KORVIKSET, KIHARAT JA MUITA TAVARAMERKKEJÄ

Postauksen korvikset saatu: YCM

Tyylissäni on jo pitkään ollut tiettyjä toistuvia asioita, sanoisinko tavaramerkkejä. Ylivoimaisesti selkein on se, että päälläni on useimmiten hame tai mekko, vaikka olenkin viime kuukausina kelpuuttanut vaatekaappiini myös muutamia housuja. Näiden kuvien raidallinen Mangon hame on yksi suosikeistani: todella rento ja mukava vaate, mutta kuitenkin tarpeeksi asiallinen töihinkin. Tosin ehkä joidenkin kivikautisten sääntöjen mukaan se on liian lyhyt joillekin työpaikoille tai edustustehtäviin, mutta minähän voin onneksi yksin labrassa heilua melkein miten lyhyissä helmoissa tahansa. Hame on ostettu käytettynä Rekki.fi:stä.

Ulkona ollessani päässäni on lähes aina jonkinlainen hattu. Minusta mikä tahansa asu tuntuu usein hieman epätäydelliseltä ilman päähinettä. Juuri nyt olen täysin hurahtanut baskereihin. Vähän aikaa sitten kotipuolessa käydessäni tongin vähän äitini baskerivarastoa, joka sisälsi sekä hänen että mummuni vanhoja baskereita, ja sosialisoin itselleni ne, joita äidilläni ei tullut käytettyä. Baskerithan ovat nyt todella trendikkäitä, ja jos tähän päähinetrendiin haluaa hypätä mukaan, niin ennen uuden ostamista suosittelen lämpimästi syynäämään äitien ja mummojen kaappeja baskereiden varalta, mikäli sellaiseen vain on mahdollisuus.

En myöskään osaa olla ilman korviksia, vaan olo tuntuu alastomalta, jos ne joskus sattuvat unohtumaan korvista. Mitä isommat, sen paremmat, on sääntöni korvakorujen suhteen. Nämä ihanat, puiset, käsinmaalatut Caraluna Berry – nimiset korvikset minulle lähetti YCM, joka on suomalainen, laatua ja käsityötä kunnioittava yhden naisen koruyritys. Puu on kyllä keveytensä puolesta yksi parhaista korvakorumateriaaleista, varsinkin jos tykkää isoista korviksista. Toinen kiva korvismateriaali on nahka. Korutelineessäni olikin jo ennestään myös parit nahkaiset käsinmaalatut YCM:n korvikset, jotka tilasin muutama kuukausi sitten. Toiset niistä näkyvät tässä postauksessa.

Nykyään voin varmaan kutsua tyylitavaramerkikseni myös luonnonkiharoitani (tai no laineitani), koska en enää pidä hiuksiani millään muulla tavalla. Kyllä, myös minä olen alkanut noudattaa curly girl -metodia. Ja koska aina pitää korostaa olleensa jossain edelläkävijä eikä massailmiön uhri, niin haluaisin tuoda esille, että aloitin metodin ja liityin Facebookissa Curly Girl Suomi -ryhmään jo joskus maaliskuun alussa, kun ryhmässä oli muistaakseni viitisentuhatta jäsentä tämänhetkisen lähes 74 000 sijaan.  Hassua kyllä, että tämä vuosia vanha hiustenhoitomenetelmä on yhtäkkiä noussut Suomessa niin suosituksi, että metodiin sopivat tuotteetkin ovat välillä loppu kaupoista. Melko huvittavaa – ja turhauttavaa – on myös se, että luonnonkiharoille hiuksille tarkoitettu metodi on mediassa esitetty taikatemppuna, jolla piikkisuoraan tukkaankin saa kiharat, ja nyt kyseisessä Facebook-ryhmässä harva se päivä joku ihmettelee, miksei hänen suora tukkansa kiharrukaan.

Jos joku on elänyt jossain kiven alla viimeiset pari kuukautta eikä ole kuullut CG-metodista, niin lyhyesti sanottuna siinä tarkoituksena on hoitaa luonnonkiharaa hiusta välttelemällä sulfaatteja, silikoneja ja kuivattavia alkoholeja sisältäviä hiustuotteita sekä korostaa kiharaa erilaisilla pesu- ja muotoilutekniikoilla. Kuumat raudat, kuumalla ilmalla föönaaminen ilman diffuuseria sekä hiusten harjaaminen kuivana ovat pannassa. Ajattelin jossain vaiheessa kirjoittaa tarkemmin omasta tavastani noudattaa metodia, kunhan vain olen ensin löytänyt minulle varmasti sopivat tuotteet, mutta nyt kolmen kuukauden jälkeen voin sanoa, että metodi on toden teolla pelastanut hiukseni.

Lapsena minulla oli suorat hiukset, mutta kiharat ilmestyivät teini-iässä, kuten usein käy, sillä hormonitoiminnalla on suuri vaikutus hiuslaatuun. Monelle on tosin käynyt myös päinvastoin, ja lapsuuden korkkiruuvikiharat ovat kadonneet teini-iän myötä. Itse olen noista teinivuosistani lähtien vihannut minulle ilmaantuneita kiharoita, sillä ei hiuksiani oikeastaan edes voinut kiharoiksi kutsua, vaan ne olivat aina epämääräinen kasa, takkuuntuva harakanpesä, jota oli pakko yrittää silotella silikonihoitoaineilla. Sen jälkeen, kun vuonna 2007 hankin ensimmäisen suoristusrautani, en ole voinut kuvitellakaan liikkuvani ihmisten ilmoilla ilman lämpörautakäsittelyä. Vasta CG-metodin myötä tajusin, että hiukseni eivät olekaan rumat, vaan olen aina hoitanut niitä täysin väärin. Suoristusrauta onkin nyt jäänyt eläkkeelle. Kunpa olisin kuullut menetelmästä jo 15 vuotta sitten!

Baskeri/Beret – Mummuni vanha/My grandmother’s old

Korvikset/Earrings – YCM (saatu/gifted)

Takki/Jacket – Selected (2017)

Laukku/Bag – Second hand/SPR Kontti/Red Cross charity shop

Neule/Sweater  – Second hand (Anne Linnonmaa)/Kirppari/Flea market

Hame/Skirt – Second Hand (Mango)/Rekki.fi

Kengät/Shoes – Bruno Premi (2018)

I’ve got certain style trademarks. First of all, I’m wearing either a dress or a skirt most of the time, even though I’ve lately accepted a few pairs of pants in my closet. Secondly, I’m almost always wearing some kind of a hat. I think a hat is the best way to complete any outfit. Thirdly, I love big earrings. These wooden, handpainted ones are Finnish design by YCM and I got them as a gift. Fourth of all, I guess I could call my wavy hair my trademark nowadays since I found the curly girl method (I know it’s been around for years but for some reason it’s a big deal now in Finland) and stopped using the straightening iron on my hair. I used to think my hair was just an ugly mess and I could never go out in public without a heat treatment, but now I’ve realized I was just treating my natural waves so wrong.

What are your style trademarks?

Mitä tyylitavaramerkkejä teillä on?

w/ ♥, Hanna

SYNNINPÄÄSTÖ X 10

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itselleen pitää olla armollinen. Näin olen naistenlehdistä oppinut. Päätinkin nyt tunnustaa ja antaa itselleni anteeksi kymmenen syntiä, joihin olen viime aikoina syyllistynyt.

1. Keskeneräiset käsityöt. Minulla on erittäin paha tapa aloittaa uusia käsityöprojekteja siinä vaiheessa, kun edellinen tai edellisiä on vielä kesken. Tälläkin hetkellä käsityökorissa on mitä erinäisimmissä keskeneräisyyden vaiheissa ainakin muutama mekko, parit housut, yksi pipo ja kaulaliina, ja silti suunnittelen koko ajan aloittavani jonkin uuden työn. Korjattavien tai pienennettävien vaatteiden kasasta en halua edes keskustella.

2. Keskeneräiset kirjat. Edellä kuvailtu toimintatapa kohdistuu myös kirjoihin. Juuri nyt kesken on ainakin kolme eri romaania. Sanokaa nyt, että teillekin käy näin!

3. Aamuviivyttely. Saan aamuisin tuhlattua ihan käsittämättömän paljon aikaa johonkin. En todellakaan edes tiedä, mihin. Heräämisestä menee yleensä noin kolme tuntia siihen, että pääsen ovesta ulos, vaikka aamupalaakaan en koskaan ehdi syödä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

4. Karkinsyönti. Olen harrastanut sitä viime aikoina melkein joka päivä. Hups.

5. Urheilun laiminlyönti. Salikortti on viimeiset puoli vuotta toimittanut lähinnä lompakontäytteen virkaa. Toinen hups. Onneani geenilotossa käy varmaankin kiittäminen siitä, etten ole tämän lihavampi.

6. Koiran kiusaaminen. Koiramme karvanlähtö on jatkunut tänä keväänä poikkeuksellisen pitkään. Nähdessäni mahdollisesti irtoamassa olevan karvatupon en millään voi vastustaa kiusausta nypätä se irti. Koira vihaa syvästi tätä nyppimistä ja pakenee sängyn alle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

7. Blogin heitteillejättö. Milläpä muullakaan asiaa selittelisin kuin ainaisilla työkiireillä. Sellainen vinkki tähän väliin, että jos arvostatte vapaa-aikaanne, niin älkää ikinä lähtekö tekemään väitöskirjaa. Töiden lisäksi olen kaason ominaisuudessa käyttänyt aikaani – erittäin mielelläni kylläkin – rakkaan ystäväni viimeviikonloppuisten polttareiden suunnitteluun. Jäljelle jäävät vähäiset tunnit ovatkin kuluneet sitten nukkumiseen, sillä tänä vuonna siitepölyallergiani on oireillut tavanomaisten silmä- ja nenäoireiden lisäksi poikkeuksellisen voimakkaana väsymyksenä. Onko joku muu allerginen kärsinyt samasta vaivasta?

8. Vanhat asukuvat. Postaan jälleen kerran yli kuukauden vanhoja asukuvia. Tosin nyt on aivan yhtä kylmä kuin kuvien ottamisen hetkellä huhtikuussa, joten olen viimeiset pari päivää viilettänyt jotakuinkin tässä samassa asussa.

9. Periaatteista luistaminen. Olen ostanut kuvissa esiintyvän River Islandin hameen uutena tänä vuonna. Vaikka ei pitäisi ostaa uusia vaatteita. Eikä ainakaan ketjuliikkeistä. Etsin kuukausien ajan tuloksetta oranssia tai ruskeaa farkkuhametta käytettynä, joten yksinkertaisesti kyllästyin ja valitsin helpoimman tien.

10. Huono mielikuvitus. No siis oikeasti en keksinyt kymmenettä syntiä tähän hätään, mutta pitihän tämä teksti saada sopimaan kymmenen juttua -kategoriaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu/Hat – Second hand (Mayser)

Huivi/Scarf – Carhartt (2018)

Takki/Coat – Vintage/SPR Kontti/Finnish Red Cross charity shop

Laukku/Bag – Peekaboo Vintage

Hanskat/Gloves – Sain mummiltani ehkä 12-vuotiaana, sopivat edelleen/My grandma gave them to me when I was about 12 and they still fit

Neule/Sweater – Second hand (Anne Linnonmaa)/Kirppari/Flea market

Hame/Skirt – River Island (2019)

Sukkahousut/Tights – Lindex (2018)

Kengät/Shoes – Mjus (2017)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ten things that I’ve been feeling bad about lately but decided to forgive myself: 1. Starting new sewing/knitting projects when I haven’t finished the current ones. 2. Starting reading new books when I haven’t finished the current ones. 3. Spending too much time on some nonsense in the mornings. 4. Eating candy almost every day. 5. Skipping gym. 6. Teasing the shedding dog by plucking loose hair. 7. Forgetting about my blog for a month. 8. Posting an outfit from last month. 9. Buying a new skirt. 10. Bad imagination. (Can’t come up with the tenth one but ten things sounded better than nine.)

Hyvää viikonloppua! Ja tähän sitten jokin loppukaneetti, jossa kehotetaan lukijoitakin olemaan itselleen armollisia.

w/ ♥, Hanna

LUMILEOPARDI

Hyvää lauantai-iltaa! Pyydän heti alkuun anteeksi otsikkoa. Mutta kun kuvissa on lunta ja leopardia, niin en vain voinut muuta. En voinut.

Ulkona on – vihdoin – suhteellisen keväistä, joten tuntuu vähän hassuhkolta lätkäistä tähän tällaisia lumisia kuvia, mutta kun nyt sattui vielä olemaan parit talviasut varastossa, niin julkaistaanpa ne nyt pois alta. Ehkäpä minun olisi syytä yrittää jatkossa olla hieman ajankohtaisempi postailija. Mutta se lumesta – puhutaan siitä leopardista mieluummin.

Syksyllä kirjoitin postauksen trendikuoseista ja kerroin, miten olin alkanut lämmetä leopardikuosille ja kaipailin leopilkullista hametta. Aiemmin en leokuosista juuri ole välittänyt, joten myönnettävä on, että tässä asiassa olen muodin ja Instagram-aivopesun uhri. Tällä hetkellähän käärme- ja varsinkin seeprakuosi tosin ovat vielä leopardiakin trendikkäämpiä, mutta leopardi on kaikista eläinkuoseista kuitenkin se klassisin valinta, joka tuskin koskaan menee täysin pois muodista.

Rekin valikoimista löysin lopulta käytettynä omantyyliseni midimittaisen ja kellohelmaisen version leohameesta. Hameen mallin lisäksi tykkään siitä, että pilkut ovat hieman isompia kuin leopardikuosissa yleensä ja väritkin ehkä normaalia leokuosia neutraalimmat, joten hame on huomiota herättävästä printistään huolimatta suhteellisen hillitty valinta. Hieman toisentyyppinen leopardikuosi näin suuressa pinta-alassa saattaisi tuntua turhan rohkealta eli toisin sanoen toisi mieleen sen 80-luvulle jämähtäneen pubiruusun, jonka trendikuosipostauksessakin mainitsin.

Saan suurimman osan asuideoistani Instagramista eikä tämä asu ole poikkeus. Bongasin kerran tummanvihreän neuleen, leopardikuosisten housujen ja oranssinruskean laukun yhdistelmän, joka näytti niin kivalta, että minun oli pakko kokeilla vastaavaa itsekin. Toimii minusta vallan mainiosti!

80-luvun korvikset/80’s Earrings – Niin Mua

Neule/Sweater – Volga Vintage

Laukku/Bag – Peekaboo Vintage

Hame/Skirt – Second hand (Lindex)/Rekki

Kengät/Shoes – Billi Bi (2017)

Mitä mieltä olette leopardikuosista tai eläinkuoseista ylipäänsä?

There was a time in my life when I couldn’t imagine wearing leopard print. But during the past year Instagram has totally brainwashed me and last autumn I started looking for a leopard skirt. I know that snake and especially zebra are maybe more on trend right now, but I think leopard is the most classic choice when it comes to animal prints. I finally found a second hand leo skirt a couple months ago. I like how the spots here are a bit bigger than usual and how the tones are kind of neutral so it doesn’t stand out so much and I’m very comfortable wearing it, even thoug it’s a bold print. Because, you know, there is this certain kind of leo print that you have to be very careful with, since it can easily look a bit “trashy”. I saw someone on Instagram wearing leopard pants with a green sweater and orange bag and loved the look so much that I had to recreate it! What do you think about this outfit or leopard/animal prints in general?

w/ ♥, Hanna

UUSI VAHINKOLEMPIVÄRI JA HYVÄSTIT TALVELLE

Lempivärini on oikeasti oranssi, mutta viime aikoina olen vahingossa pukeutunut jatkuvasti vihreään, minkä tajusin vasta asukuvakansiotani selatessani: sekä tämän että viime postauksen asut ovat aika vihertäviä ja pari vihreähköä asua on kuvattuna ja tulossa pian. Onkohan lempivärini muuttunut salakavalasti vihreäksi? Tai ehkä ei ole täysin vallankumouksellinen ajatus, että ihmisellä voisi olla yhden lempivärin sijaan vaikka kaksi tai useampia. Sitä paitsi vihreä ja oranssi ovat täydellinen mätsi. Katsokaa vaikka näitä kuvia!

Löysin kuvien puseron muutama viikko sitten kirpparilta. Se on H&M:n ja sisustusbrändi Morris & Co:n yhteistyömallistosta, joka julkaistiin viime syksynä. Malliston vaatteista löytyy siis Morris & Co:n tunnettuja tapetti- ja verhoiluprinttejä. Rakastuin kuoseihin täysin ja olen syksystä saakka ihaillut niitä muiden päällä Instagramissa. Ajattelin kuitenkin – hieman pitkin hampain tosin tällä kertaa – pidättäytyä ostamasta uusia vaatteita. Saatoinkin hypähtää innostuksesta hieman ilmaan, kun bongasin puseron kirpparirekistä seitsemän euron hintaan. Ajatella, että joku on näin nopeasti laittanut uuden vaatteensa kiertoon! Nyt se kuitenkin oli minun onneni. Näin heti mielessäni puseron yhdistettynä metsänvihreään vintage-mokkahameeseeni ja ihaniin YCM designin käsinmaalattuihin nahkakorviksiini. Käykö teillekin niin, että jonkin kivan vaatekappaleen löytäessänne tiedätte heti, minkä kanssa sen haluatte yhdistää? Minulle tätä tapahtuu ainakin ihan jatkuvasti, ja päässäni on muutenkin koko ajan erilaisia asusuunnitelmia.

Nämä ovat toivottavasti viimeiset näin talviset asukuvat. Luntahan vielä toki on reilusti, mutta ei onneksi enää ihan niin paljoa kuin näissä jokin aika sitten otetuissa kuvissa. Tällä hetkellä ihana kevätaurinko lämmittää ihailtavan ahkerasti, ja toissapäivänä naamaan sataneet ja asvalttiin jäätyneet tiskirätit ovat onneksi muisto vain. Sää vaikuttaa mielialaani ehkä enemmän kuin ihmisillä keskimäärin. Lämpö ja auringonpaiste vain yksikertaisesti saavat minut onnellisemmaksi kuin mikään muu asia. Kunpa tämä vain jatkuisikin näin ja inhottava talvi olisi oikeasti vihdoin takana. Valitan blogissa(kin) talvesta usein, joten olisi ehkä paikallaan hieman avata sitä, mikä siinä oikeastaan mättää niin paljon. Ajattelin, että pieni listaus talven ja kesän hyvistä ja huonoista puolista voisi vähän selventää asiaa.

Aloitetaan talvesta:

Talven hyvät puolet

  • Ei ole hyttysiä.

Talven huonot puolet

  • Pimeys. Eihän tätä tarvitse edes perustella. Voin lyödä vasemman käteni pikkusormesta vetoa, ettei maailmasta löydy ainoatakaan kaamoksesta nauttivaa ihmistä. Onneksi siitä on nyt päästy muutamaksi kuukaudeksi.
  • Kylmyys. Lyön oikean käteni pikkusormesta vetoa, ettei tästäkään nauti kukaan.
  • Talvivaatteet. Niihin pukeutuminen kestää ikuisuuden. Laskin juuri, että koska olen 29-vuotias, ja koska talvi kestää noin puoli vuotta ja talvisin vaatteiden kanssa säätämiseen kuluu päivittäin vähintään puoli tuntia, olen elämäni aikana tuhlannut siihen yhteensä noin 110 vuorokautta. Lisäksi talvivaatteet ovat liian usein tylsiä ja värittömiä. Talvella pukeutumista ylipäänsäkin rajoittaa ihan liikaa vaatimus vaatteiden lämpimyydestä.
  • Kipeät keuhkot. Ihmistä ei varmaankaan ole tarkoitettu asumaan paikassa, jossa hengittäminen sattuu.
  • Kuivuus. Ihoni on tälläkin hetkellä talven jäljiltä kauttaaltaan niin kuiva, että jos erehdyn hipaisemaankaan käsilläni jotain tyynyä terävämpää objektia, jokainen sormenpääni repeää auki, alkaa syöstä verta tuhannen suihkulähteen voimalla, ja kaikki, mihin kosken, muuttuu murhapaikan näköiseksi. Aamuisin naamastani täytyy rapsuttaa pois kova, hilseilevä kuori, joka päivän mittaan kuitenkin ilmestyy siihen uudelleen. Lisäksi silmäluomiini tulee atooppista ihottumaa. Ihanaa. Ja jos en suihkun jälkeen upottaudu rasvasammioon, nahkani kiristää niin paljon, etten pysty liikuttamaan raajojani.
  • Talvipyöräily. Pyöräilen ympäri vuoden kaikki arkimatkani, koska haluan ajatella ilmastoa ja terveyttäni. Pyöräily talvisin on kuitenkin todella perseestä, koska olosuhteet ovat joko niin kylmät, että öljykin jäätyy eikä pyörä liiku mihinkään vaikka polkisin sitä kovempaa kuin Lance Armstrong doupattuna, niin liukkaat, että joudun ennen lähtöä pikaisesti hankkimaan itselleni henkivakuutuksen tai sitten niin lumiset ja loskaiset, että käsilläni kävellenkin olisin nopeammin perillä.
  • Talvitukka ja talvinaama. Jos joudun poistumaan talvella kotoani, näytän heti kammottavalta. Siinä vaiheessa kun isken päähäni pipon, voin välittömästi heittää hyvästit sille, että tukka olisi enää loppupäivänä hyvin. Ja vaikka minkälaisen teatterimaskin levittäisin naamalleni, nenän punaisuus puskee sen läpi hetkessä. Talvella silmäni vuotavat koko ajan, joten silmämeikkini löytyy hetken kuluttua poskipäiltäni. Voitte myös varmaan kuvitella, että edellä jo mainittu hilseilevä naama ei ole kovin kaunista katseltavaa. Tai no, teistä en tiedä, mutta itse ainakin näyttäisin talvisinkin mieluummin ihmiseltä kuin nahkaansa luovalta käärmeeltä.

Voisin jatkaa listaa luultavasti äärettömyyksiin saakka, mutta jotta postauksesta ei tulisi luvattoman pitkä, niin siirrytään seuraavaksi kesään:

Kesän huonot puolet

  • On hyttysiä.

Kesän hyvät puolet

  • Kaikki muu paitsi se, että on hyttysiä.

Toivottavasti listaus oli tarpeeksi tyhjentävä. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Hyvästi, ilkeä Talvi! Tervetuloa, ihana Kevät! Äläkä enää alistu takatalven edessä!

P2101869-2

Baskeri/Beret – Äitini vanha/My mom’s old

Nahkakorvikset/Leather earrings – YCM Design (2019)

Paita/Blouse – Second hand (H&M x Morris Co)

Laukku/Bag – Peekaboo Vintage

Hame/Skirt – Vintage/Niin Mua

Nahkatoppatakki/Padded leather coat – Vintage/Niin Mua

Kaulahuivi/Scarf – Ei muistikuvaa/Can’t remember

Hanskat/Gloves – XXL (2016)

Kengät/Shoes – Billi Bi (2017)

It seems that I’ve accidentally picked green as my new favorite color. I mean, I was wearing green in my last post and there are also a couple of greenish outfits coming up next. But listen, my dear Orange, there’s no reason to worry, I think this is just a passing phase. You will always be my number one color, I will never let you go, I promise. Besides, don’t you look good with Green!

Did you notice that H&M launched a collaboration collection with the interiors brand Morris & Co last October? It featured the famous Morris & Co wallpaper prints and, as a huge print enthusiast, I fell in love with every piece of it! However, I decided not to buy new clothes, so you can only imagine how happy I was when I found this blouse for seven euros at a local fleamarket. I knew right away that I wanted to pair it with my forest green vintage suede skirt and greenish YCM design leather earrings. Does it happen to you too: you find something pretty and you immediately know what to wear it with? To me, it happens all the time!

I hope I can really, finally say goodbye to winter now. It doesn’t mean that there won’t be snow in the outfit photos any more. Because there will. But at least the sun is shining, the weather is warming up and the snow has started melting. I’m very happy because I’m not the biggest fan of winter. I think one could even say I hate winter but maybe that’s not a politically correct way to express it. I actually listed the pros and cons of summer and winter in Finnish above, just to give an idea why winter is just not my thing. In short, here’s the list in English:

  • Pros of winter: There are no mosquitos.
  • Cons of winter: Everything else but the fact that there are no mosquitos.
  • Pros of summer: Everything else but the fact that there are mosquitos.
  • Cons of summer: There are mosquitos.

I hope this explains everything. Welcome, spring!

w/ ♥, Hanna

EI TULLUT TALVI-IHMISTÄ, MUTTA EHKÄ HOUSUIHMINEN?

“Jos ei ole hyvää sanottavaa, älä sano mitään.” Sen lisäksi, että olen viimeisten viikkojen aikana paahtanut hullun lailla töitä, osasyy pienelle postaustauolle on edellinen lause. Olisi nimittäin saattanut päästä pari vähän turhan äkkipikaisesti valittua sanaa Oulun talvesta, joka on – onneksi – jo jonkin aikaa kitunut henkitoreissaan ja jonka olisin täysin valmis päästämään tuskistaan ja hautaamaan niin syvälle, että lapion terä iskeytyy graniittiin.

Toisina päivinä kuuntelen jo onnellisena veden tippumista räystäistä ja tarvon tyytyväisenä loskassa elätellen toivoa keväästä. Joudun silti jatkuvasti pettymään, koska kuolinkorinoissaankin talvi onnistuu aina kiskomaan jostain lisää happea ja vyörymään kerta toisensa jälkeen niskaan uuden lumimyräkän tai aurinkoisen, mutta jäätävän pakkaspäivän voimalla siirtäen kevään tuloa jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Niin, mikäpä pahan tappaisi? Tänä talvena yritin ihan tosissani muuttua talvi-ihmiseksi ja johonkin helmikuun loppupuolelle saakka jaksoinkin väkisin ajatella, että onhan siellä nyt sentään ihan nätin näköistä. Ilmeisesti en kuitenkaan onnistunut huijaamaan itseäni tarpeeksi hyvin, koska kovin lämpimiä tunteita talvea kohtaan ei minulta vieläkään liikene.

En malttaisi millään odottaa sitä, että kevät ihan oikeasti saapuu ja saan haistaa sulavan maan tuoksun, huomata auringon lämmittävän kasvoja, pyöräillä täyttä vahtia kuivalla asvaltilla ja nähdä silmujen aukeavan koivujen oksissa. Haluaisin niin kovasti jo päästä nauttimaan keväästä kaikilla aisteillani ja tuntea olevani elossa taas. Kuinkahan kauan on vielä kärsittävä ennen sitä?

Tämänkertainen asu on kuvattu yhtenä niistä lohduttoman harmaista ja hämyisistä lumisadepäivistä, joita en kaipaisi enää yhtään enempää. Pukeutumisessani on jo useamman vuoden vallinnut pillifarkkuihin kyllästymisestä johtuva hame- ja mekkokausi. Nykyään ei kuitenkaan ole enää kovin harvinaista nähdä minua housuissa, sillä olen tajunnut, että niitähän on olemassa muunkinlaisia. Esimerkiksi nämä ruutuhousut ja nämä mokkahousut ovat viime kuukausina päätyneet päälle usein. Niiden lisäksi olen täysin hurahtanut 70-luvun leveälahkeisiin farkkuihin, joita olen hankkinut parit kappaleet, joten niitä varmasti näkyy kevään mittaan asukuvissa. Ja sitten on tämänhetkinen suosikkiparini: nämä musta-vihreät, kultaisin kukkakuvioin koristellut 60-luvun brokadihousut.

Mainitsin vähän aikaa sitten, että joissakin vintage-nettikaupoissa pyydetään vaatteista vähän turhan kovaa hintaa. Peekaboo Vintage on yksi niistä kaupoista, joiden hinnat ovat minun mielestäni välillä kiskuriluokkaa. Heidän valikoimansa on tosin aivan ihana ja mallien stailaukset todella onnistuneita, joten usein selaan heidän sivujaan pelkästään asuinspiraation vuoksi. Korkeista hinnoista huolimatta olen välillä myös tilannut heiltä jotain, tosin yleensä vain silloin, kun heillä on ollut jokin alennuskampanja meneillään. Näitä housuja ihailin kauan, ja viikoittain päivitin nettisivua sydän kurkussa peläten, että niiden kohdalla lukisikin unavailable. Nämä housut ovat minusta sen verran upea ja erikoinen vintage-vaatekappale, että sinänsä olin niistä valmis hieman maksamaankin, mutta epäröin, koska pelkäsin rahojeni menevän hukkaan. Housujen ostaminen sovittamatta on nimittäin aina suurempaa arpapeliä kuin vaikkapa mekkojen ja hameiden, enkä oikein koskaan jaksaisi lähteä mihinkään palautusrumbaan. Kun housut sitten lopulta ilmestyivät alennukseen, tiesin, että nyt on pakko toimia tai muuten saattaisi myöhemmin kaduttaa, jos joku ehtisi ne nenäni edestä napata.

Itse asiassa housut olivatkin ensin kokonsa puolesta pieni pettymys, koska niitä ensimmäisen kerran sovittaessani ne kyllä mahtuivat päälle, mutta olivat reisistä hieman turhan tiukat ja siten käytössä epämukavat, koska niiden kangas on täysin joustamatonta. Mutta nyt, kun olen lopettanut kymmenen vuotta kestäneen ylimääräisten hormonien pumppaamisen kehooni ja sen seurauksena – täysin pyytämättä ja yllättäen – laihtunut kilokaupalla, lähestulkoon niihin kymmenen vuoden takaisiin mittoihini, on niistä tullut lempihousuparini kaikenlaisiin pienimuotoisiin juhlatilaisuuksiin, vaikken arkena olekaan niihin vielä rohjennut pukeutua. Täytyy kyllä sanoa, että tuntuu todella hyvältä tuntea taas vartalonsa omakseen ja mahtua kunnolla kaikkiin vaatteisiinsa. Ajattelin, että kirjoitan lopettamiskokemuksistani oman postauksensa kuukauden päästä eli sitten kun on kulunut puoli vuotta ilman ylimääräisiä hormoneja.

Toivottavasti jo pian koittaisivat lämpimämmät ja lumettomammat ajat, että voisin käyttää näitä nilkat paljastavia housuja matalavartisten kenkien kanssa ja yhdistää niihin jotain muutakin väriä kuin mustaa ja housujen värimaailmaan sopivaa vihreää. Mikä väri niiden kanssa sopisi? Olen miettinyt, että esimerkiksi hento vaaleanpunainen yläosa saattaisi toimia, tai sitten oranssi tai keltainen. Valkoinen olisi tietenkin varma vaihtoehto. Olen kuosimiksailussa valitettavan huono, mutta ehkä voisin uskaltautua yhdistämään niihin jonkin toisen kuosinkin. Mitä mieltä olette?

Hattu/Hat – H&M (2006)

Kaulaliina/Scarf – Aldo (2018)

Takki/Coat – Vintage (Dixi Coat)/Niin Mua

Laukku/Bag – Second Hand/Niin Mua

Hanskat/Gloves – XXL (2016)

Paita/Shirt – Gina Tricot (2016)

Housut/Trousers – Peekaboo Vintage

Kengät/Shoes – Vintage/Protect Me

Olen huomannut joidenkin muoti- ja tyylibloggaajien nykyään lisäävän asupostauksiinsa vuoden, jolloin he ovat ostaneet tai saaneet vaatteensa ja asusteensa. Varsinkin niin sanottujen isompien “vaikuttajien” kohdalla se on minusta tosi hyvä idea, sillä ei heitä tyhjän takia vaikuttajiksi kutsuta, vaan heillä on oikeasti mahdollisuuksia vaikuttaa seuraajiensa kulutukseen. Moni suomalaisistakin on bloggaajista kertonut alkaneensa pohtia omaa kulutustaan tarkemmin, ja on hyvä, jos he voivat konkreettisesti näyttää, etteivät enää osta tai kaupallisten yhteistöiden tiimoilta ota vastaan uusia vaatteita yhtä usein kuin aiemmin. Itsekin ajattelin alkaa toteuttaa tätä vuosilukutapaa uutena ostettujen vaatteiden ja asusteiden kanssa, vaikken mikään vaikuttaja olekaan. Uskon nimittäin, että jos tavallaan teen itsestäni tilivelvollisen itselleni (ja toki samalla teillekin), se nostaa omalla kohdallani entisestään uutena ostamisen kynnystä. Jos näkisin yhtäkkiä konkreettisesti mustana valkoisella, että uusia ostoksia alkaisi tälle vuodelle kertyä, niin se varmasti saisi hidastamaan tahtia. Vaikuttaako hyvältä idealta?

I know I already said it in my last post, but I’m just so sick of winter. Every time I get excited about spring, there’s always a new blizzard or a new freezing day to crash my high hopes. It’s very hard to not be a winter person and live in a place where winter is so depressingly long.

At some point during the past few years I got tired of wearing skinny jeans and mainly started wearing skirts and dresses instead. However, lately I’ve realized that skinny jeans are not the only option for pants! So nowadays it’s not such a rare event to see me wearing pants because I’ve found some really cool ones, including my favorite pair: these 60’s black & green brocade cigarette trousers with golden flower pattern. I can’t wait to wear them with shaftless shoes to show my bare ankles when it’s warm enough. I also would really like to combine them with something else than black but I’m having hard time figuring out what to wear them with. A light pink top might look good, or maybe yellow or orange? Maybe I could even try pattern mixing (even though I’m very bad at it)?  What do you think?

I thought I could start writing down the year when I bought all the non-second hand and non-vintage pieces of my outfits. I’ve seen some fashion influencers doing it and I think it’s a good way to show that you really are trying to buy less new stuff and wear your old clothes instead. Do you think it’s a good idea?

w/ ♥, Hanna

KUPPI NURIN JA 70-LUVULTA PÄIVÄÄ

Eilen se tapahtui. Se, mikä tapahtuu joka maaliskuussa: meni ihan kokonaan kuppi nurin talven kanssa. Kippaaminen ajoittui siihen hetkeen, kun iltalenkillä puhelin ennen pimenemistään kohteliaasti ilmoitti, ettei aio tällaisia lämpötiloja sietää. Itsekin olisin mieluiten jossain kylmänhorroksessa, tiedottomassa tilassa odottamassa sitä päivää, kun ilmassa on vihdoin oikeasti kevään tuntua. Sen sijaan olen jälleen kerran ajautunut vellomaan jokamaaliskuisessa epätoivonsekaisessa kärsimättömyydessä: kevät ei tule ikinä, lumi ei sula koskaan, muuttolinnutkin varmaan  jäävät jonnekin matkan varrelle. Pitäisi ehkä lopettaa Instagramin selaaminen. Katkerana katselen kaikkien muiden kukkamekkoja ja paljaita sääriä, kun itse istun sisällä ja toivon, että kahdenkymmenen pakkasasteen sijaan olisi edes vaikka vain viisi astetta.

Elän neule ja midihame -yhdistelmissä siihen asti, että kevät lopulta tulee. Jos tulee. Kun olin töissä pukeutuneena tähän asuun, joku kommentoi, että näytän suoraan 70-luvulta hypänneeltä. No, se oli tarkoituskin. Hame onkin oikeasti peräisin kyseiseltä vuosikymmeneltä. Neuleen löysin vastikään kirpparilta. Äitini tekemä laukku (vanhasta farkkukankaasta ja kirpparilta löytyneestä virkatusta pitsistä) sopi mielestäni tähän asuun täydellisesti. Mitä pidätte?

Korvikset/Earrings – Second Hand (Aarikka)/Niin Mua

Neule/Sweater – Second Hand (H&M)

Laukku/Bag – Äitini tekemä/Made by my mother

Vyö/Belt – Vanzetti

Hame/Skirt – Sooki Sooki Vintage

Kengät/Shoes – Vagabond

I’m so sick of winter, hurry up, spring! I keep scrolling through my Instagram feed and seeing people wearing dresses with bare legs and getting so excited about spring while I’m sitting inside and it’s still -20. The midi skirt & sweater combo will be my uniform until spring actually arrives. Someone at work told me i looked like I jumped right out of 70’s. Well, that was my intention.

Kevät, kiirehdi!

w/ ♥, Hanna

KIITÄJÄKUOSI JA PARI TYYLIMUISTOA YLÄASTEELTA

P1201111

Yksi suosikkiasuistani viime aikoina on ollut kiitäjäkuosinen mekko. Tai no itse asiassa se ei ole mekko lainkaan, vaan paidan ja hameen yhdistelmä. Ne ovat kotimaisen (kajaanilaisen!) R-collectionin tuotantoa. Moni muistaa varmasti R-collectionin kuuluisista anorakeistaan, jotka olivat erityisen suosittuja 80- ja 90-luvuilla.

Meille Kajaanin kasvateille R-collection on tuttu muutenkin. Esimerkiksi omina yläastevuosinani eli 2000-luvun alkupuoliskolla ihan kaikki Kajaanin nuoret pukeutuivat merkin college-huppareihin, joita keväisin ja syksyisin käytettiin myös ulkotakkeina. Tytöt käyttivät hupparin kanssa paksua, usein jotain pastellinsävyistä kaulaliinaa, joka kiedottiin kaulan ympäri siten, että se taitettiin kaksinkerroin, vedettiin selkäpuolella hupun alta ja etupuolella vapaat päät työnnettiin toiseen päähän jääneestä lenkistä läpi. Itselläni oli valkoinen huppari ja lisäksi vaaleanpunainen huputon college-takki.

Yläastevuosilta muistan myös poikien hassun villityksen: yhtäkkiä jokaisella oli jalassaan R-collectionin anorakkihousut. Usein ne olivat punaiset tai mustat, mutta myös villimpiä värejä näkyi, muistaakseni pikkuveljelläni oli kirkkaat vaaleansiniset. Parhaimmat omistivat housuja useissa eri väreissä. Tuon ajan lökäpöksytyyliin housut piti tietenkin ostaa pari kokoa liian suurina ja roikottaa haaraosiota polvissa asti. Olen usein miettinyt, että olikohan tätä samaa muotivillitystä koskaan muualla kuin Kajaanissa.

Kajaanin tehtaanmyymälässä oli se kiva juttu, että siellä myytiin niin sanottuja kakkoslaadun vaatteita hieman halvemmalla, jolloin myös rahattomalla teinillä saattoi olla niihin varaa. En kuitenkaan koskaan huomannut edes kakkoslaadun vaatteissa oikeasti mitään vikaa. R-collection onkin aina merkinnyt minulle laatua ja kestävyyttä. Minulla on vieläkin kotihousukäytössä serkkujeni vanhoja college-housuja 90-luvun alusta, ja ne ovat edelleen uudenveroisia.

P1201108

2000-luvun edetessä R-collectionin suosio ehkä hieman hiipui, kunnes muutaman vuoden takaisen sukupolvenvaihdoksen ja brändin uudistamisen myötä merkki tuntuu elävän nyt uutta nousukauttaan. Huppariteinivuosien jälkeen koin itsekin, että merkin vaatteet olivat ehkä liian minimalistisia ja rentoja minun makuuni. Viime aikoina selkeiden linjojen sekaan on kuitenkin ilmestynyt aina välillä minunkin tyylisilmääni miellyttäviä vaatekappaleita, ja ajattelinkin jokin aika sitten, että jos jotain tosi paljon minun näköistäni R-collectionin valikoimista löytyy, niin haluan ehdottomasti ostaa sen tukeakseni suomalaista, vastuullista ja perinteikästä brändiä. Sitten viime syksynä törmäsin upeaan kiitäjäkuosiin, ja se oli siinä: hame kyseisessä kuosissa ja vieläpä aivan minuntyylisessäni mallissa oli saatava. Myöhemmin, joulun välipäivinä, vierailin Kajaanin myymälän alennusmyynneissä näennäisenä tarkoituksenani vain vähän katsella. Oikeasti olin varmasti jo alitajunnassani tehnyt päätöksen, että myös kiitäjäkuosinen paita on hameen kaveriksi saatava.

Viime kuukausina nämä ovat olleet joko yhdessä tai erikseen päälläni suunnilleen kaikissa vähänkin siistimpää pukeutumista vaativissa tilaisuuksissa, mutta varsinkin hametta olen käyttänyt ahkerasti myös arkena. Vaikka olenkin todennut, että mukavuus on minulle vaatteissa toissijainen asia, niin nyt on pakko sanoa, että nämä ovat myös todella mukavat päällä. Kangas on tosi ryhdikästä, ja kuvien perusteella saattaisi  luulla, että se on myös jäykkää ja paksua, mutta jollain ihmeen tavalla se onnistuu olemaan ryhdikkyydestään huolimatta ihanan pehmeää, ohuehkoa ja kevyttä. Suosittelenkin tästä kankaasta tehtyjä vaatteita todella lämpimästi! Myynnissä olen nähnyt tämän paidan ja hameen lisäksi ainakin kiitäjäkuosisen liivimekon, naisten housut ja miesten takin. R-collectionin sivuilta näitä kaikkia näyttää löytyvän vieläkin “ötökkäkuosi”-nimellä.

P1201094P1201092

Hiuspanta/Headband – Pull&Bear

Korvikset/Earrings – Second Hand/Niin Mua

Laukku/Bag – Kirpparilta/Found from a fleamarket

Paita/Blouse – R-collection

Hame/Skirt – R-collection

Kengät/Shoes – Billi Bi

P1201061-2

Näitä kuvia ottaessa oli muuten pirun kylmä, 28 astetta pakkasta ja tuulista. Kuvaussession jälkeen olin hetken aikaa varma, että onnistuin palelluttamaan käteni niin, että ne pitää amputoida ranteista alaspäin. No, tässä vielä kuitenkin omin nakkisormin kirjoitellaan, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Naurattaa katsoa näitä kuvia, sillä ainakin itse näen ilmeideni kireydestä, että oli vähän epämukavat oltavat. Viimeisestä kuvasta kylmyyden huomaa jo hiusten huurteisista latvoistakin. Vaikka valo onkin aina uskomattoman kaunis noina jäätävinä päivinä, niin olen hyvin iloinen, ettei samanlaisia pakkasia ole enää viime viikon torstain jälkeen ollut eikä näyttäisi olevan tulossakaan. Kevättä kohti! Odotan jo tosi innolla kevätvaatteisiin pukeutumista.

I grew up wearing R-collection, a clothing brand from my home town, Kajaani. It was actually a very popular brand all over Finland in the 80’s and 90’s but I think people kind of forgot about it in the 00’s, even though they never stopped making durable high-quality clothes. However, in 10’s (I have no idea how this is decade is supposed to be called) they successfully regenerated their brand and started to seem interesting again, to me and to many other people. Their clothes always were and still mainly are pretty minimalistic, which doesn’t really fit my style, but in the past few years they also started making more peculiar pieces of clothing every now and then.

Some time ago I decided that if I found something in their collection that “looks like me”, I would definitely buy it because I really want to support this local, responsible and traditional brand. Then I saw this bug print last autumn and that was it. I had to get the skirt. Then winter sales happened and I couldn’t resist buying the blouse too. The fabric is so soft and comfortable and I’ve been wearing this combination or one of the pieces for basically every occasion lately. The print is still available on their website in this skirt and blouse but also in a men’s jacket and a pair of women’s trousers and a pinafore dress.

Can you tell by looking at my face (and tips of my hair!) that it was -28 °C (-18 °F) and windy when these outfit photos were taken? I was afraid I would have my arms amputated but luckily I’m still writing with my own little fingers. I’m so happy it’s not that cold anymore. We are definiltely heading towards spring! There’s still loads of snow though, so I think I have to wait for a while to wear spring outfits.

w/ ♥, Hanna