VOIKO TYTTÖMÄINEN OLLA USKOTTAVA?

Tulipa täytettyä muutama päivä sitten, ystävänpäivänä, 29 vuotta. Sen kunniaksi leivoin työkavereille karpalo-kinuskimuffineja, ja illalla mieheni vei minut saunalautalle saunomaan ja uimaan (tai no ehkä pikemminkin kastautumaan) Oulujoen avantoon. Edellisestä avantouintikerrasta olikin mennyt varmaan noin viisitoista vuotta, ja meinasin ensin jänistää, mutta onneksi uskaltauduin, koska tuli erittäin hyvä fiilis! Oli siellä onneksi lämmin poreallaskin terassilla. Oli oikein ihana ja rentouttava synttäripäivä, enkä mitään sen kummempaa juhlintaa olisi kaivannutkaan. Ehkä ensi vuonna voisi järjestää jotkut vähän isommat juhlat pyöreiden vuosien johdosta.

Kolmenkympin rajapyykki häämöttelee tosiaan jo kohtalaisen lähellä tulevaisuudessa. Joku voisi ajatella, että kolmekymppisenä pukeutumisenkin pitäisi olla aikuismaista, mitä sillä nyt sitten ikinä tarkoitetaankaan. Itse ajattelen, että alkakoon ikä vaikka kolmosella tai nelosellakin, niin minähän en luovu tietystä tyttömäisyydestä, joka on olennainen osa tyyliäni. Katsellaan asiaa uudestaan vaikka sitten viisikymppisenä, jos silloinkaan. Huomenna on taas maanantai, ja koska meillä ei onneksi töissä ole mitään pukukoodia, voin ihan hyvin ilmaantua paikalle vaikkapa tässä sinapinkeltaisessa jättirusetilla varustetussa mekossa, eikä se tee minusta yhtään sen vähemmän uskottavaa tutkijaa. Tai ainakaan sen ei pitäisi tehdä.

Minua ärsyttää sellainen dress for success -puhe, jonka mukaan jokaisen naisen tulisi olla jakkupukuinen bosslady edetäkseen urallaan. On olemassa esimerkiksi käsite power suit, joka tarkoittaa hyvin istuvaa pukua, jollaiseen pukeutuvat itsevarmuutta uhkuvat, korkeissa asemissa olevat miehet, ja jollaiseen myös naisen olisi pukeuduttava päästäkseen vastaavaan asemaan työelämässä. Minusta ei saisi jakkupukuhenkilöä tekemälläkään, enkä ymmärrä, miksi pitäisikään. Miksi se, että pukeutuu bleiserin sijaan tyttömäiseen mekkoon, tekisi kenestäkään yhtään vähemmän varteenotettavaa, vähemmän älykästä, vähemmän kyvykästä tai vähemmän yhtään mitään? Pohjimmiltaanhan tällaisessa ajattelutavassa näkyvät yhä syväänjuurtuneet asenteemme. On siis kyse siitä, että tyttöjä ja naisia arvostetaan vähemmän eikä heitä pidetä yhtä älykkäinä ja osaavina kuin poikia ja miehiä, joten naisten tulisi pukeutumisessaan ja käytöksessään pyrkiä häivyttämään tyttömäiset ja naiselliset piirteensä vaikuttaakseen uskottavammilta.

Pukukoodilliset työpaikat ovat tietysti asia erikseen, mutta minusta kenenkään ei pitäisi antaa ammattinsa rajoittaa omaa tyyliään, eikä toisaalta kenenkään pitäisi tehdä johtopäätöksiä muiden tiedoista, taidoista, älykkyydestä tai osaamisesta näiden pukeutumisen perusteella. Minulla on tutkijan koulutuksen lisäksi myös aineenopettajan paperit, ja muistan, kun opiskeluluaikoina jollain didaktiikan kurssilla pohdittiin, miten opettaja saa pukeutua. Minä olen sitä mieltä, että ihan niin kuin huvittaa. Voisin siis muitta mutkitta kävellä tässä samassa mekossa nykyisten tutkimushommieni lisäksi myös luokan eteen opettajan roolissa. Omistan minäkin pari bleiseriä ja pukeudun niihinkin välillä, mutta en kyllä koskaan jättäisi pukeutumatta mekkoihin ja hameisiin vain siksi, että se ehkä jonkun mielestä on sopimatonta tai ammatillisesti epäuskottavaa. Sehän tarkoittaisi, että itsekin hyväksyisin ajatuksen, että tyttömäisyys tarkoittaisi vähemmän uskottavaa ja vähemmän pätevää.

I just turned 29 on Valentine’s day. I had a really lovely birthday – I baked cranberry-caramel cupcakes for people a work and in the evening my husband took me to a sauna boat by the frozen Oulu river. I took a dip in a hole in the ice for the first time in years and felt amazing afterwards. There was also an outdoor hot tub. Such a relaxing evening!

So, I’m not that far from thirty anymore. One might think that you should start dressing ‘like an adult’ when you hit that milestone, but I totally disagree. I think I’m going to keep wearing my girly dresses as long as I’ll live. I can easily show up at work tomorrow wearing this mustard yellow dress with a huge bow, for example, but it doesn’t make me less of an adult or less convincing as a cancer researcher, which I happen to be. Or at least it shouldn’t.

I don’t like the saying ‘dress for success’ or the idea of bossladies in their power suits that much. I mean, I hate the idea that women can only be successful if they dress like men. I think that the reason behind this is that women are still considered less intelligent and less skillful than men, and therefore women should hide their girly traits in order to be more convincing. We should really get rid of this kind of thinking! Of course, if masculine style is your thing, then, by all means, go for it, but if you are like me and love to wear cute and girly things occasionally, it should not make people think that you are less intelligent, less competent, less skillful, less convincing or less anything. In addition to my interests in research, I also have a teaching degree and I could also easily walk in front of a class wearing this dress. I think that – unless there’s a dress code – you should never let your profession define what you can wear.

Korvikset/Earrings – Second hand/Niin Mua

Poolopaita/Turtle neck top – Äitini vanha/My mom’s old

Mekko/Dress – Second hand -kauppa Brisbanessa/Second hand shop in Brisbane

Laukku/Bag – Octopus

Kengät/Shoes – Billi Bi

Mitä mieltä sinä olet? Voiko tyttömäinen olla (ammatillisesti) uskottava?

What do you think, can girly be competent & convincing?

w/ ♥, Hanna

ENEMMÄN ON ENEMMÄN

Tavallaan ihailen, ehkä joskus vähän kadehdinkin ihmisiä, joilla on minimalistinen tyyli. Siis niitä klassisia pukeutujia, joilla on aina suorat siniset farkut ja valkoinen neule, ja jotka ulos lähtiessään heittävät päälleen ajattoman kamelinvärisen villakangastakin, pelkistetyt nilkkurit ja kalliin merkkilaukun, joka on jokapäiväisessä käytössä maksanut itsensä takaisin jo aikoja sitten. Tai sitten niitä rentoja tyyppejä, joilla on joka tilanteessa päällään mustat pillifarkut, simppelit maiharit ja oliivinvihreä parkatakki, päässään aina sama pipo ja selässään Kånken. Yksinkertaista ja selkeää, helppoa ja nopeaa. Ei räikeitä värejä, kuoseja tai liikoja yksityiskohtia. Ei eteisen kaappia niin täynnä takkeja, etteivät ovet mene kiinni, ei neljää mekkoa samassa hengarissa, ei laukkukokoelmaa roikkumassa vaatehuoneen seinään ruuvatussa naulakossa, joka on jo kerran romahtanut alas. Ei liikaa vaatteita, vaan ne muutamat moneen tilanteeseen käyvät ja keskenään yhteensopivat suosikit. Ei siis ehkä liiemmälti pukeutumiskriisejäkään?

Itsekin yritin vielä joitakin vuosia sitten noudattaa minimalistista linjaa. Pyrin tekemään rennosta pillifarkut-tennarit-collegepaita -tyylistä omani ja ajoittain viihdyinkin siinä. Käytin varsin neutraaleja värejä ja hillittyjä kuoseja. Minulla oli yksi iso ja yksi pieni musta nahkalaukku, ensimmäinen arkeen ja toinen juhlaan. Käytin aina samaa takkia ja samoja mustia kenkiä. Muutenkin melkein kaikki oli mustaa. Jos jokin vaate oli tarjolla useammassa värissä, ostin sen ehkä korkeintaan valkoisena. Nyt ajattelen, että suurin syy muutaman vuoden takaiseen tyyliini oli halu sulautua joukkoon. Monia vaatteita tai asusteita, joita nykyään käytän päivittäin, en olisi kehdannut joitain vuosia sitten päälleni pukea, varsinkaan Oulussa, jossa kaikki massasta poikkeavat asiat saavat osakseen pitkiä katseita.

Sain kuvien punaisen neuleen synttärilahjaksi äidiltäni neljä tai viisi vuotta sitten. Silloin se tuntui aika räikeän väriseltä, enkä osannut yhdistää sitä mihinkään muuhun kuin niihin ainaisiin mustiin pillifarkkuihin. En olisi osannut kuvitellakaan, että joku päivä puen sen kanssa ruutuhousut, niittikengät, hatun, isot korvikset ja ravun muotoisen laukun. Olen kuitenkin todella tyytyväinen siihen, mihin suuntaan tyylini on viime vuosien aikana kehittynyt. Enää en pelkää värejä, kuoseja, erikoisia yksityiskohtia tai niiden yhdistelemistä enkä voisi vähempää välittää siitä, jos joku katsoo kaupungilla pitkään. Nykyisin pukeutumisfilosofiani on, että enemmän on enemmän, joten taidan olla minimalistin sijaan maksimalisti, ja tunnen itseni enemmän omaksi itsekseni kuin koskaan aiemmin. Kuten olen aiemminkin maininnut, haluan, että asussani on aina jokin juttu, ehkä mielellään useampikin. Siksi nykyisin metsästän kirppareilta ja vintageliikkeistä mielelläni kaikkea erikoista enkä juurikaan ostele niin sanottuja perusvaatteita. Eikä minusta saisi minimalistia enää senkään puolesta, etten pystyisi millään käyttämään aina samoja vaatteita ja asusteita. Sisäinen esteetikkoni nimittäin nauttii ihan liikaa vaihtelevien asujen suunnittelusta ja kuvaamisesta. Olen tosi tyytyväinen, että päätin alkaa julkaista asujani blogissa ja Instagramissa ja löysin keinon toteuttaa visuaalista puoltani.

Päätökseni olla ostamatta uutta piti muuten melko hyvin viime vuoden aikana. Olin kuitenkin luvannut itselleni, että jos jotain ihan erityistä löytyy, voi uuttakin välillä hankkia. Rapulaukun ja niittinilkkurit ostin uutena, koska tiesin, että niille tulisi käyttöä enkä löytäisi vastaavia käytettynä mistään. Niiden kohdalla en aio potea huonoa omaatuntoa uuden ostamisesta, koska ne tuottavat minulle suunnattomasti iloa joka kerta niitä käyttäessäni ja saavat aina paljon kehuja jopa ihan tuntemattomilta. Ne ovat juuri sellaisia leikkisiä asioita, joita pukeutumiseeni kaipaan. Ja kuten aavistinkin, käyttökertoja niille molemmille – etenkin kengille – on kertynyt lukemattomia. Tämän vuoden puolella olen kuitenkin pyrkinyt kiristämään päätöstäni vielä sen verran, että jos ostan uutta, ostan mieluiten laadukkaista materiaaleista valmistettuja tuotteita vastuullisilta kotimaisilta brändeiltä ja yritän samalla tukea pienyrittäjiä.

Hattu/Hat – Stockmann

Korvikset/Earrings – Second Hand (Aarikka)/Niin Mua

Neule/Sweater – Premoda, synttärilahja muutaman vuoden takaa/A birthday gift from a few years back

Laukku/Bag– Aldo

Housut/Trousers – Second Hand (Monki)/Rekki

Kengät/Shoes – Shoe the Bear

A few years back, my style was quite minimalistic. I wasn’t wearing any patterns or bright colors, mainly just black and white or neutrals. My accessories were very simple, there were no statement pieces. I was practically always wearing black skinny jeans and a basic sweatshirt. I also used to wear a a certain jacket, a certain pair of black shoes, and a certain black leather bag every day. Pretty boring, if you ask me now.

Four or five years ago my mom gave me this bright red sweater for my birthday and I felt that it was very bright and couldn’t come up with any other ideas to wear it with than the black skinny jeans. I could never have imagined that one day I would be wearing it with checkered pants, studded shoes, big earrings, a baker boy hat and a crab-shaped bag. But, you know, nowadays my style philosophy tends to be ‘more is more’. I love colours, I love patterns, I love details and I love mixing and matching them. So I guess I’m a maximalist now. I love to look for second hand or vintage statement pieces but I do allow myself to buy something new if I find something really special, such as this crab-shaped bag. It brings me so much joy and gets so many compliments, even from strangers, every time I wear it.

It’s only natural that your style changes over the years and I couldn’t be happier with the way mine has evolved. I think the main reason for me being a minimalist was to fit in and look just like everyone else, but know that I’ve let go of it, I feel so much more comfortable and confident. So much more like myself.

Samaistutko sinä enemmän on enemmän -ajattelutapaan vai oletko ennemmin minimalisti? Are you a minimalist or do you agree that more is more?

w/ ♥, Hanna

LUOTTOASUN ANATOMIA

On väsyneitä päiviä, jolloin aamuisin sängystä nousemiseen vaaditut ponnistelut vastaavat vähintään matkaa Mordoriin, eikä ainakaan ole yhtään energiaa miettiä, mitä pukisi päälleen. On aamuja, kun nukkuu pommiin tai jää vain liian pitkäksi aikaa peiton alle viivyttelemään esimerkiksi Instagramin selaamisen parissa ja yhtäkkiä huomaa jo olevansa myöhässä. On päiviä, kun aamulla jo valmiiksi on tiedossa jotain epämiellyttävää, kuten hammaslääkäriaika tai jonkin esityksen pitäminen töissä. On rumapäiviä, kun peilikuvassa huomion varastavat silmäpussit pystyisivät kannattelemaan allaan helposti vaikka lyijykynää, hiukset kaipaisivat kipeästi ammattilaisen apua, mutta kampaaja-aikaan on vielä kolme viikkoa tai turvonnut olemus saa ihmiset tekemään kaikenlaisia vääriä oletuksia, vaikkei oikeasti olisi aikomustakaan osallistua synnytystalkoisiin. On reissuja, joille ei voi pakata mukaan paljon tavaraa, vaan on selviydyttävä yhdellä tai kahdella asulla.

Muun muassa tällaisia tilanteita varten on oltava olemassa luottoasu. Sellainen, joka löytyy kaapista helposti, sen kummempia miettimättä tai suunnittelematta. Sellainen, jonka saa kiskottua päälleen nopeasti kiiressäkin. Sellainen, joka on mukava päällä ärsyttävissäkin tilanteissa. Sellainen, joka ei saa rumapäiviä tuntumaan ainakaan entistä rumemmilta. Sellainen, joka hieman säätämällä sopii moneen tilanteeseen. Sellainen helppo asukokonaisuus, jossa tuntee olonsa omaksi itsekseen.

Luottoasun ei ole pakko olla joka kerta juuri samanlainen, vaan se voi olla yksinkertaisesti vain idea, esimerkiksi “täydellisesti istuvat farkut ja hieno t-paita”. Usein luottoasu kuitenkin rakentuu tiettyjen luottovaatekappaleiden ja -asusteiden ympärille, ja muut asun osat saattavat vaihdella. Minun luottovaatekappaleeni on jo monen vuoden ajan ollut musta a-linjainen napillinen farkkuminihame, joskaan se ei ole aina ollut juuri tämä sama, vaan tilasin tämän käytettyjen vaatteiden nettikaupasta edellisen samannäköisen hameeni kulahdettua pahasti pesujen myötä. Nyt olen viisaampi enkä pese tätä hametta kovin usein.

Kun haluan päästä helpolla, puen luottohameeni kanssa jonkun kivan neulepaidan, yleensä värikkään sellaisen, sillä värit piristävät ja varsinkin väsyneinä rumapäivinä tuovat myös – ainakin minun kuvitelmissani – hieman sävyä kalpeille kasvoille. Luottoasuuni kuuluu ehdottomasti myös jonkin sortin päähine, yleensä baker boy -lätsä, jota on näkynyt ja näkyy ihan saletisti jatkossakin asukuvissa enemmän kuin kenenkään oikean bloggaajan kuvissa samaa asustetta näkyisi. Sitten vielä isot korvikset korviin killumaan, jalkaan lempikengät, olalle jokin laukku kokoelmastani, takki niskaan ja arkiasu on valmis. Jos neuleen vaihtaa vaikkapa nättiin puseroon, niin sama konsepti sopii hyvin iltamenoihinkin. Oikeastaan tämän hameen ympärille rakentuva kombo toimii vuodenajasta riippumatta: talvipakkasilla hameen alle voi pukea useamman villasukkahousukerroksen ja vaihtaa nilkkurit vähän järeämpiin saappaisiin, kesällä taas paljaat jalat voi sujauttaa sandaaleihin ja yläosaksi valita jonkin söpön topin.

Hattu/Hat – Stockmann

Korvikset/Earrings – Second Hand/Niin Mua

Neule/Sweater – Vintage/A Splash of Orange

Takki/Jacket – Selected

Laukku/Bag – Vintage/Wardrobe Queen

Hame/Skirt – Second Hand (Stradivarius)/Rekki

Sukkahousut/Tights – Lindex

Kengät/Shoes – Bruno Premi

There are days when you are too tired to think about what to wear. There are mornings when you oversleep or simply spend too much time in your bed scrolling through Instagram, until suddenly you’re in a hurry and have to get dressed very fast. There are days when you already know in the morning that something unpleasant is going to happen – I’m thinking about my dentist’s appointment next Monday. There are times when you don’t feel so pretty. There are trips that you can not pack too many things for.

For these kinds of situations you need a go-to outfit. An outfit that you don’t have to give too many thoughts to when picking it out from your closet. An outfit that you can put on very guickly. An outfit that always feels and looks good on you. An outfit that goes in many situations, at least if you change some pieces. An outfit that just makes you feel yourself when you are wearing it.

The go-to outfit doesen’t always have to look the same. It can be just an idea, like ‘jeans that fit perfectly and a cool t-shirt’, but usually there are some key items. Mine is this cute little black a-line second hand denim skirt with buttons. I dare say that there isn’t a single top that wouldn’t go with it! However, I usually match the skirt with a bright-coloured jumper. I think the combination is a perfect everyday outfit for work. Of course, I also add my favorite shoes and my go-to accessories – big earrings and a baker boy hat. I grab one of my bags, throw on a leather jacket (or a winter coat these days, actually) and I’m good to go. If I replace the jumper with a cute blouse, I can wear this outfit for the evening too. The skirt also works in summer with sandals, bare legs and a nice top.

Millainen on sinun luottoasusi? What’s your go-to outfit like? 

w/ ♥, Hanna

LOPPUELÄMÄN ASU?

Jos sinun olisi pakko valita vain yksi asu, johon pukeutuisit koko loppuelämäsi ajan, millainen se olisi?

Aivan kauhea ajatuskin kaltaiselleni vaihtelun kaipaajalle ja pukeutumisintoilijalle, mutta tuo kysymys tuli mieleeni, kun valitsin päälleni näiden kuvien asua. Minulla on tapana aamuisin nakella erilaisia vaatteita ja asusteita työhuoneemme sohvalle tai lattialle, jotta näkisin helposti, mitkä sopisivat parhaiten yhteen. Koskaan en tietenkään ehdi panna mitään takaisin paikoilleen, ja kun sama kaava toistuu muutaman päivän ajan, on työhuone pian kuin mannerlaattojen törmäyksen jäljiltä – sinne on syntynyt kokonainen vaatevuoristo. Sellainen odottaa valloittajaansa tälläkin hetkellä. Sanokaa, etten ole ainoa, jolle käy aina näin! No, joka tapauksessa, erään tällaisen vaatteidennakkelusession jäljiltä olin koonnut lattialle tämän asun. Se näytti heti niin kivalta ja niin minulta, että mietin, että jos olisi ihan pakollisen pakottava pakko, niin tämä asu saattaisi hyvinkin olla minun vastaukseni tuohon ilmoille heittämääni kysymykseen.

Ensinnäkin, asu rakentuu mekon ympärille. En missään tapauksessa pukeutuisi loppuelämääni housuihin! Toiseksi, mekossa on kukkakuosi. Voisinko muka valita mitään muuta kuosia loppuelämäni mekkoon? Ostin ihanan viskoosimekon keväiseltä Amsterdamin-reissulta. Muotokielensä perusteella se on tehty joskus 90-luvun alussa, ja valmistusmaaksi on merkitty Yhdysvallat. Kolmanneksi, asussa on mukana lempivärejäni eli erilaisia punaisen sävyjä, viileästä violetista ikisuosikkiini lämpimänoranssiin. Kenkien oranssi ja laukun ja hatun violetti ovat itse asiassa melkein väriympyrän vastakkaisilta laidoilta, ja niiden yhdistelmä tuokin asuun tosi kivan color block -efektin. Mekon kukat sitovat sitten nämä värit sopivasti yhteen. Mitäs meninkään aiemmin sanomaan mätsäysneuroosista eroonpääsystä? Neljänneksi, loppuelämäni asussa pitää tietysti olla jotain suosikkijuttuja, kuten tässä nuo lempikorvikseni ja lempikenkäni. Viidenneksi, päässäni pitää ehdottomasti olla loppuelämäni ajan jokin päähine, tässä tapauksessa lierihattu. Kuudenneksi, asuni pitää olla sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa. Tässä kengät, kello ja laukku ovat uutena hankittuja, kun taas mekko, hattu ja korut käytettyjä. Seitsemänneksi, asu ei olisi minun loppuelämäni asu, jollei siinä olisi mukana jotain aiemmin mummulleni kuulunutta. Sitä virkaa toimittaa tässä asussa tuo sulallinen huopahattu.

Vaikka tässä asussa kaikki mielestäni toimii, ja se tuntuu omalta, niin kyllästyisin siihen silti varmasti noin kolmessa päivässä, jos minun olisi pukeuduttava siihen jatkuvasti. Enkä toki pystyisi kävelemään koko elämääni korkokengissä, ja talvella tarvitsisin tietenkin jotain lämmikettä päälleni. Sovitaan kuitenkin, että tässä ajatusleikissä ei tarvitse ottaa huomioon mitään käytännöllisyysseikkoja. Minusta ajatusleikki on hauska ja hyödyllinenkin, sillä sen kautta tulee pohdittua oman tyylin kulmakiviä ja sitä, minkälaisia vaatteita ja asusteita omaan kaappiin kannattaisi hankkia. Ehkä ne käyttämättä jäävät virhehankinnat vähenisivät, jos aina ostoksilla miettisi, onko vaate oikeasti mieluinen. Voisinko pukeutua siihen vaikka koko loppuelämäni ajan?

Hattu/Hat – Mummuni vanha/Used to belong to my grandmother

Korvikset/Earrings – Second hand Aarikka/Niin Mua

Mekko/Dress – Vintage-kauppa Amsterdamissa/A vintage shop in Amsterdam

Laukku/Bag – Hugo

Rannekoru/Bracelet – Vintage/Niin Mua

Kello/Watch – DKNY

Kengät/Shoes – Bruno Premi

Kuvat on otettu kolmisen viikkoa sitten, juuri ennen kuin pakkasyö vei auringonkukat mennessään, ja kun sää ei vielä ollut lohduttoman harmaa ja paljailla säärillä tarkeni – ainakin sisulla. Tuulenpuuskat olivat tuona päivänä aika kovia, joten kuka tahansa järkevä ihminen olisi luultavasti pukeutunut johonkin muuhun vaihtoehtoon kuin hattuun ja leveisiin helmoihin. Onneksi kuvien joukossa oli muutama otos, joissa hattu on päässä eikä mekko ole korvissa tai hiukset silmillä. Ehkä voisin joskus tehdä postauksen epäonnistuneista asukuvista, sillä niitä riittää.

Kuten jo kysyinkin, millainen sinun loppuelämäsi asu olisi? Pukeutuisitko helmoihin vai housuihin? Mitä värejä valitsisit? Ottaisitko rennosti vai laittaisitko päällesi jotain tosi asiallista? Millaisissa kengissä kulkisit ja mitä muita asusteita asuusi kuuluisi? Mikä on pukeutumisessa se sinun juttusi, jonka ehdottomasti haluaisit sisällyttää asuusi?

If you had to choose one outfit to wear for the rest of your life (horrible scenario, I know), what would it look like? I think this one could be my choice since it consists of so many things that I love: a floral dress, different shades of orange and red, my favorite shoes and favorite earrings, a hat, something old, something new and something that used to belong to my grandmother. The pictures were taken on a very windy evening in Oulu. It’s been so depressingly grey outside for the past two days that I can’t believe those sunflowers were there just three weeks ago – until a frosty night killed them.

w/ ♥, Hanna

MÄTSÄYSNEUROOSI

Tiedättehän ne tavallisimmat pukeutumisohjeet? “Älä yhdistä kultaa ja hopeaa.” “Valitse aina toisiinsa sopivat laukku ja kengät.” “Vaakaraita leventää.” “Musta ja tummansininen eivät sovi yhteen.” “Lyhyet eivät voi käyttää midimittaisia hameita.” “Älä sekoita kahta eri kuosia.” “Sandaalien kanssa ei voi pukea sukkia.” Kyllä muuten voi, ainakin korkosandaalien kanssa jotkut söpöt pitsisukat!

Ennen noudatin tällaisia ohjeita orjallisesti. Varsinkin mätsäyssääntöjen suhteen olin muutamia vuosia sitten lähes neuroottinen: kultaa ja hopeaa ei missään nimessä voinut käyttää samassa asussa, laukun ja kenkien piti olla aina samanlaista materiaalia ja täsmälleen samaa sävyä, tummansinistä ja mustaa en olisi voinut kuvitellakaan pukevani päälleni yhtä aikaa. Sittemmin olen vapauttanut tyylisilmäni kaikenlaisten typerien rajoitusten kahleista, ja kappas, kuinka paljon helpompaa elämä huolettomampana asumiksailijana onkaan! Sitä paitsi noiden sääntöjen rikkominenhan juuri tekee asusta usein mielenkiintoisen.

Silloin tällöin se vanha mätsäilijä sisälläni kuitenkin kaivaa itsensä ylös haudastaan ja alkaa kuiskailla korviini vaatimuksiaan.  Tällä kertaa se sai tahtonsa läpi, koska olihan minun nyt yhdistettävä nuo aurinkolasit – suosikkiparini! – tuohon 90-luvun shortsihaalariin (Vaikka juuri pääsin sanomasta, etten tykkää 90-luvun tyylistä, niin löytyy sieltä toki kivojakin juttuja!), koska ne sattuivat olemaan täsmälleen samaa kuosia. Ja koska mätsäyslinjalle lähdettiin, niin kaikkien asusteiden piti tietysti olla samaa väriä ja korvarenkaiden sopia sekä pannassa olevaan kullanväriseen renkaasen että laukun solkeen. Ai että, se sisäinen kuiskailija olikin tyytyväinen. Tai no, kellossa oli sekä kullan- että hopeanväristä metallia ja sandaalien soljet olivat hopeansävyiset, mikä tietysti sitä hieman harmitti.

Panta/Headband – Cubus

Autinkolasit/Sunglasses – Marimekko

Korvikset/Earrings – Second hand/Niin Mua

Haalari/Jumpsuit – Vintage/Ella Pop Shop

Laukku/Bag – Vintage/Niin Mua

Sandaalit/Sandals – Clarks

Oletko tarkka mätsäilijä vai enemmänkin huoleton miksailija?

You know all those style rules? They say you can’t mix black and navy, silver and gold or non-matching shoes and bag in one outfit. I used to follow those rules very carefully and almost created an obsession with matching everything together. These days I think the rules are meant to be broken and breaking them actually makes outfits interesting. However, sometimes I still feel like matching different parts of my outfits together. Like one day in Slovenia, when I just had to wear those Marimekko sunglasses (my favorite pair!) with that vintage jumpsuit. And of course all the accessories had to be black and all the details golden… The photos were taken in Ljubljana botanical garden. I still have a couple of summer vacation outfit photos left before I start posting my autumn looks!

w/ ♥, Hanna

P.S. Kuvat on otettu eräänä kuumana päivänä Ljubljanan kasvitieteellisessä puutarhassa. Ihan muutaman postauksen verran on vielä kesäloma-asuja tulossa ennen syksylookeja!

MATERIAALIONNELLISUUS ELI EROON PIKAMUODISTA JA KOHTI LAADUKKAAMPIA SECOND HAND -LÖYTÖJÄ

Jos ostan kaupasta aivan uuden vaatteen, pyrin siihen, että se olisi malliltaan tarpeeksi ajaton ja materiaaliltaan kestävä, sillä haluan ostaa vaatekappaleita, jotka säilyisivät käyttökelpoisina vuosia, mieluiten vuosikymmeniä. Silloin sitä ei ainakaan olisi valmistettu ihan turhaan. Tuntuu nimittäin pahalta, että vaatekaupat ovat täynnä huonoista materiaaleista huonosti valmistettua pikamuotia, jota varten on käytetty valtavasti luonnonvaroja ja saastutettu ympäristöä, mutta jota ei ole edes suunniteltu kestämään. 

Yleensä välttelen keinokuituja, kuten akryyliä ja polyesteriä, ja suosin luonnonmateriaaleja, kuten puuvillaa, villaa, silkkiä, nahkaa ja pellavaa tai “puoliluonnonmateriaaleja”, kuten viskoosia, sillä oman kokemukseni mukaan ne ovat keinokuituja kestävämpiä ja käytännöllisempiä. Polyesteristä valmistettu vaate nukkaantuu usein hetkessä, kun taas laadukas puuvilla säilyy sileänä sukupolvelta toiselle. Villasta valmistettu neule lämmittää talvipakkasilla oikeasti, toisin kuin akryyliversio, joka on käytännössä muovia. Toki luonnonmateriaaleissakin on suuria laatueroja, ja saman vaatemerkin sisälläkin voi olla paljon vaihtelua laadussa. Materiaalin lisäksi vaatteen kestävyyttä arvioidessa on syytä tarkistaa muitakin asioita, kuten saumat, vetoketjut, napit ja muut yksityiskohdat.

Kirppariostoksilla en ole välttämättä aivan yhtä laatutietoinen, sillä ajattelen, että on parempi, että jonkun poisheittämä vaate päätyy käyttöön kuin kaatopaikalle, vaikkei se olisikaan aivan huippulaadukas. Sen valmistukseen kun on kuitenkin käytetty paljon luonnonvaroja. En kuitenkaan yleensä ole valmis maksamaan kirpparivaatteista muutamaa euroa enempää. Onkin harmi, että ainakin Oulun kirppareilla monilla myyjillä tuntuu olevan välillä hinnoitteluntaju pahasti hukassa, ja käytetyistä, jo hieman nuhjuisistakin ketjuliikkeiden vaatteista saatetaan pyytää todella suuria summia.

Materiaalilappuja kannattaa silti syynätä läpi kirppareillakin, sillä silloin saattaa tehdä todellisia löytöjä, joista voi maksaakin hieman enemmän kuin kirppisvaatteesta yleensä. Esimerkiksi näiden kuvien Gantin mekkoa pidän tosi hyvänä kirppislöytönä. Se on valmistettu silkistä ja kunnoltaan virheetön, mihin nähden maksoin siitä mielestäni varsin vähän: 27 euroa. Ennen ostamista tarkistin, paljonko Gantin mekot maksavat uutena, ja huomasin hintojen liikkuvan lähes 200 euron luokassa. Maksamani hinta oli kohtuullinen senkin takia, että mekko on varsin monikäyttöinen: Se sopi hyvin Ljubljanaan launtai-illan viinilasilliselle, mutta voisin pukea sen myös joihinkin kesäjuhliin juhlavien asusteiden kanssa ja jopa arkeen muhkean neuleen ja matalien kenkien kaveriksi.

Ostin mekon käytettyjen vaatteiden nettikaupasta Rekki.fi:stä. Suosittelen lämpimästi Rekkiä ja vastaavia nettikirppareita varsinkin sellaisille ihmisille, joiden mielestä kirppareiden kiertely on liian vaivalloista ja aikaavievää tai jotka ärsyyntyvät siitä, että kirppiksillä on niin valitettavan usein myynnissä tosi huonolaatuisia tai jopa likaisia ja rikkinäisiä vaatteita. Esimerkiksi Rekin valikoimaa voi selata kategorioittain ja rajata hakuaan vaikkapa tietyn värin, koon tai tuotemerkin mukaan, joten second hand -shoppailu on tehty hyvin helpoksi. Vaatteet ovat varmuudella puhtaita ja ehjiä ja tulevat perille parin päivän kuluessa tilauksesta. Hinnat ovat tietenkin hieman korkeampia kuin tavallisilla kirpputoreilla, mutta silti mielestäni hyvin kohtuullisia.

Korvikset/Earrings – Second Hand/Niin Mua

Kaulakoru/Necklace – Mummuni vanha/Used to belong to my grandmother

Mekko/Dress – Second hand Gant/Rekki.fi

Laukku/Bag – Vintage/Niin Mua

Kello/Watch – DKNY

Kengät/Shoes – Second Hand/Niin Mua

Toivon, että tämä tai muutkaan blogitekstini eivät kuulosta saarnaavilta, sillä siihen en todellakaan pyri. En ole itse missään nimessä mikään ekologisuuden malliesimerkki, sillä kaikista parastahan olisi omistaa vaatteita mahdollisimman vähän, ja kuten jo ensimmäisessä postauksessani kerroin, minä omistan niitä melko paljon. Olen kuitenkin mielestäni onnistunut löytämään hyviä keinoja tehdä vaatehankintojen suhteen ekologisempia valintoja tyylistäni tinkimättä, ja minusta on mukavaa jakaa näitä vinkkejä myös muille.

Kiinnitätkö sinä huomiota vaatteiden valmistusmateriaaleihin ja kestävyyteen?

When second hand shopping, always check the material tags and you can find a real bargain! For example, this second hand Gant dress is pure silk and it’s in perfect condition but I only paid 27 euros for it. The original price must have been many times higher. The photos were taken on a Saturday night at the end of August in Ljubljana, Slovenia.

w/ ♥, Hanna