko teillä ollut viime aikoina vastaavaa? Ja mikäli olette samanlaisesta taudista selvinneet, niin missä vaiheessa tilanteeseen olisi teidän kokemustenne perusteella odotettavissa jonkinlaista parannusta? Tai olisiko jotain toimiviksi todettuja vinkkejä, joilla taudin selkäranka taittuisi nopeammin? Kyselee nimimerkki Epätoivoinen Oulusta. Pahoittelut sekavahkosta postauksesta, pannaaan flunssan piikkiin! Parempaa viikonloppua teille!

´Nothing haunts us like the vintage we didn’t buy´ and I’m really glad I’m not haunted by this 60’s dress that I bought in a vintage shop in Berlin. First I thought that it’s something I wouldn’t really wear – because I’m usually more into earthy tones and floral patterns – but  it actually looked so good on me that I decided to go for it, and I’ve worn it many times since. However, what really haunts me right now is a pair of 70’s paisley flare pants that I didn’t buy. Oh well, there could be much worse things to be haunted by, especially when it’s Halloween soon! It also means that it’s getting colder and bare legs are no longer an option. But you know how it sometimes feels that black thights will completely ruin the outfit? Well, I have a solution! Buy colourful ones and either match them to your outfit like I did here or make a statement with very bright ones.  And yes, I was also wearing a jacket but didn’t want to hide the dress in the photos. Scroll down for outfit details! Also, feel free to leave a comment, especially if you have some good tips to beat a nasty cold!

w/ ♥, Hanna

LOPPUELÄMÄN ASU?

Jos sinun olisi pakko valita vain yksi asu, johon pukeutuisit koko loppuelämäsi ajan, millainen se olisi?

Aivan kauhea ajatuskin kaltaiselleni vaihtelun kaipaajalle ja pukeutumisintoilijalle, mutta tuo kysymys tuli mieleeni, kun valitsin päälleni näiden kuvien asua. Minulla on tapana aamuisin nakella erilaisia vaatteita ja asusteita työhuoneemme sohvalle tai lattialle, jotta näkisin helposti, mitkä sopisivat parhaiten yhteen. Koskaan en tietenkään ehdi panna mitään takaisin paikoilleen, ja kun sama kaava toistuu muutaman päivän ajan, on työhuone pian kuin mannerlaattojen törmäyksen jäljiltä – sinne on syntynyt kokonainen vaatevuoristo. Sellainen odottaa valloittajaansa tälläkin hetkellä. Sanokaa, etten ole ainoa, jolle käy aina näin! No, joka tapauksessa, erään tällaisen vaatteidennakkelusession jäljiltä olin koonnut lattialle tämän asun. Se näytti heti niin kivalta ja niin minulta, että mietin, että jos olisi ihan pakollisen pakottava pakko, niin tämä asu saattaisi hyvinkin olla minun vastaukseni tuohon ilmoille heittämääni kysymykseen.

Ensinnäkin, asu rakentuu mekon ympärille. En missään tapauksessa pukeutuisi loppuelämääni housuihin! Toiseksi, mekossa on kukkakuosi. Voisinko muka valita mitään muuta kuosia loppuelämäni mekkoon? Ostin ihanan viskoosimekon keväiseltä Amsterdamin-reissulta. Muotokielensä perusteella se on tehty joskus 90-luvun alussa, ja valmistusmaaksi on merkitty Yhdysvallat. Kolmanneksi, asussa on mukana lempivärejäni eli erilaisia punaisen sävyjä, viileästä violetista ikisuosikkiini lämpimänoranssiin. Kenkien oranssi ja laukun ja hatun violetti ovat itse asiassa melkein väriympyrän vastakkaisilta laidoilta, ja niiden yhdistelmä tuokin asuun tosi kivan color block -efektin. Mekon kukat sitovat sitten nämä värit sopivasti yhteen. Mitäs meninkään aiemmin sanomaan mätsäysneuroosista eroonpääsystä? Neljänneksi, loppuelämäni asussa pitää tietysti olla jotain suosikkijuttuja, kuten tässä nuo lempikorvikseni ja lempikenkäni. Viidenneksi, päässäni pitää ehdottomasti olla loppuelämäni ajan jokin päähine, tässä tapauksessa lierihattu. Kuudenneksi, asuni pitää olla sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa. Tässä kengät, kello ja laukku ovat uutena hankittuja, kun taas mekko, hattu ja korut käytettyjä. Seitsemänneksi, asu ei olisi minun loppuelämäni asu, jollei siinä olisi mukana jotain aiemmin mummulleni kuulunutta. Sitä virkaa toimittaa tässä asussa tuo sulallinen huopahattu.

Vaikka tässä asussa kaikki mielestäni toimii, ja se tuntuu omalta, niin kyllästyisin siihen silti varmasti noin kolmessa päivässä, jos minun olisi pukeuduttava siihen jatkuvasti. Enkä toki pystyisi kävelemään koko elämääni korkokengissä, ja talvella tarvitsisin tietenkin jotain lämmikettä päälleni. Sovitaan kuitenkin, että tässä ajatusleikissä ei tarvitse ottaa huomioon mitään käytännöllisyysseikkoja. Minusta ajatusleikki on hauska ja hyödyllinenkin, sillä sen kautta tulee pohdittua oman tyylin kulmakiviä ja sitä, minkälaisia vaatteita ja asusteita omaan kaappiin kannattaisi hankkia. Ehkä ne käyttämättä jäävät virhehankinnat vähenisivät, jos aina ostoksilla miettisi, onko vaate oikeasti mieluinen. Voisinko pukeutua siihen vaikka koko loppuelämäni ajan?

Hattu/Hat – Mummuni vanha/Used to belong to my grandmother

Korvikset/Earrings – Second hand Aarikka/Niin Mua

Mekko/Dress – Vintage-kauppa Amsterdamissa/A vintage shop in Amsterdam

Laukku/Bag – Hugo

Rannekoru/Bracelet – Vintage/Niin Mua

Kello/Watch – DKNY

Kengät/Shoes – Bruno Premi

Kuvat on otettu kolmisen viikkoa sitten, juuri ennen kuin pakkasyö vei auringonkukat mennessään, ja kun sää ei vielä ollut lohduttoman harmaa ja paljailla säärillä tarkeni – ainakin sisulla. Tuulenpuuskat olivat tuona päivänä aika kovia, joten kuka tahansa järkevä ihminen olisi luultavasti pukeutunut johonkin muuhun vaihtoehtoon kuin hattuun ja leveisiin helmoihin. Onneksi kuvien joukossa oli muutama otos, joissa hattu on päässä eikä mekko ole korvissa tai hiukset silmillä. Ehkä voisin joskus tehdä postauksen epäonnistuneista asukuvista, sillä niitä riittää.

Kuten jo kysyinkin, millainen sinun loppuelämäsi asu olisi? Pukeutuisitko helmoihin vai housuihin? Mitä värejä valitsisit? Ottaisitko rennosti vai laittaisitko päällesi jotain tosi asiallista? Millaisissa kengissä kulkisit ja mitä muita asusteita asuusi kuuluisi? Mikä on pukeutumisessa se sinun juttusi, jonka ehdottomasti haluaisit sisällyttää asuusi?

If you had to choose one outfit to wear for the rest of your life (horrible scenario, I know), what would it look like? I think this one could be my choice since it consists of so many things that I love: a floral dress, different shades of orange and red, my favorite shoes and favorite earrings, a hat, something old, something new and something that used to belong to my grandmother. The pictures were taken on a very windy evening in Oulu. It’s been so depressingly grey outside for the past two days that I can’t believe those sunflowers were there just three weeks ago – until a frosty night killed them.

w/ ♥, Hanna

ELÄMÄNI HAMSTERINA ELI KUINKA TEHDÄ LÖYTÖJÄ OMASTA VAATEKAAPISTAAN

Blogini ja Instagram-feedini luultavasti näyttävät asukuvien suhteen hyvin kesäisiltä vielä ainakin koko syyskuun ajan, koska varastossa on vielä paitsi muutamat kesäasukuvat koti-Suomesta, myös parin viikon takaiselta Slovenian-reissulta. Tänään esittelyssä on yhden heinäkuisen hellepäivän asu, joka ikuistettiin ihanassa kesäillan auringossa Oulujoen rannassa. (Katsokaa nyt, miten taitava blogger husband Teemusta on tullut!)

Olen luonteeltani melkoinen hamsteri. Saatan kyllä välillä myydä esimerkiksi huonon istuvuuden tai minulle sopimattoman värin takia vähälle käytölle jääneitä vaatteitani kirppareilla, mutta pääsääntöisesti säilytän jokaisen ehjän ja käyttökelpoisen vaatekappaleen, vaikken sitä hetkeen olisi päälleni pukenutkaan. Voihan sille vielä joskus tulla käyttöä. Tämä on varmaan jokin periytyvä kainuulainen luonteenpiirre, sillä koko sukuni on täynnä ihan samanlaisia tyyppejä.

Kaikenlaiset vaatekaapinkarsimisoppaat (Miksi sitä muuten edes pitäisi karsia?) antavat aina saman neuvon: Jos et ole käyttänyt jotain vaatekappaletta vuoteen, hankkiudu siitä eroon. Minä sanon, että älä missään nimessä tee niin! Jos itse olisin noudattanut tuota vinkkiä, niin todellakin katuisin. Löydän nimittäin jatkuvasti unohtuneita aarteita omasta vaatekaapistani. (Ketä yritän huijata? Vaatehuoneestani.) Olen onnellinen, etteivät mummuni ja äitinikään ole noudattaneet tuota neuvoa, sillä siinä tapauksessa minunkin vaatekaappini – tai siis -huoneeni – olisi nykyään paljon tylsempi. Tämäkin valkoinen nahkalaukku on mummuni vanha ja sen sisäpuolen lapussa lukee “Design Aila Pääkkö, Oulu”.

Vaatteiden poisheittäminen ei tunnu minusta hyvältä senkään takia, että muodostan niihin usein tunnesiteen. Yleensä muistan aina, mistä, milloin ja minkä takia olen minkäkin vaatekappaleen ostanut, ja jokaiselle vaatteelle ikään kuin syntyy oma tarinansa. Tämän Monkin mekon ostin kuusi vuotta sitten, kun olin lähdössä kesäksi Espanjaan opintoihini liittyvään harjoitteluun ja tarvitsin uusia hellemekkoja. Tässä välissä oli muutama vuosi, etten jostain syystä (Hmm, olisikohan syynä vaikka kolme peräkkäistä jääkylmää Suomen “kesää”?) juurikaan käyttänyt sitä, mutta olen onnellinen, että säästin sen silti, koska kuluneena – vihdoinkin lämpimänä – kesänä se oli yksi suosikkivaatteistani. Eikä kuusi vuotta toki ole aika eikä mikään, vaan minulla on yhä tallessa useita yläaste- ja lukioaikaisia vaatteitani ja satunpa mahtumaan yhteen ala-asteella käyttämääni hameeseenkin. (Lienee sanomattakin selvää, että kyseinen hame oli tuolloin lantiohame, mutta istuu nykyisin vyötärölleni.)

Huivi/Scarf – Lahja/A gift

Aurinkolasit/Sunglasses – Jeepers Peepers

Korvikset/Earrings – Samaskoru

Kaulakoru/Necklace – Pieni kauppa Berliinissä/A small shop in Berlin

Mekko/Dress – Monki (old)

Laukku/Bag – Vintage Aila Pääkkö/Mummuni vanha/Used to belong to my grandmother

Vyö/Belt – Second hand/Kirppari/Flea market

Kengät/Shoes – Vintage/Pivis Vintage Shop, Oulu

Oletteko te minimalisteja, jotka hankkiutuvat käyttämättömistä vaatteistaan heti eroon vai hamstereita, jotka välillä tekevät löytöjä omien kaappiensa syövereistä?

I am one of those hoarders who never throw away anything that is still usable (or should I say wearable?). Do you know how they always say that if you haven’t worn a piece of clothing for a year, you should get rid of it? Well, don’t do it! If I had followed that advice, I wouldn’t have this dress now. I bought it six years ago when I was moving to Spain for summer and there were a couple of years in between when I didn’t really wear it but this summer it’s been one of favorites. And if my grandmother had followed the advice, I wouldn’t have this bag now. But, well, I’m glad someone followed it because otherwise I wouldn’t have these vintage shoes now. By the way, I really love the summer evening sun in these photos. My significant other has really become a great blogger husband, hasn’t he?

w/ ♥, Hanna