PAREMPIA VALINTOJA VAATEKAUPOILLA

Kaupallinen yhteistyö: Kekäle

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAkekale4

Varmasti jokainen blogini lukija ja Instagram-tilini seuraaja tietää, että vastustan pikamuotia, suosin second hand -vaatteita, ja haluan kannustaa muitakin miettimään, voisiko joskus uuden sijaan ostaa käytettyä. Tiedän kuitenkin, ettei second hand -shoppailu ole kaikille ja kaikissa tilanteissa yhtä helppoa: kirppareilta saattaa olla vaikeaa löytää sopivankokoisia tai tarpeeksi laadukkaita vaatteita, kotona ei ehkä ole ompelukonetta tai itsellä taitoja kirppisvaatteiden muokkaamiseen, omalla paikkakunnalla ei välttämättä ole hyviä käytettyjen vaatteiden liikkeitä, ja nettishoppailuun liittyvä hutiostosten uhka arveluttaa. Joskus käytettynä ei vain mistään löydy juuri sellaista vaatetta kuin tarvitsisi. Kaikki eivät myöskään ole yhtä etuoikeutettuja kuin minä, joka olen sattunut saamaan omaan vaatekaappiini suuren määrän äitini ja mummuni vanhoja vaatteita. Ymmärränkin varsin hyvin, että välillä on ostettava uuttakin, ja teen niin toki itsekin. Vaateostoksilla voi kuitenkin aina miettiä, millä tavalla voisi toimia kestävämmin ja pikamuotia välttäen. Minulle tarjoutui hiljattain mahdollisuus kaupalliseen yhteistyöhön Kekäleen kanssa, ja tutustuttuani Kekäleen tarinaan päätin, että haluan tukea tätä suomalaista perheyritystä. Ajattelinkin nyt yhteistyön tiimoilta kertoa, mihin asioihin kiinnitän itse huomiota uusia vaatteita ostaessani.

kekale5kekale1kekale3

Paikallisten yrittäjien tukeminen. Ostan mieluummin vaatteeni kotimaisista kivijalkamyymälöistä kuin monikansallisilta ketjuilta. Siten tuen suomalaista työtä ja verorahojen jäämistä kotimaahan. Kekäle on joensuulaislähtöinen perheyritys, joka on vaatettanut suomalaisia jo yli 60 vuotta. Nyt myymälöitä on kymmenellä paikkakunnalla, ja valikoimissa yli 120 vaatermerkkiä naisille, miehille ja lapsille. Viimeisin – ja pohjoisin – liike avattiin Ouluun (Isokatu 30) reilu viikko sitten. Sen valikoimassa on sekä naisten että miesten vaatteita tietyiltä brändeiltä, ja verkkokaupasta on mahdollisuus tilata vaatteita suoraan myymälään, jolloin koko ketjun valikoima on saatavilla myös Oulussa. Sain yhteistyön merkeissä valita Oulun myymälästä omaan tyyliini sopivan asukokonaisuuden.

kekale10_2kekale6

Laatu ja kestävyys. Maksan mieluummin vähän enemmän laadukkaasta ja kestävästä vaatteesta kuin pikkusumman huonolaatuisesta halpatuotantovaatteesta. Kekäle haluaa taistella pikamuotia vastaan tarjoamalla vaatteita, jotka kestävät käyttöä ja pesukertoja. Valikoimista löytyy useita kotimaisia ja ulkomaisia laatumerkkejä, kuten Andiata, Balmuir, Canada Goose, Day Birger et Mikkelsen, Gant, Hugo Boss, Joutsen, Levi’s, Lumi, Makia, Philosophy Blues Original, Ril’s, Samsøe & Samsøe, Selected Femme ja Tiger of Sweden – vain muutamia suosikkejani mainitakseni. Kekäleen ideologian mukaan ”vaatteiden tulee maksaa itsensä takaisin kestävyydellään ja käyttökerroillaan – sekä tietenkin sillä mitä se saa omassa peili- ja mielikuvassa aikaiseksi”.

kekale7_3kekale8_4

Materiaali. Minulle materiaali on tärkein kriteeri uutta vaatetta ostaessani. Pääasiassa suosin luonnonmateriaaleja, mutta myös laadukkaat keinokuidut toimivat joissain vaatteissa, kuten ilmavissa mekoissa. Olen myös iloinen, että vaatevalmistajat käyttävät nykyisin paljon kierrätettyjä materiaaleja. Oulun Kekäleen valikoimasta valitsin itselleni Hugon neuleen, joka on pääosin villaa ja alpakkaa, ihanan pehmeä ja oikeasti lämmin – toisin kuin mikään akryylineule – sekä Selectedin mekon, joka on valmistettu kierrätetystä polyesterista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarpeeseen ostaminen. Kirppareilta saatan ostella vaatteita hieman huolettomammin, mutta uutta ostaessani pidän aina mielessäni sen, mitä oikeasti tarvitsen ja mitä vaatekaapistani todella puuttuu. Lähdinkin Kekäleelle mielessäni kaksi vaatekappaletta, jotka ovat olleet ostoslistallani jo pitkään, mutta joita en ole löytänyt käytettynä: 1. Värikäs, mieluiten kuosillinen villaneule. Ilman villavaatteita en selviytyisi Oulun talvesta, mutta omistin ennestään vain pari yksiväristä ja melko neutraalia villapaitaa. 2. Musta, arkikäyttöön(kin) sopiva mekko. Yhtä pikkumustaa ja yhtä hautajaismekkoa lukuunottamatta minulla ei ollut kaapissani mustia mekkoja. Juuri nämä kaksi kaivattua vaatekappaletta onnistuinkin Kekäleeltä löytämään! Katselin kyllä vähän sillä silmällä myös ihania Samsøe & Samsøe -kukkamekkoja, mutta pidin järjen päässäni ja muistutin itseäni siitä, että vaatehuoneessani on jo niin monta kukkamekkoa, että uutena minun ei sellaista kannata hankkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oma tyyli. Vaikka joskus voikin olla vaikeaa määritellä tyyliään – onhan omanikin melko vaihteleva sekamelska – , niin uutta vaatetta ostaessa kannattaisi kuitenkin trendien perässä juoksemisen sijaan pohtia, sopiiko vaate omaan tyyliin, jotta se tulisi varmasti pitkäaikaiseen käyttöön. Kaikista epäekologisin vaatehan on käyttämättä jäävä vaate. Mielestäni hyvä keino on miettiä lempivärejään. Minulla se on oranssi, joten olen varma, että tälle oranssinsävyiselle villapaidalle tulee käyttöä. Sen sävyt sopivat hyvin yhteen monien asusteideni kanssa. Tässä asussa yhdistin siihen mummuni vanhan baskerin, nahkaisen vintage-laukun ja suosikkisyyskenkäni. Mekot ovat ehdottomasti yksi tyylini kulmakivistä, joten en myöskään epäile hetkeäkään, etteikö minulla tulisi käytettyä tätä mustaa midimittaista mekkoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaatteen yhdisteltävyys ja monikäyttöisyys. Minun mielestäni paras vaate on sellainen, jota voi yhdistellä monella tavalla ja joka eri tavoin asustettuna sopii useisiin erilaisiin tilanteisiin ja vuodenaikoihin. Esimerkiksi tämä mekko sopii mustan värinsä puolesta yhteen ihan kaiken kanssa. Pitkähihaisena se toimii sisätiloissa sellaisenaankin ja alkusyksyn säissä neuleen tai neuletakin kaverina, mutta yhtä hyvin sen voisi pukea vaikkapa bleiserin tai nahkatakin alle. Avokkaiden, juhlavien asusteiden ja korujen kanssa se sopisi varmasti moneen juhlaankin. Villapaidan puolestaan voi pukea syksyllä tähän tyyliin liehuvien mekkojen ja hameiden kanssa, mutta kylmemmällä talvisäällä alaosaksi voi vaihtaa vaikkapa farkut tai nahkahameen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neule/Sweater – Hugo by Hugo Boss (saatu blogin kautta Kekäleeltä/gifted)

Mekko/Dress – Selected Femme (saatu blogin kautta Kekäleeltä/gifted)

Baskeri/Beret – Mummuni vanha/My grandmother’s old

Laukku/Bag – Vintage, Wardrobe Queen

Kengät/Shoes – Bruno Premi

Onko siellä ruutujen takana muita oululaisia? Oletteko ehtineet jo vierailla Kekäleen uudessa myymälässä? Mitä tykkäsitte? Minusta ainakin on mahtavaa, että Ouluun saatiin jokin muu vaatekauppa kuin monikansallinen ketjuliike, ja  tykkäsin erityisesti siitä, miten hyvää palvelua myymälässä sai. Loppuun muuten vielä sellainen vinkki, että kaikkien syyskuussa Oulun myymälässä ostoksia tehneiden kanta-asiakkaiden kesken arvotaan 500 euron lahjakortti, joten jos juuri nyt on tarve jollekin vaatteelle, niin kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa Kekäleen valikoimat ja liittyä samalla kanta-asiakkaaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

w/ ♥, Hanna

KIITÄJÄKUOSI JA PARI TYYLIMUISTOA YLÄASTEELTA

P1201111

Yksi suosikkiasuistani viime aikoina on ollut kiitäjäkuosinen mekko. Tai no itse asiassa se ei ole mekko lainkaan, vaan paidan ja hameen yhdistelmä. Ne ovat kotimaisen (kajaanilaisen!) R-collectionin tuotantoa. Moni muistaa varmasti R-collectionin kuuluisista anorakeistaan, jotka olivat erityisen suosittuja 80- ja 90-luvuilla.

Meille Kajaanin kasvateille R-collection on tuttu muutenkin. Esimerkiksi omina yläastevuosinani eli 2000-luvun alkupuoliskolla ihan kaikki Kajaanin nuoret pukeutuivat merkin college-huppareihin, joita keväisin ja syksyisin käytettiin myös ulkotakkeina. Tytöt käyttivät hupparin kanssa paksua, usein jotain pastellinsävyistä kaulaliinaa, joka kiedottiin kaulan ympäri siten, että se taitettiin kaksinkerroin, vedettiin selkäpuolella hupun alta ja etupuolella vapaat päät työnnettiin toiseen päähän jääneestä lenkistä läpi. Itselläni oli valkoinen huppari ja lisäksi vaaleanpunainen huputon college-takki.

Yläastevuosilta muistan myös poikien hassun villityksen: yhtäkkiä jokaisella oli jalassaan R-collectionin anorakkihousut. Usein ne olivat punaiset tai mustat, mutta myös villimpiä värejä näkyi, muistaakseni pikkuveljelläni oli kirkkaat vaaleansiniset. Parhaimmat omistivat housuja useissa eri väreissä. Tuon ajan lökäpöksytyyliin housut piti tietenkin ostaa pari kokoa liian suurina ja roikottaa haaraosiota polvissa asti. Olen usein miettinyt, että olikohan tätä samaa muotivillitystä koskaan muualla kuin Kajaanissa.

Kajaanin tehtaanmyymälässä oli se kiva juttu, että siellä myytiin niin sanottuja kakkoslaadun vaatteita hieman halvemmalla, jolloin myös rahattomalla teinillä saattoi olla niihin varaa. En kuitenkaan koskaan huomannut edes kakkoslaadun vaatteissa oikeasti mitään vikaa. R-collection onkin aina merkinnyt minulle laatua ja kestävyyttä. Minulla on vieläkin kotihousukäytössä serkkujeni vanhoja college-housuja 90-luvun alusta, ja ne ovat edelleen uudenveroisia.

P1201108

2000-luvun edetessä R-collectionin suosio ehkä hieman hiipui, kunnes muutaman vuoden takaisen sukupolvenvaihdoksen ja brändin uudistamisen myötä merkki tuntuu elävän nyt uutta nousukauttaan. Huppariteinivuosien jälkeen koin itsekin, että merkin vaatteet olivat ehkä liian minimalistisia ja rentoja minun makuuni. Viime aikoina selkeiden linjojen sekaan on kuitenkin ilmestynyt aina välillä minunkin tyylisilmääni miellyttäviä vaatekappaleita, ja ajattelinkin jokin aika sitten, että jos jotain tosi paljon minun näköistäni R-collectionin valikoimista löytyy, niin haluan ehdottomasti ostaa sen tukeakseni suomalaista, vastuullista ja perinteikästä brändiä. Sitten viime syksynä törmäsin upeaan kiitäjäkuosiin, ja se oli siinä: hame kyseisessä kuosissa ja vieläpä aivan minuntyylisessäni mallissa oli saatava. Myöhemmin, joulun välipäivinä, vierailin Kajaanin myymälän alennusmyynneissä näennäisenä tarkoituksenani vain vähän katsella. Oikeasti olin varmasti jo alitajunnassani tehnyt päätöksen, että myös kiitäjäkuosinen paita on hameen kaveriksi saatava.

Viime kuukausina nämä ovat olleet joko yhdessä tai erikseen päälläni suunnilleen kaikissa vähänkin siistimpää pukeutumista vaativissa tilaisuuksissa, mutta varsinkin hametta olen käyttänyt ahkerasti myös arkena. Vaikka olenkin todennut, että mukavuus on minulle vaatteissa toissijainen asia, niin nyt on pakko sanoa, että nämä ovat myös todella mukavat päällä. Kangas on tosi ryhdikästä, ja kuvien perusteella saattaisi  luulla, että se on myös jäykkää ja paksua, mutta jollain ihmeen tavalla se onnistuu olemaan ryhdikkyydestään huolimatta ihanan pehmeää, ohuehkoa ja kevyttä. Suosittelenkin tästä kankaasta tehtyjä vaatteita todella lämpimästi! Myynnissä olen nähnyt tämän paidan ja hameen lisäksi ainakin kiitäjäkuosisen liivimekon, naisten housut ja miesten takin. R-collectionin sivuilta näitä kaikkia näyttää löytyvän vieläkin “ötökkäkuosi”-nimellä.

P1201094P1201092

Hiuspanta/Headband – Pull&Bear

Korvikset/Earrings – Second Hand/Niin Mua

Laukku/Bag – Kirpparilta/Found from a fleamarket

Paita/Blouse – R-collection

Hame/Skirt – R-collection

Kengät/Shoes – Billi Bi

P1201061-2

Näitä kuvia ottaessa oli muuten pirun kylmä, 28 astetta pakkasta ja tuulista. Kuvaussession jälkeen olin hetken aikaa varma, että onnistuin palelluttamaan käteni niin, että ne pitää amputoida ranteista alaspäin. No, tässä vielä kuitenkin omin nakkisormin kirjoitellaan, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Naurattaa katsoa näitä kuvia, sillä ainakin itse näen ilmeideni kireydestä, että oli vähän epämukavat oltavat. Viimeisestä kuvasta kylmyyden huomaa jo hiusten huurteisista latvoistakin. Vaikka valo onkin aina uskomattoman kaunis noina jäätävinä päivinä, niin olen hyvin iloinen, ettei samanlaisia pakkasia ole enää viime viikon torstain jälkeen ollut eikä näyttäisi olevan tulossakaan. Kevättä kohti! Odotan jo tosi innolla kevätvaatteisiin pukeutumista.

I grew up wearing R-collection, a clothing brand from my home town, Kajaani. It was actually a very popular brand all over Finland in the 80’s and 90’s but I think people kind of forgot about it in the 00’s, even though they never stopped making durable high-quality clothes. However, in 10’s (I have no idea how this is decade is supposed to be called) they successfully regenerated their brand and started to seem interesting again, to me and to many other people. Their clothes always were and still mainly are pretty minimalistic, which doesn’t really fit my style, but in the past few years they also started making more peculiar pieces of clothing every now and then.

Some time ago I decided that if I found something in their collection that “looks like me”, I would definitely buy it because I really want to support this local, responsible and traditional brand. Then I saw this bug print last autumn and that was it. I had to get the skirt. Then winter sales happened and I couldn’t resist buying the blouse too. The fabric is so soft and comfortable and I’ve been wearing this combination or one of the pieces for basically every occasion lately. The print is still available on their website in this skirt and blouse but also in a men’s jacket and a pair of women’s trousers and a pinafore dress.

Can you tell by looking at my face (and tips of my hair!) that it was -28 °C (-18 °F) and windy when these outfit photos were taken? I was afraid I would have my arms amputated but luckily I’m still writing with my own little fingers. I’m so happy it’s not that cold anymore. We are definiltely heading towards spring! There’s still loads of snow though, so I think I have to wait for a while to wear spring outfits.

w/ ♥, Hanna

TOPPAHOUSUTRAUMA ELI AJATUKSIA TALVIPUKEUTUMISESTA

P1050740

Olen lapsesta asti ihaillut kauniita vaatteita. Estetiikantaju on tietysti vaihdellut vuosien mittaan – lapsena kiinnostivat pinkit prinsessaröyhlöt, myöhemmin vähän erilaiset vaatekappaleet. Tietynlainen innostus pukeutumiseen on kuitenkin säilynyt aina. Siksi talvet olivat jo lapsena ja ovat edelleen minusta melko ankeaa aikaa: kaikki kauniit vaatteet pitää peittää paksujen ja yleensä tosi tylsien ulkovaatekerrosten alle ja koko asu täytyy miettiä lämpimyyden kannalta, mikä rajaa pukeutumisvaihtoehtoja huomattavasti. Lämpimyys onkin ainoa käytännön seikka, josta en pukeutumisessani koskaan tingi – muuten vaatteiden käytännöllisyys on minulle aivan toissijaista. Mieheni kanssa puhuimme vastikään juuri siitä, että suhtaudumme pukeutumiseen täysin eri tavalla. Hänelle tärkeintä on se, miltä vaate tuntuu päällä, minulle se, miltä se näyttää. Kylmyyttä lukuunottamatta olen aivan valmis kärsimään kivan asun vuoksi pientä epämukavuutta.

Lapsuuden talvina aivan erityinen inhokkivaatekappaleeni oli toppahousut. Aina ne vain piti pukea jalkaan, vaikka kuinka olisi inttänyt vastaan ja vaikka kuinka rumat ne olisivat olleet. Erityisen hyvin muistan yhden talven, jolloin taisin olla toisella tai kolmannella luokalla. Sain joululahjaksi uudet talvikengät, jotka sain ihan itse käydä ennen joulua Kajaanin Prismasta valitsemassa. Ne olivat mustat mokkasaappaat, joissa oli varren yläreunassa karvareunus ja hieman alempana varressa kirjailua, muistaakseni jotain tähtiä ja sydämiä. Ne olivat mielestäni kauneimmat kengät ikinä. Mutta kaikkihan meni heti pilalle siinä vaiheessa, kun kengät piti pukea ulos: rumien toppahousujen lahkeet peittivät kengät kokonaan alleen. Tai jos paksujen housujen lahkeet työnsi kenkien sisään, näytti ihan typerältä. Itkuhan siitä sitten seurasi.

Minulla on oikeasti jonkinlainen trauma tästä toppahousuasiasta, koska sen jälkeen, kun olen itse alkanut päättää pukeutumisestani, en ole toppahousuja suostunut jalkaani vetämään, ellei kyseessä ole ollut ulkoilu urheilumielessä, kuten koiran kanssa lenkkeily tai laskettelurinne. Tai itse asiassa olisin kyllä aivan valmis toppahousuihin, jos löytäisin oikeasti hienot. Ongelma on vain siinä, että vuosien etsinnästä huolimatta en ole löytänyt yhtiäkään hienoja, kaupunkikäyttöön sopivia toppahousuja, sillä kaikki ovat urheiluun tarkoitettuja, enkä halua näyttää jatkuvasti miltään naparetkeilijältä tai ikuiselta hiihtolomalaiselta. En kuitenkaan tavoittele housuja, jotka näyttäisivät mahdollisimman paljon tavallisilta sisähousuilta, vaan sellaisia, jotka olisivat selvästi ulkokäyttöön tarkoitetut, mutta jotka olisivat kauniit ja joissa ei olisi mitään urheiluvaatteeseen viittaavaa, kuten vetoketjuja lahkeissa, muovisia osia, remmejä, tarroja, reisitaskuja tai valmistajan nimeä kissankokoisilla kirjaimilla. Mikäli jollain on tiedossa oikeasti hienot tai erikoiset toppahousut, joissa ei esiinny edellä mainittuja asioita, niin minulle saa heti vinkata! Olen kuitenkin jo melkein luopunut toivosta koskaan löytää sellaisia. Siksi minulla on työn alla mustasta kevyesti topatusta tikkikankaasta 70-luvun tyyliset leveälahkeiset ulkohousut, joihin haaveilen panevani jotkin nätit nepparit molempien lahkeiden ulkosivuille koko lahkeen matkalle. En ole koskaan aiemmin ommellut housuja ja kaavatkin olen joutunut piirtämään itse, joten homma on ollut hidasta ja housut ovat olleet kesken jo lähes vuoden, mutta ehkä ne valmistuvat joskus. Ainakin kuvitelmissani niistä on tulossa tosi hienot. Siihen saakka pidän sääreni lämpiminä muilla tavoin.

Ajattelinkin listata tähän postaukseen keinoja, joita olen keksinyt selviytyäkseni Suomen talvesta omasta tyylistäni tinkimättä. Minähän siis pyöräilen kaikki työ- ja muutkin arkimatkani ympäri vuoden, myös niillä 30 asteen pakkasilla, joten vakuutan, että näiden vinkkien avulla pysyy oikeasti lämpimänä säällä kuin säällä.

P1050675-2

Sisävaatteet. Talvella kerrokset ovat tärkeitä eikä ole ollenkaan merkityksetöntä, mitä pukee ulkovaatteidensa alle. Itse suosin villaa, koska se pitää oikeasti lämpimänä. Villan alle puen puuvillaa tai silkkiä. Näiden kuvien beige villaneule on äitini vanha ja kokoa L, mutta ihan sopiva S-kokoiselle, mikä jälleen kerran todistaa sen, ettei vanhojen vaatteiden kohdalla kannata koskaan luottaa kokomerkintöihin. Villahame on vintagea 70-luvulta.  Jalat pysyvät lämpimänä ilman toppahousujakin, kun ne peittää villasukkahousuilla. Mitä enemmän pakkasta, sitä useampi kerros. Yleensä minulla on talvisin pari-kolme kerrosta sukkahousuja (näissä kuvissa taitaa olla kahdet villaiset), mutta onpa joskus kovilla pakkasilla tainnut olla neljä tai viisikin paria päällekkäin.

Takki. Saattaa olla yllättävää, mutta olen todennut nahan kaikista parhaaksi talvitakkimateriaaliksi, sillä se pitää myös kylmän viiman loitolla paremmin kuin mikään muu materiaali. Tämä on oleellista etenkin Oulussa, jossa tuulee aina. Näissä kuvissa näkyvä “kelsitakki” on lämpimin takki, jonka omistan. Etsiskelin pitkään sopivaa vintage-kelsitakkia, kunnes löysin Asos Marketplacelta tämän 70-luvun takin, joka on ihanan vihreä väriltään, sopivan pientä kokoa, istuvaa mallia ja tarpeeksi lyhyt pyöräilyä varten eli juuri täydellinen minun tarpeisiini. Kirjoitin kelsitakin lainausmerkeissä, sillä vaikka takin pinta onkin oikeaa mokkaa, niin sen lampaankarvamainen vuoraus ja kauluksen karva eivät ole aitoja, ja siksi takki oli myös huomattavasti halvempi kuin aidot turkit. Siitä huolimatta takki lämmittää paremmin kuin hyvin. Karvaosio suojaa herkästi palelevaa rintakehää ja kaulaa, ja kun kaulukset nostaa pystyyn ja kietoo niiden ympärille paksun villahuivin, ei jäätävä viima pääse viiltämään naamaa pyöräillessäkään. Tämä takki on siis todellinen kylmän sään vaate. Hieman kevyemmillä pakkasilla käytän usein topattua pitkää 70-luvun nahkatakkia. Omistan myös pari villakangastakkia, mutta ne eivät sovellu muutamaa pakkasastetta kylmemmille säille, koska ne suojaavat tosi huonosti kylmältä viimalta.

Kengät. Mielestäni parhaimmat talvikengät ovat vuoratut nahkasaappaat. Paras vuori on villainen, mutta myös tekokarva lämmittää. Mitä pidemmät saappaiden varret ovat, sitä paremmin ne  tietysti lämmittävät myös sääriä. Talvikenkien kannattaisi mieluiten olla yhtä kokoa liian isot, jolloin niiden sisälle saa mahtumaan lämpöpohjalliset ja ehkä vielä villasukatkin. Valitettavasti lämpimiä talvikenkiäkään ei valmisteta kovin erikoisia, vaan kaikki ovat aina niitä samoja tylsiä ruskeita ja mustia. Näiden kuvien vintage-saappaat ovat Aaltosen valmistamat, ja niissä on sentään erikoisuutena kultaiset metalliyksityiskohdat. Haluan yleensä, että kenkäni ovat sirot ja hameiden ja mekkojen kanssa sopivat, joten myös sen suhteen talvikenkiä on vaikea löytää. Oikeasti lämpimät kengät kun yleensä tuppaavat olemaan aivan kamalia klohmoja. Myös hienoista tai vähän erikoisemmista talvikengistä saa siis ehdottomasti vinkata! Olen yrittänyt etsiskellä varsinkin kauniita punaisia talvisaappaita.

Asusteet. Ilman kunnollisia asusteita ei talvella selviä. Näissäkin tärkein asia on materiaali. Pipo lämmittää parhaiten, jos se on (ainakin suurimmaksi osaksi) aitoa villaa, mutta jos se on hyvin harvaan neulottu, niin viima pääsee siitä läpi. Siksi neuloin tämän pipon itselleni nelinkertaisesta Seitsemän veljestä -langasta, jolloin siitä tuli todella tiivis. Myös kaulaliinan pitää olla mahdollisimman paksu ja tiivis, jottei takin kauluksista pääse vuotamaan kylmää ilmaa iholle. Villavuoratut nahkarukkaset ovat varsinkin talvipyöräilyyn ainoa oikea valinta. Jos vuoraus ei tunnu lämmittävän tarpeeksi tai se on käytössä kulunut ohueksi, voi rukkasten sisään vielä pukea villalapaset. Tänä talvena olen hoksannut vielä yhden ehdottoman asusteen, jota ilman en enää pakkasiin lähde: ranteenlämmittimet. Jos takissa ei ole sellaisia erikseen, niin villaisten ranteenlämmittimien pukeminen sisäpaidan hihojen päälle tukkii kylmältä ilmalta jälleen yhden mahdollisuuden päästä iholle.

P1050642

Tiivistettynä siis sanoisin, että talvipukeutumisessa olennaisinta ovat kerrokset ja luonnolliset materiaalit. Ja vaikka nyt kevät selvästi jo lähenee ja kovimmat pakkaset saattoivat jo jäädä tämän talven osalta taakse (tosin yleensä ainakin Oulussa koetaan aina maaliskuussa jonkin sortin takatalvi), niin kerrosten määrää säätelemällä nämä samat pukeutumisvinkit sopivat minusta millaiseen talvisäähän tahansa.

Kuitenkin eräs asia, jota olen viime aikoina alkanut eläinperäisten materiaalien käytön suhteen pohtia, on niiden eettisyys ja ekologisuus. Tuotantoeläinten huonot olot ja huoli ilmastonmuutoksesta ovat nimittäin saaneet minut vähentämään tehotuotetun lihan kulutuksen lähes olemattomiin ja maitotuotteiden kulutustakin huomattavasti, mutta miten sitten pitäisi suhtautua muihin eläinperäisiin hyödykkeisiin kuin ravintoon? Täytyy myöntää, että en ole nähnyt mitenkään järjettömän paljon vaivaa selvittääkseni näitä asioita enkä siksi voi lyödä tiskiin mitään rautaista faktaa aiheesta, mutta minulla on joitain yleisiä käsityksiä, joihin olen pohdintani perustanut.

Ensinnäkin, en pidä villaa kauhean ongelmallisena. Tiedän kyllä, että sitäkin voidaan tuottaa vastuullisesti tai vähemmän vastuullisesti, mutta noin yleisesti ottaen kuitenkin lampaat laiduntavat vapaina tai suurissa aitauksissa, pystyvät syömään ihmiselle kelpaamatonta ravintoa, eikä niitä tietenkään tapeta villantuotannon takia. Parhaassa tapauksessa luonnonlaitumilla laiduntavat lampaat jopa pitävät yllä monille lajeille soveltuvia elinympäristöjä ja parantavat luonnon monimuotoisuutta. Suurin osa villavaatteistani on useita kymmeniä vuosia vanhoja, mikä kertoo siitä, kuinka kestävä materiaali on kyseessä. Uutena ostan lähinnä villalankoja käsitöitä varten ja villaa sisältäviä sukkahousuja. Olen sitä mieltä, että ainakin pohjoisen Suomen oloissa on melko vaikeaa pärjätä ilman villaa, sillä se on ehdottomasti lämpimin mahdollinen materiaali talvipakkasten kerrospukeutumiseen.

Myös nahkaa käytän aika huoletta, sillä vaikka kannatankin lihantuotannon vähentämistä, ajattelen, että niin kauan kuin lihantuotantoa on olemassa, on hyvä, että kaikki osat eläimestä hyödynnetään. Myös nahkavaatteistani suurin osa on valmistettu jo vuosikymmeniä sitten ja ne jos mitkä ovat osoittautuneet hyvin kestäviksi. Minusta on ehdottomasti hyvä asia, että nämä jonkun joskus hylkäämät nahkatuotteet ovat päässeet uudestaan käyttöön. Uutena olen elämäni aikana ostanut yhden nahkatakin ja useampia kenkiä ja laukkuja. Kenkien ja laukkujen kohdalla syy nahan suosimiselle on se, että kokemukseni perusteella muut materiaalit eivät kestä päivittäistä käyttöä. Olen aikoinani joutunut heittämään roskiin liian monet tekonahasta (eli muovista) tai kankaasta valmistetut kengät tai laukun vain muutaman kuukauden käytön jälkeen. Tosin uskon, että materiaalit ovat kehittyneet niin, että nykyisin niin sanottu vegaaninahka voi olla hyvinkin kestävää, joten minunkin olisi varmasti jo aika päivittää mielipiteeni tässä asiassa.

Sitten se varmasti eniten mielipiteitä jakava materiaali: turkis. Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että vastustan ehdottomasti turkistarhausta eli eläinten sulkemista pieniin häkkeihin ja usein muutenkin huonoihin olosuhteisiin pelkästään turkistuotannon takia, etenkin kun näitä turkistuotteita käytetään usein vain ulkonäön vuoksi eikä oikeasti kylmältä suojautumiseen. Mutta on myös pakko sanoa, että en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka kategorisesti vastustavat ihan kaikkia turkiksia, mutta silti käyttävät nahkaa ja syövät lihaa surutta. Onhan nimittäin turkiksissakin eroa. Esimerkiksi luonnosta metsästettyjen tai auton alle jääneiden (Suomessa esimerkiksi supikoirat) sekä vapaana laiduntaneiden eläinten turkikset (esimerkiksi lammaskelsiturkit) ovat minusta eettisesti ajatellen ihan eri asia kuin tarhattujen eläinten turkikset enkä sinänsä vastusta niitä, vaikka itse en uutta turkistuotetta varmasti hankkisikaan. Ongelma on vain siinä, että eihän turkiksista päällepäin näe, ovatko ne tarhattuja vai eettisemmin tuotettuja eikä läheskään aina sitäkään, onko kysessä tekoturkis vai aito turkis. Siksi mitä tahansa turkista tai sen näköistä tuotetta käyttämällä saattaakin leimaantua turkistarhaamisen kannattajaksi ja sitä kautta tavallaan tukea kyseistä toimintaa.

Oma lukunsa ovat myös vintage-turkikset. Olisihan tietysti järjellä ajatellen hyvä, tai ainakin ekologista, että nämä jo vuosikymmeniä sitten valmistetut turkikset (jotka ehkä parhaassa tapauksessa on valmistettu vapaana eläneiden eläinten turkeista), olisivat käytössä eivätkä ihmisten varastojen perällä tai pahimmassa tapauksessa kaatopaikoilla. Mutta eihän sitäkään välttämättä turkiksesta päällepäin näe, että kyseessä on vanha vaate, joka on pois heittämisen sijaan otettu hyötykäyttöön. Meilläkin olisi kotona pari ellei useampikin kappale isomummojen peruja olevia täysmittaisia turkkeja varastossa, mutta juuri niiden mahdollisesti antaman väärän viestin takia en ole ikinä osannut ajatella pukeutuvani niihin.

Näiden kuvien takki taitaa olla ainoa vaatteeni, jossa on edes tekokarvaa, aidosta turkiksesta puhumattakaan, ja itse asiassa pohdinkin melko pitkään, voinko sen takia käyttää sitä ollenkaan. Lisäksi pohdin, että mitä jos kaulusten karva on sittenkin aitoa, koska materiaalimerkinnät puuttuvat. Vuoraukseen käytetty “lampaankarva” on nimittäin saumoista paremmin esillä ja nopeallakin vilkaisulla ihan selvästi synteettistä, mutta kauluksen erilaisen karvan laadun sataprosenttinen varmistaminen vaatisi saumojen ratkomista, enkä ole halunnut tehdä sitä. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että karvan pohjana olisi jonkinlainen neulos nahan sijaan ja minusta karva ei muutenkaan tunnu ihan aidolta. Olen tullut siihen tulokseen, että voin käyttää takkia, sillä minusta on kaikesta huolimatta hieman outo ajattelutapa, että tekoturkista käyttämällä kannattaisi turkistarhausta. Ja vaikka kauluksen karva paljastuisi aidoksi, käyttäisin luultavasti takkia silti. Takkihan on valmistettu luultavasti lähes viisikymmentä vuotta sitten eli kauan ennen minun syntymääni, ja se on edelleen erinomaisessa kunnossa, mutta joku on sen silti heittänyt pois. Minusta olisi suurta tuhlausta olla käyttämättä näin kestävää vaatekappaletta ja ostaa sen sijaan uusi vastaava vain tämän karva-asian takia. Takki on ollut minulla tammi-helmikuussa lähes jokapäiväisessä käytössä ja lämpimyydessään se on pelastanut työmatkani tänä talvena. En siis todellakaan hankkinut sitä pelkästään ulkonäkösyistä.

P1050640

Pipo/Beanie – Itse tehty/DIY

Huivi/Shawl – Zara

Takki/Coat – Old But Gold Vintage

Laukku/Bag – Octopus

Rukkaset/Leather mittens – Markkinoilta/The marketplace in my hometown

Villapaita/Wool sweater – Äitini vanha/My mom’s old

Villahame/Wool skirt – Vintage/I Dream of Wires

Merinovillasukkahousut/Merino wool tights – Norlyn

Saappaat/Boots – Vintage (Aaltonen)/Niin Mua

P1050722

I’ve always loved beautiful clothes, dresses and skirts especially, and hated winter, because you have to hide all those pretty things under boring outdoor clothing. I’m particularly traumatized by ugly insulated trousers that my parents always made me wear as a child. This is why I have developed alternative ways to stay warm in winter and still maintain my own style. I’ve come to the conclusion that the key factor to survive the winter here in the North is to wear layers and natural materials, such as wool and leather. In these photos I’m wearing lined vintage leather boots, DIY wool beanie made of fourfold yarn, thick shawl, leather mittens with wool ones inside of them, my mom’s old wool sweater, 70’s vintage wool skirt and a couple of layers of merino wool tights. Remeber that you can always increase or reduce the number of layers according to the temperature. When it’s -30 °C, I can wear as much as 4 or 5 layers of wool tights, for example. But NEVER the damn insulated trousers, unless I’m walking my dog or skiing.

The vintage ‘shearling coat’ is the warmest thing I own. It’s made of real suede, which blocks the freezing wind very effectively, but the ‘fur parts’ are actually fake. Lately I’ve been pondering if it’s ethically correct to wear materials derived from animals. I think wool is fine and even though I don’t eat much meat, in my opinion it’s good to take advantage of all parts of an animal as long as meat production exists, so I’m also wearing leather. However, most of my leather items are dozens of years old. But fur farming is something I am definitely against, I think it should be banned everywhere. However, fur products can also be more ethically made from roadkill animals or hunted wild animals. I also think it’s better to wear vintage fur than throw it in the trash, so even if the fur parts of this vintage coat were real, I would probably still wear it. It would be only to keep me warm, not for the looks. What is your opinion on these issues?

Sattuuko sinulla olemaan mitään ideaa hienoista ulkohousuista? Saitko tästä postauksesta mitään hyviä talvipukeutumisvinkkejä tai olisiko sinulla jakaa omiasi? Entä herättikö pohdinta eläinperäisten materiaalien käytöstä mitään ajatuksia?

w/ ♥, Hanna

KUMMITTELEMATON MEKKO, SUKKAHOUSUNIKSI JA FLUNSSAEPÄTOIVO

Nothing haunts us like the vintage we didn’t buy eli mikään ei palaa kummittelemaan ajatuksiimme myöhemmin niin kuin vintage, jota emme ostaneet. Olenkin iloinen, ettei tämä 60-luvun mekko kummittele minulle nyt, sillä päädyin kuin päädyinkin ostamaan sen berliiniläisestä vintage-kaupasta, vaikka harkitsin asiaa pitkään. Kovin kirkkaat värit ja abstraktit kuviot kun eivät yleensä ole minun juttuni, mutta tämä mekko näytti niin kivalta, että astuin ulos mukavuusalueeltani. Tällä kertaa se kannatti, sillä mekko pääsi päälleni heti Berliinissä työkonferenssin illalliselle, sen jälkeen Suomessa kaksille synttärijuhlille, ja eiköhän sitä tule käytettyä paljon jatkossakin. Vaikka pari postausta sitten kehotinkin miettimään aina vaateostoksilla, mikä sopii omaan tyyliin, niin välillä kannattaa myös sovittaa vaatteita, joihin ei välttämättä yleensä ensimmäiseksi kiinnittäisi huomiota. Mekon sijaan minulle muuten kummittelevat nyt yhdet ihanat 70-luvun leveälahkeiset paisley-housut, joiden kanssa pyörin sovituskopissa kohtuuttoman pitkään, mutta joita en sitten kuitenkaan liian korkean hinnan takia ostanut.

Aiheesta toiseen, nyt seuraa nimittäin yksi sukkahousuniksi! Paljaat sääret ovat tässä vaiheessa syksyä enää lämmin muisto vain, ja nailoniin on mekkotytön jalkansa verhottava. Mutta tiedättekö sen turhautumisen, kun ne tavalliset mustat sukkahousut eivät sovi asukokonaisuuteen yhtään ja tuntuvat pilaavan asun kokonaan? Olen vihdoin keksinyt ongelmaan ratkaisun! Tosin mitä kertoo järjenjuoksustani, että tämän maailman yksinkertaisimman ratkaisun keksimiseen meni 28 vuotta? No, joka tapauksessa, vastaus on värilliset sukkahousut. Olen tänä syksynä hamstrannut niiden ainaisten mustien sijaan sukkahousuja monissa eri väreissä ja käyttänyt niitä kahdella tavalla: joko asun väreihin sulautuvana osana – kuten mekon ja kenkien sävyyn sopivat tummansiniset tässä asussa – tai sitten ihan omana piristävänä elementtinään muuten tummassa asussa.

Korvikset/Earrings – Aarikka

Mekko/Dress – Vintage-kauppa Berliinissä/A vintage shop in Berlin

Laukku/Bag – Hillhouse Vintage

Sukkahousut/Tights – Lindex

Kengät/Shoes – Mjus

Mitä itse kunkin viikonloppusuunnitelmiin kuuluu? Minulla on näillä näkymin tiedossa vain kotona möllöttämistä, sillä olen jo ties kuinka monetta päivää harvinaisen sitkeän ja lamauttavan flunssan kourissa. Kaikki alkoi jo yli viikko sitten epämääräisellä kurkkukivulla, lihassäryillä ja sydämentykytyksillä, sitten huononi yleiskunto ja kaulan imusolmukkeet turposivat valtaviksi, ja tämän päivän aikana onkin sitten ollut vuorossa räkimisvaihe ja järkyttävä päänsärky. Onko teillä ollut viime aikoina vastaavaa? Ja mikäli olette samanlaisesta taudista selvinneet, niin missä vaiheessa tilanteeseen olisi teidän kokemustenne perusteella odotettavissa jonkinlaista parannusta? Tai olisiko jotain toimiviksi todettuja vinkkejä, joilla taudin selkäranka taittuisi nopeammin? Kyselee nimimerkki Epätoivoinen Oulusta. Pahoittelut sekavahkosta postauksesta, pannaaan flunssan piikkiin! Parempaa viikonloppua teille!

´Nothing haunts us like the vintage we didn’t buy´ and I’m really glad I’m not haunted by this 60’s dress that I bought in a vintage shop in Berlin. First I thought that it’s something I wouldn’t really wear – because I’m usually more into earthy tones and floral patterns – but  it actually looked so good on me that I decided to go for it, and I’ve worn it many times since. However, what really haunts me right now is a pair of 70’s paisley flare pants that I didn’t buy. Oh well, there could be much worse things to be haunted by, especially when it’s Halloween soon! It also means that it’s getting colder and bare legs are no longer an option. But you know how it sometimes feels that black thights will completely ruin the outfit? Well, I have a solution! Buy colourful ones and either match them to your outfit like I did here or make a statement with very bright ones.  And yes, I was also wearing a jacket but didn’t want to hide the dress in the photos. Scroll down for outfit details! Also, feel free to leave a comment, especially if you have some good tips to beat a nasty cold!

w/ ♥, Hanna

TYYLIVINKKI: STATEMENT-VYÖ

Ostin vihreän vintage-mekon Australiasta, jossa olimme viime vuoden loppupuolella häämatkalla. Se on tosi kivan mallinen, mutta ehkä muutaman sentin verran liian iso vyötäröltä, ja sen vihreä väri on ihanan hempeä, mutta yksinään ehkä vähän liiankin tylsä ja hailakka, ainakin minun kalpean ihoni rinnalla. Mikä ratkaisuksi? No näyttävä vyö! Voitaneen puhua jopa statement-vyöstä.

Nahkavyö on äitini vanha, peräisin varmaankin 70- tai 80-luvulta.  Löysin sen jostain teinivuosinani, ja minut yläasteaikoina tunteneet saattavat muistaa, että käytin sitä ahkerasti jo silloin. Se on vuosien mittaan pelastanut tosi monta asua, sillä kauniin kukkakuosinsa ja ison solkensa vuoksi se nostaa minkä tahansa asun mielenkiintoisuusastetta välittömästi.

Suosittelenkin jonkinlaisen näyttävän tai erikoisen vyön hankkimista kaikille. Se on helppo ja edullinen keino lisätä asuun kuin asuun se jokin juttu, varsinkin jos oma vaatekaappi on muuten hyvin yksinkertainen ja minimalistinen. Tosin rohkea pukeutuja tietysti yhdistää statement-vyön johonkin toiseen erikoiseen vaatekappaleeseen tai asusteeseen. Monesti kaikenlaisissa tyyliohjeissa neuvotaan lisäämään asuun mielenkiintoa jollain huivilla, mutta minusta vyö on paljon parempi ratkaisu. Se toimii sekä mekkojen, hameiden että housujen kanssa, kesällä ja talvella, ja on paitsi näyttävä, tietysti myös käytännöllinen asuste silloin, kun jokin vaate ei istu tarpeeksi hyvin.

Paras vaihtoehto on tietysti hankkia vyö vintagena! Silloin on hyvin todennäköistä, että samanlaista ei tule vastaan missään. Tarkistin juuri Asos Marketplacen, Etsyn ja kotimaisen Niin Muan valikoimat ja löysin vaikka minkä kokoisia, -muotoisia ja -värisiä vöitä! Oikeastaan löysin niin paljon hienoja vaihtoehtoja, että saatan joutua itsekin tilaamaan pian jonkin vyön. Turmiollista tämä postausten kirjoittaminen. Uutenakin erikoisia vöitä tietysti löytyy. Nopealla vilkaisulla esimerkiksi Zalandon valikoimissa näytti olevan muun muassa leopardi- ja kukkakuosisia versioita.

Korvikset/Earrings – Second hand Aarikka/Niin Mua

Mekko/Dress – Vintage/Vintage-kauppa Sydneyssä/A vintage shop in Sydney

Laukku/Bag – Vintage/Wardrobe Queen

Vyö/Belt – Äitihi vanha/Used to belong to my mother

Kello/Watch – DKNY

Kengät/Shoes – Moheda Clogs

Mitä mieltä olet asusta? Entä vyöstä? Omistatko itsekin jonkin näyttävän vyön tai ajattelitko hankkia sellaisen?

The belt in these pictures is from the 70s or 80s and it used to belong to my mother. I found it when I was a teenager and it has saved so many outfits ever since! Just look at this one for example: I love the light green vintage dress but don’t you think it might be a bit boring just by itself? Well, not boring anymore if you add a flower-patterned belt with a big metal buckle! The belt really adds a little something to an outfit and I wear it all the time. Wearing it with monochromatic clothes is of course the safest choice, but I think it also looks cool mixed with other patterns. I think everyone should have a statement belt since it’s such an easy and affordable way to make any outfit interesting. And of course the best choice is to buy it vintage!

w/ ♥, Hanna

P.S. Voi, miten ikävä tuleekin kesää näitä kuvia katsellessa! En ole yhtään syksyihminen enkä varsinkaan talvi-ihminen. Olen pelkästään kesäihminen! Syksyssä on kuitenkin hyviäkin puolia, sillä esimerkiksi pukeutumisen kannalta se on ehkä kaikkein mielenkiintoisin vuodenaika. Vaikka talven tulo ahdistaakin ihan hirveästi, niin samalla olen kuitenkin vähän innoissani kaikista ruskan sävyistä (Lempivärini on muuten oranssi!), neuleista, nahkatakeista, hatuista ja nilkkureista. Seuraavaksi blogin asupostauksissa siirrytään Slovenian-reissun hellepäivien asuihin (Myös matkapostauksia on tulossa!), mutta niiden jälkeen on vihdoin luvassa vähän ajankohtaisempia syysjuttuja.

P.P.S. Muistutus itselleni: Älä, hemmetti vieköön, vääntele niitä nilkkojasi kuvissa.